Rangerin kennel - Kuulumiset
Vuosi 2020Torstai 31.12.2020 klo 9:54 - Kati Outo vuosi, kerrassaan.
Itselleni tää on ollut mahdottoman isosti tunteita herättävä, silmiä avaava ja opettavainen vuosi.
Kennelnimeni Rangerin täyttää ensi vuonna 24v. Mielestäni sen kuuluukin alkaa tulla aikuisikään ja ajatusmaailman kuuluukin jo tasaantua, teini-iän suurin "meteli ja palo" alkaa jäädä taakse ja tilalle astuu varmuus, tasaisuus ja suoraselkäisyys.
Olen mielestäni siirtynyt kasvattajana seuraavalle levelille.
Pohtinut todella paljon rotujani sekä niiden tulevaisuutta, ja tehnyt vahvempia suunnitelmia. Ja olen etenkin muuttanut ajatuksenkulkua ja prioriteetteja, tai ehkä lähinnä syventänyt niitä.
Suoritin kasvattajan jatkokurssin loppusyksystä ja sen lopputyötä ”Kennelin toimintasuunnitelma” kirjottaessa koin ns. valaistumista asian tiimoilta lisää.
Aiemmat vuodet olen laukannut näyttelyissä käyden noin 10-30 näyttelyä/vuosi.
Tälle vuodelle oli ainoat käynnit Tammikuussa Kajaani KV:ssa kishu Terttu ROP ja saksanseisoja Sara NUO ERI3 SA, ja Kuopion jalostuspäivänäyttelyssö Nasse PEK2.
Kipuilin keväällä asian kanssa ja mua harmitti tosi paljon. Mietin että mitä sitä harrastaa nyt?!
Kun kesällä olis jo päässy jonnekin näyttelyihin, en enää halunnutkaan mennä. Jotain oli jo tapahtunut. Ajatusmaailmani oli kokenut jo muutoksia.
Roduissamme ulkonäkö meinaa ottaa liikaa valtaa. Siihen kiinnitetään jopa tarpeettoman paljon huomiota, unohtaen koiran perusmerkityksen; olla ihmisen paras ystävä.
Koiriemme ns kotiominaisuudet ovat ne tärkeimmät, toki unohtamatta terveyttä, käyttöominaisuuksia ja sitä rodunomaista ulkonäköä.
Näyttelyt sen sijaan on monilla muuttuneet suorittamispaikoiksi ja tavoitellaan titteleitä hullunkiilto silmissä kyynärpäätekniikalla. Solvataan kanssakilpailijoita, tuomareista puhumattakaan.
En pidä sellaisesta. En yhtään.
En ole mikään pintaliitäjä - en ole koskaan ollutkaan, enkä aio sellaiseksi nytkään ruveta.
Lupaan, että kerron rutkasti enemmän muita kuulumisia kuin näyttelytuloksia tästäkin eteenpäin.
Käyttöominaisuudet ovat vaarassa kadota nihonken roduilla kokonaan. Olen huolissani siitä.
Ymmärrettävää tavallaan kun kaikki ihmiset ei todellakaan metsästä, joten tietenkään koirakaan ei silloin pääse toteuttamaan tuota puolta itsessään.
Yritän kannustaa ihmisiä kuitenkin harrastamaan koirineen edes jotain niille rotutyypillistä.
Itse valitsin helpoimman tien; verijälki.
Sen treenaaminen ei paljon vaadi. Ei tarvita kokonaista treeniryhmää tms.
YouTubesta videoita iltaviihteeksi, neuvoja aiemmin treenanneilta, sääntöjen lukeminen alle, ja muutama opettavainen teksti (kerron mielelläni linkkejä!), sitten vaikka lähi S-marketista naudan verta pullossa, pyykkipoikia muutama paketti ja eiku metsään jälkiä tekemään.
Kishu Tertun kanssa aloitettiin kesällä treenit, kyseltiin apuja, kaivettiin YouTubea ja saappaat jalkaan ja verta lotraamaan. Onnekseni tuo miespuolisko innostuu liki kaikesta, niin minä käärmepelkoinen olen saanu apua tähän harrastukseen häneltä PALJON!
