jussi kraemer
Synnyin vuonna -85. Koiria minulla on ollut pikkupojasta asti, isä hommasi meille norjanharmaahirvikoiran pennun kun olin ihan pieni poika ja sen jälkeen ei ole ollut elämässäni hetkeäkään ilman etteikö minulla olisi ollut koiraa.
Hirvikoirat ovat olleet aina sydäntä lähellä ja erityisesti Jämtlanninpystykorva rotuna.
Hirvikoirahommista minulla on kokemusta, niin hirvenhaukkukokeiden palkintotuomarina kuten myös koiranohjaajana metsällä ja itsekkin metsästäjänä.
Pintaraapaisun olen myös aikanaan ottanu NoMe ja MeJä touhuista.
Hirvikoirat ovat olleet aina sydäntä lähellä ja erityisesti Jämtlanninpystykorva rotuna.
Hirvikoirahommista minulla on kokemusta, niin hirvenhaukkukokeiden palkintotuomarina kuten myös koiranohjaajana metsällä ja itsekkin metsästäjänä.
Pintaraapaisun olen myös aikanaan ottanu NoMe ja MeJä touhuista.
Kai ja Kishu ovat rotuina kiinnostaneet aina niiden metsästyskoirataustan takia.
Se että niitä käytetään nykyään vähenevissä määrin alkuperäiseen tarkoitukseensa, tuo mielestäni noiden koirien kanssa metsästyksen kokeiluun oman hienon sivumausteensa, aika sitten näyttää saadaanko noista "oikeita pelikoiria".
Joka tapauksessa mahdottoman mukavia ulkoilu- ja eräilykavereita ovat meillä molempien rotujen edustajat ainakin.
Nykyisin rotuni ovat jämtlanninpystykorvan lisäksi saksanseisoja ja mäyräkoira.
Blogistamme löydät tarinoita niiden treenaamisesta sekä metsästysreissuistamme.