kainkoira meidän silmin
Kainkoirat
Kait ovat erittäin mielenkiintoinen rotu - ei ihme että niihin tutustuttuaan ihmiset "jäävät koukkuun".
Olet ehkä lukenutkin jo, että kain kerrotaan valitsevan oma ihmisensä..? Itse sanoisin sen todellakin tekevän niin. Olen tämän omakohtaisesti kokenut, niin että olen "tullut valituksi" kuin myös "hylätyksi".
Ei se kuitenkaan tarkoita, ettet olisi mitään tälle koiralle, jos ei se sinua valitse. Mutta jos koiralla on vaihtoehtona tehdä asioita valitsemansa ihmisen kanssa, tekee se juurikin niin. Normaalit elämän toiminnot ne kuitenkin suorittaa meilläkin ihan koko perheen kanssa, mutta se onnellisuus ja pienikin miellyttämisenhalun osoittaminen irtoaa vain sille omalle ihmiselle.
Kait osaavat erittäin hyvin myös dissata ihmistä josta ne eivät pidä. Ne pystyvät tekemään ihmisestä ilmaa hyvinkin helposti ja olla huomioimatta tätä mitenkään.
Kait ovat erittäin omistajauskollisia, jotkut jopa mustasukkaisia omasta ihmisestään. En ole tavannut agressiivisuutta - eikä sitä saisi ollakaan - mutta ehkä lähinnä tuota em. dissausta. Tai ne tuijottavat häiritsevästi ja osoittavat, että SINÄ olet MINUN ihmisen lähellä nyt...
Kait ovat hyvinkin kissamaisia toisinaan. Meillä ne nukuvat usein sohvan selkänojan päällä kerällä. Useimmiten kotona ne vetäytyvät omiin oloihinsa, pitävät silmällä mitä kotona tapahtuu mutta eivät roiku siinä kaiken keskipisteessä koko aikaa.
Ne ovat hiukan jopa jäyhiä ja itsenäisiä koiria.
Oman porukan kanssa ne osaavat toki olla rentoja, hassutteleekin jne. Mutta ainakin meillä käy usein niin, että jos tulee vieraita (=lauman ulkopuolisia ihmisiä) kainkoirista tulee korrekteja hyvinkin kohteliaita. Jännä piirre :)
Meillä on kotona neljä kaita; pojat Urkki (Japanista) ja Garou (Usasta), sekä nartut Karma ja Haruna (Japanista).
Sijoituksessa asuu useampi koira, niin narttuja kuin uroksiakin.
Kaikki nämä ovat aivan erilaisia keskenään! Pyrin kirjoittamaan jokaisen omalle sivulleen tarkempaa tarinaa jokaisesta itsestään.
Urkkihan asuu meillä kokonaan ulkona, joten se varsinkin on erittäin itsenäinen koira. Garou on minun lellimä ja suosikkikoira... se asuu pääosin sisällä ja nukkuu mun jalkopäässä yönsä... Se on aivan minun koira.
(Urkki ja Garou eivät tule keskenään toimeen. Uroksille toiset urokset voivat olla haastavia, kuten muissakin roduissa.)
Samoin aivan minun koira oli Maya, edesmennyt ensimmäinen kainkoirani, kuoli keväällä -18 traagisesti :(
Kiersin Mayan kanssa jonkun verran näyttelyitä ja reissuilla oltiin usein hotellissa yötä, sen maailmaa ei järkyttänyt mikään kun se vaan sai olla minun kanssa. Kehässäkin sen näki kuinka se esiintyi minulle, häntä heilui koko ajan kun se intensiivisesti tuijotti minua - eikä nähnytkään ketään muita siellä.
Eli Mayasta ainakin voi sanoa että se oli oikeasti yhden ihmisen koira.
Garou muutti meille helmikuussa-18 jenkeistä ollen jo yli 2v.
Muutaman päivän jälkeen se kirjaimellisesti päätti olla minun koira, eikä edelleenkään varsinaisesti halua toimia muiden kanssa. Minun kanssa tekee mitä vain, menee minne vain jne.
Vieraiden ihmisten kanssa on pidättyväinen, mutta kun saa tutustua omaan tahtiinsa on hyvinkin kohtelias ja korrekti koira.