Elokuun alussa oli ajettu jokusia jälkiä treenimielessö ja rohjettiin ilmoittautumaan kokeisiin.
9.8. ekasta kokeesta suoraan AVO1 42p.
Toinen koe 23.9. AVO1 45p. ja siirto Voittaja-luokkaan! Itkuhan siinä pärähti...
Ensi kevättä siis odotellaan ja uusia koestartteja, tavoitteena tulevina vuosina jälki-valion arvo.
Mutta parasta tuossa kuitenkin on se, että Terttu on hyväksytty hälyryhmään, josta hälytetään siis apuja haavakkoeläimiä etsimään. Joko metsästystilanteessa haavakoksi jääneitä tai esim liikenneonnettomuudessa loukkaantuneita eläimiä.
Seisoja Sara on kehittynyt Jussin ohjauksessa huimasti tänä vuonna.
Ihailen jatkuvasti heidän yhteistyötään ja sitä synkkaa jossa he toimivat yhdessä. Ihan huikeaa!
Vuoteen mahtui muutamia Lapin riekkoreissuja, sorsan pyyntiä, pienpetojen harventamista ja tietysti kanakoirakokeita syksypuolella. Ensin AVO luokan vesitöistä elokuussa täydet 20p. ja joulukuussa ensimmäistä kertaa AVO luokan peltokokeeseen, huikeat 87p. ja siirto voittaja luokkaan.
Kyllä Jussiakin jo hymyilytti :)
Onervan-mäykyn kanssa Jussi on kokeillut vähän kaikenlaista, että millekä hyö alkais. Vahviten taitaa luolahommat kiinnostaa, loppuvuodesta ensimmäinen kettu nostettu luolasta. Ja ensimmäinen luolakoe starttikin mahtui tähän syksyyn. Ei millään kummoisilla pisteillä - mutta hyvä yritys jo!
Onsku on kyllä aikamoisen tivakka tyttö. Jännä nähdä mitä tulevat vuodet sille tuo tullessaan.
Jämteissä Helkalla epäonni jatkui. Jalat ei meinannut alkaa kestää ollenkaan, joka koe ja treenireissu päättyi ennen aikojaan kun jalat aukes. Ihan loppu vuodesta alkoi onni ja tropit suosia, jalat kesti ehyenä ja hirvijahdissa kaatokin saatiin.
Nasse poika askarteli vielä alkusyksyn, mutta näin loppuvuodesta yhtenä sunnuntaina lamppu syttyi ja poika tajusi mikä on homman nimi. Sen jälkeen on ollu kyyti kylmää, haukku raikaa 3km:n päähän ja jokaisena mehtuupäivänä on ollu hirvi edessä.
Ensimmäinen hirvenhaukkukoe kokeiltiin vielä ihan loppumetreillä 30.12. ja erinomaisilla 85,5 pisteillä lohkesi HIRV-1 tulos. Mieletön fiilis!
Sanokaa mun sanoneen, että Nassesta kuullaan vielä paljon!
Jämteihin tuli meille uusi tyttö vahvistukseksi; Vilina.
Viltsu on vahvojen käyttökoirien jälkeläinen ja odotusarvo työhommiin on tottakai myös kova. Mutta mikä mainio luonne tuolla pikkukoiralla on! Ai jukra, miten ihastuttava tyyppi. Ensi vuonna nähtäneen töissä.
Ja sitten kasvatit, tuontikoirat ja kaikkien näiden ihanat omistajat, tärkeimmät kaikista <3
Kaikki ovat selvinneet vuodesta taas hienosti. Muutamia terveystarkkeja on tehty - kiitos aktiivisuudesta!
Käyttöpuolella Turre on loistanut työhommissa kaurisjahdissa - Huippuhienoa!
Fiinin kanssa aloittivat verijälkitreenit, kevät ja kokeet mielessä - Ihan mahtavaa!! ️
Kaikki muutkin ovat toimittaneet omaa virkaansa aivan erinomaisesti.
Näyttelyrintamalla oli vähän hiljainen vuosi - niinkuin kaikilla.
Mutta erityismainintana Akira (R.Mythical Pegasos) - elokuussa sai viimeisen SERT ja valioitui sekä Suomeen että Ruotsiin samalla, ONNEA ja kiitos kun viette hienoa poikaa kehiin Suomen MVA arvon sai myös Misa, onnea kotiin! Heille jo lupasin että ei tartte käydä enää kehissä :D
Kuka Misan on nähnyt näyttelyssä, tietää syyn. Ei voi koira enempää vihata pönöttämistä kuin Misa! Keväällä epäonni seurasi toista ja Misa sekä Hikka jäi tyhjiksi. Syksyyn oli suunniteltu Unin astutus. Yllättäen Hikka juoksi uudestaan jo ennen Unia, joten astutin sen ja kohta perään Unin. Ajattelin että josko toinen jää tyhjäksi... no eipä jäänyt!
Lokakuussa Hikka synnytti 6 pentua luonnollisesti ja kuin oppikirjan sivuilta luettuna.
6vkoa myöhemmin Uni pyöräytti 4 pentua nopeasti ja luonnollisesti.
Kaikille pennuille oli jo kodit valmiina odottamassa.
(Pentujono on nytkin olemassa jos lukiessa mietit.)
Meidän koiravuosi on ollut kaikenkaikkiaan mainio, muutamia takapakkeja poislukien.
Olen kiitollinen että kaikki on nyt terveenä ja hengissä.
Ja ehdottoman kiitollinen olen itselleni, että olen selventänyt ajatusmaailmaani itselleni valtavasti. Kiitos minä.
Ensi vuosi tuo tullessaan paljon uutta.
Tiedossa on terveystarkastuksia, uusia pentueita, kokeita vaikka missä lajeissa, ehkä joku näyttelykin. Saa nähdä. Haluan toivottaa kaikille Hyvää uutta vuotta ja etenkin terveyttä näinä aikoina!
Kasvattien ja tuontikoiriemme omistajille KIITOS kuluneesta vuodesta, olkoon seuraava yhtä mainio, olette kaikki tärkeitä meille. (Kuvassa Rangerin Mythical Pegasos Akira)
![]() |
Hikan pentueTiistai 27.10.2020 klo 9:23 - Kati Moikkamoi! Saatiin kuusi ihanaa pentua maailmaan reilu viikko sitten sunnuntaina, eli 18.10.2020. Meillä istuu koko perhe vuorotahtiin pentulaatikolla, on ne vaan niin ihanaa seurattavaa. Varsinkin lapset on niin innoissaan. Ulkoiluttavat emoa apuna, hellivät pentuja sekä emoa tasapuolisesti jne. Voit seurata pentujen kasvua meidän instagramissa @rangerinkennel nimellä, yritän postaille sinne stoorin puolelle joka päivä videoita ja kuvia kasvusta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pennut |
Pentuja!Keskiviikko 23.9.2020 klo 9:52 - Kati Heippa! Niin vain syksy alkaa hiipiä taas, miten nää vuodet meneekin niin nopsaan?! Sen sijaan muutama kasvatti on käynyt, ja merkittävin sieltä on tietysti Akiran (Rangerin Mythicals Pegasos) valioituminen! Samalla Akira valioitui Ruotsiin, hurjasti onnea kotiin! Itse ollaan aktivoiduttu enempi käyttöpuolella, ajettu verijälkeä ja aktivoitu koiria. Mutta sitten se tärkein uutinen, MEILLE ON TULOSSA PENTUJA! Ihanaa! Astutettiin Hikka Dantella, eli herra on oikealta nimeltään Gekkoo No Kallan Kuohu. Dante on ihastuttava herra, hyvinkin omilla jaloillaan seisova tasapainoinen, ei turhia hötkyilevä koira. Tykkään siitä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Terveyspuoli on oikein hyvä, B/A lonkat, kyynäret+polvet+silmät+sydän terveet. Näyttelyissä Dante on pärjännyt hienosti lyhyestä urastaan huolimatta. Se on käynyt yhteensä viisi näyttelyä, kaikissa näyttelyissä on ollut useampi muu osallistuja, neljässä näyttelyssä se on ollut ROP, yksi niistä oli erikoisnäyttely, jossa oli jo kaikkien aikojen korkein osallistujamäärä 15 koiraa, MVA-titteliin riitti kolme ekaa näyttelyä. Yhdistelmältä odotan aika paljon, molemmat on kivan luonteisia suht avoimia, terveitä ja touhukkaita koiria. On mukava nähdä miten pentuset sitten kasvaa. --- Sellaisilla uutisilla tällä kertaa, palataan taas ja ihanaa syksyä kaikille! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pennut, |