Urkki on ehdottomasti enempi mieheni Jussin koira, kulkee sen kanssa mihin vain.
Urkkia on käytetty metsällä, riistaviettiä kyllä on - tulokset on haljunlaisia. Kun Urkin vie yksin metsään, ei se osoita juurikaan kiinnostusta irrottautua hakemaan mitään, lähinnä merkkailee ja haistelee, mutta kun sille ottaa kaveriksi joko meidän kishu nartun Tertun, tai jämti narttu Helkan - alkaa se tekemään siellä oikeasti töitäkin. Hirvet lähinnä saaneet kyytiä.
Metsästysasioista voi jutella Jussin kanssa enempi - itse en ole siihen puoleen juurikaan perehtynyt.
Karma on varsin mielenkiintoinen paketti. Ehdottomasti avoimin kai jonka olen tavannut. Se oli heti tullessaan tosi reipas ja kotiutui noin puolessa tunnissa meidän laumaan.
On sillä toki ongelmansa - liittyy lähinnä "olemiseen", se nimittäin kiipeää joka paikasta ulos. Jos pidämme sitä ulkona, on sen oltava tarhassa jossa on katto ja pienisilmäinen verkko. Se osaa näprätä näköjään itsensä mistä vain ulos... Houdini??
Lasten kanssa osaa kaikki koiramme olla nätisti, onhan meillä itselläkin lapsia.
Mutta siis kyllä, kailla on riistaviettiäkin, tästä johtuen emme suosittele sitä pitämään irti, kuin korkeintaan jossain aivan korvessa jossa vaaraa autoista yms ei ole. Tai koirapuistoissa tietysti :) Kai on yhtä sosiaalinen kuin mikä tahansa muukin koira jota viedään paljon eri paikkoihin ja tilanteisiin, ihmisten ja eläinten luo.
Sijoituskoiristamme useimmat asuvat kaupungeissa, osa kerrostaloissa ja he käyvät usein koirapuistossa ja pärjäävät erinomaisesti kaiken kokoisten koirien kanssa. Mutta kuten sanottu, ei kainkoirakaan ole muita rotuja sen kummempi, toiset yksilöt eivät tule toimeen toisten koirien kanssa, eikä siinä mitään väärää ole :)
KAINKOIRAN TERVEYS
Saan usein kysymyksiä rodun terveydestä yleisesti, yritän kertoa aina kaiken tietoni ja kokemukseni avoimen rehellisesti ihmisille.
Rotu on pääosin terve mutta toisaalta oikea vastaus on varmasti että aika näyttää. Ikävää on nimittäin se, ettei näitä ole Japanissa tutkittu mitenkään - jolloin siellä voitaneen sanoa ettei sairauksia ole. Ja virheellisesti tähän tietoon nojataan myös länsimaissa.
Suomessa ja ylipäätään Euroopassa ollaan ehkä valveutuneempia tutkimaan tätä rotua.
Mitä kailta sitten on löytynyt?
- Luustosairauksia (lonkkanivel- ja kyynärniveldysplasia, patellaluksaatio, polvien ristisideongelmat, akillesjänteen luksaatio)
- Silmäsairaudet (glaukooma, PRA, korneadystrofia)
- Allergiat
- Epilepsia
- Megaesophagus (esofagusdilataatio) eli ruokatorven laajentuma
- Sydämen sivuäänet
- Hammaspuutokset ja purentavirheet
- Kivesvika
- Napatyrä
Edellämainitut ovat ainakin jo löytyneitä sairauksia ja vikoja, osa yksittäisiäkin tapauksia. Mutta en menisi siltikään enää "retostelemaan" terveellä alkukantaisella rodulla sen enempää kuin muidenkaan rotujen kohdalla.
Olemme tehneet omille tuonneillemme dna-testit, jotta voimme poissulkea jalostuksesta kaikki piilevästikin sairaat yksilöt.
Rupattelen tuolla blogin puolella lisää normielämästämme, ota ihmeessä se seurantaan ja esitä kysymyksiä mistä haluaisit kuulla lisää :)
Blogiin pääset yläreunan navipalkin oikeasta reunasta.