Ei pentukesää :(Keskiviikko 24.6.2020 klo 7:50 - Kati Niin ne vaan lennossa muuttuu suunnitelmat. Tyhjeni todellakin kalenteri täysin.. Eli syksyllä kokeillaan uudestaan, ilmoittelen sitten lähemmin. Ihanaa kesää kaikille, muistakaa rapsutella niitä karvaisia kavereita paljon <3 |
KuulumisiaPerjantai 20.3.2020 klo 10:31 - Kati Niin on vuosi 2020 startattu. Ja millainen vuosi tästä mahtaakaan tulla...? Alku näytti hyvältä, kalenteri täyttyi suunnitelmista, näyttelyitä sinne ja tänne, ulkomaanmatkaa jne... PUF! Kalenteri on tyhjä ja ollaan kotikaranteenissa. Yritän kuitenkin nyt keskittyä koira-asioihin.. Pentuesuunnitelmamme on kuitenkin voimassa. Meillä on ulkomaille useampikin varaus - niiden osalta ikävä kyllä on vaikea sanoa mitään varmaa. Juoksuja odotellaan niin Hikalle kuin Misallekin, joka teki hämypäivät jo tuossa tovi sitten - mutta äh...olis pitäny luottaa jo aiempiin vuosiin eikä uskoa sen ensimmäisiä merkkejä. Hiukan jännittää tuleeko tyttöjen juoksut yhtäaikaa, vietetäänkö meillä oikein tuplasti vauva-arkea vai saataisko ne peräkkäin? Samapa tuo, itse työskentelen pääosin nyt kotoa käsin joten koirien kanssa on myös aikaa olla enempi. Samoin Jussi, tekee kokonaan etätöitä. Joten täällä ollaan! Näyttelykalenteri tyhjentyi niinkuin kaikilla muillakin, sen sijaan syksy näyttää hyvinkin kiireiseltä. Katsotaan ennättääkö kaikkiin sitten menemään. Nyt keskitytään sitten lenkkeilemään metsissä ja täällä syrjäseuduilla jossa ei törmää toisiin ihmisiin lainkaan. Onneksi asutaan näin korvessa. Lopuksi vielä.. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, terveys, näyttely, |
Vuosi 2019 ja ajatuksia tulevaan vuoteenKeskiviikko 25.12.2019 klo 23:04 - Kati Näin on saatu lahjat avattua, jouluruoat syötyä ja jonkinsortin ähkykin hankittua. On hyvä hetki istahtaa niputtamaan tämä kulunut vuosi. Saatiin vahvistusta niin omaan laumaan kuin sijoituskoirienkin muodossa tulevaisuuden jalostustoivoja. Helmikuussa käväisin Japanissa mutkan ja toin tuliaisina Banjon; kainkoira urospentu Waasu Finrando. Banjo jäi Helsinkiin sijoituskotiinsa Nooran ja Jeren luokse. Kodissa oli jo ennestään yksi kainkoira Dante. Pojista tuli heti erottamattomat veljekset keskenään. Ihanaa. Maaliskuussa meille tuli vahvistusta omaan laumaan kun lyhytkarvainen mäyräkoira Onerva saapui taloon Sara-seisojan työpariksi mettähommiin. Onerva tuli Leppävirralta Qenesar-kennelistä sijoitukseen. Toukokuussa, samaan aikaan kun Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa, syntyi meidän toinen kai-pentue. Joten vitsikkäinä nimesimme pentueen Leijona-pentueeksi ja nimet kaikille pennuille joukkueen pelaajien mukaan. Kevään myötä alkoi myös realisoitumaan, että ei mene varmasti montaa vuotta, kun meidän Helka on ainut koira Jussin hirviporukassa. Porukan koira Sasi alkoi osoittamaan jo väsymisen merkkejä 10v iässä. Ajateltiin myös että entäs jos Helkalle sattuu jotain, ei olekaan porukassa koiraa lainkaan.. Kesän myötä Terttu lähti kasvattajansa tykö tekemään pentujaan. Terttu oli siis sijoituksessa kennel Yukigunista. Pennutus meni hienosti ja Terttu oli mainio äiti-koira. Loppusyksystä saatiin myös omaan laumaan vielä yksi vahvistus, kun sain Japanista viestiä että ottaisinko kimppaomistukseen kai-nartun. Suvuiltaan tännekin sopiva, lonkat välikuvattu terveiksi ja luonteeltaan erittäin mukava ja sosiaalinen. Hetken raavin päätäni että noh.. Ystäväni Mirka (kennel Gekkoo No) oli menossa vierailulle ja turistina KKA erikoisnäyttelyyn ja kappas, Finnairilla oli tyhjä koirapaikkakin.. Noh, laita koira tulemaan! :) Vanhempien koirien kanssa on käyty vaihtelevasti näyttelyissä, ei mitään suuria tuloksia, lukuunottamatta Tertun viime tammikuun Kajaanin KV-näyttelyn ensimmäistä ryhmäsijoitusta. RYP-4 - ja kyllä olin fiiliksissä ja ylpeä! Luonnetestissä käytiin Urkin ja Misan kanssa, ei millään suurilla pisteillä, mutta käytiin kuitenkin. Ja todettiin ihan porukassa, että kyllä se Urkki on sitten loppuviimein kuitenkin ihan pehmopoika :D Loppusyksystä kävi myös aavistus toteen, Jussin hirviporukan norjanharmaa Sasi jouduttiin lopettamaan. Se väsymys ja hiipuminen osottautui syöväksi, joka oli levinnyt jo isolle alalle. Joten taidettiin ihan kreivin aikaan ottaa tuo Nasse kasvamaan.. Saran kanssa Jussi aloitti kanakoirakokeet myös. Nuorten luokan vesityö-osuus meni varsin mallikkaasti täysillä pisteillä, pelto-osuudelta ei sitten tulosta herunutkaan. Ensi vuonna Sarallakin on terveystarkit edessään, toivotaan että on tyttö terve. Ensi vuosi. Ihan lähellä jo. Ihanaa joulunajan jatkoa sinulle ja oikein mukavaa ensi vuotta! Tule nykäisemään hihasta ja juttelemaan kuulumisia jos näet meitä tapahtumissa :) Ps. Päivittelin samalla hiukan kotisivuja, ylävalikon "Meistä" sivun alle syntyi pari uutta sivua, käy kurkkaamassa :) |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvattaja, kasvatit, tuonnit, vuositilinpäätös |
Näyttelyvuoden päätösTiistai 10.12.2019 klo 9:40 - Kati Näin on saatu jälleen yksi näyttelyvuosi päätökseen. Lauantaina oli Helsinki Winner josta Sara otti tiukalta norjalaiselta tuomarilta NUO ERI1 ilman SA:ta. Sunnuntaina Voittajassa sama linja jatkui Romanialaisen tuomarin syynissä; NUO ERI1 ilman SA:ta. Molemmat tuomarit pitivät Saraa rakenteeltaan ja turkiltaan erinomaisena, mutta liian kevyenä ja hoikkasena. Olen oikein tyytyväinen viikonloppuun, pelkäsin ettei pennut jaksa koko viikonloppua mutta hienosti vetivät! Olen niistä hurjan ylpeä <3 Isot onnittelut Gekkoo No kenneliin pentujen menestyksestä! Ihana ryhmä oli kasassa. Oli taas ihana tavata ihmisiä ympäri Suomen. Monia tuttuja tulee nähtyä vain jossain näyttelyissä, usein vasta messarissa joten olikin jo ikävä. Palaan vielä tänä vuonna kertomaan koko vuoden niputettuna, ikäänkuin vuositilinpäätöksenä. Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille :) |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, terveys, näyttely, |
Pennut kasvaa isoiksiPerjantai 18.10.2019 klo 15:08 - Kati Syksyssä mennään jo pitkällä, äkkiä se aika kulkee.. Metsästyshommat on läppäkorvien ja jämtien kanssa tätä päivää ja kaikki ovat elementissään. Pyysin Leijona-pentujen omistajilta kuvia pennuista ja hämmästyin itsekin tuosta yhdennäköisyydestä mikä näissä oli. Saan jatkuvasti paljon pentukyselyjä, ensi vuodelle on tosiaan pentueita suunnitteilla. Varauksia on melko paljon - kyselyitä vielä enemmän. Laita soittaen tai sähköpostia niin kerron pentueista enemmän. Mukavaa lokakuun loppua kaikille! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pennut, kasvatit, kainkoira |
KuulumisiaKeskiviikko 21.8.2019 klo 15:23 - Kati Arki rullaa kiireisenä meilläkin, koirien treenaus saatu täyteen vauhtiin kun eilen 20.8. sai taas päästää mettäkoirat irti. Voi sitä riemua kun Helka pääsi luvan kanssa metsään! Viime viikonloppu oli koirailuhommia täynnä. Jämteissä tuomarina oli Ruotsalaisen Esa, tiukka ja vaativa, kuten aina (tykkään!), 15 narttua joista 4 SA:ta. Helka oli ainut käyttöluokassa - jota vähän ihmettelinkin, ja sai niukin naukin suht karvattomana SA:n ja siitä PN4 sijalle. Sai olla siis tyytyväinen. Saksanseisojissa tuomarina tiukka Joanna Pronin. 6 esitettyä urosta kaikkea HYL - ERI asteikolta jaettuna ja ainoastaan 1 SA. Sunnuntaina käytiin Urkin ja Misan kanssa luonnetestissä. Viime vuonna vein samoille tuomareille (Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen) kishu Tertun. Sain jälleen kiitosta, että vein näitä "harvinaisia eri rotuisia" joita kumpikaan tuomari ei ollut ennestään edes nähnyt, saati tavannut tahi testannut. Juteltiin tuomareiden kanssa pitkään kainkoirista, ja ylipäätään japanilaisista roduista, tuumailtiin luonnetestin eroavuutta MH luonnekuvaukseen, joka kaiken kaikkiaan saattaisi olla näille roduille parempi vaihtoehto - sikäli jos tuomari antaa luvan suorittaa osa-alueet liinaan kytkettynä. Riistaviettiselle koiralle saattaa olla vaikea paikka pysytellä läsnä ilman kytkentää.. Pyysin kertomaan Nihonken väelle terveisiä, niin Lea sanoikin että "Testatkaa niitä koirianne, älkää välittäkö pisteistä vaan menkää avoimin mielin katsomaan mitä koirat tekee. Näin pikkuhiljaa alatte saada dataa näistäkin roduista ja tieto lisääntyy, myös tuomareilla. Nämä antaa teille omistajille/harrastajille että kasvattajille hyvää tietoa koirista. Käyttäkää myös siellä MH kuvauksissa. Rohkeasti vaan kaikkialle mukaan!" Meille testi ainakin antoi vahvistusta niihin asioihin, mitä jo tiedettiinkin. Oikeastaan mitään yllättävää ei tullut - Urkin kohdalla lähinnä positiivisena koin sen, ettei se koira olekaan niin kovis kun on antanut ymmärtää. Ja Jussin merkitys Urkin maailmassa on todellakin niin iso kuin olen kuvitellutkin olevan. Se näkyi läpi koko testin. Molemmista paistoi läpi yksi "perus kainkoira" piirre; pitkä muisti. Se tekee koirasta pehmeän. Normaalisti pehmeää koiraa on helppo kouluttaa, mutta näissä lisämausteen tuo se miellyttämisenhalun puute..ei aina helpoin yhdistelmä. Urkkia mietin etukäteen että mitähän tästä tulee. Vaihtoehtoja ajattelin olevan kaksi. Joko se mahtailee kylmänviileesti kaiken läpi ollen todella puolustuskannalla, tai sitten sillä iskee ns. kakki pöksyyn. Nyt muutama päivä testin jälkeen sen asenne on minun mielestäni erilainen. Se on huomattavan kohteliaan oloinen, rento ja rauhallinen. Ehkä sillä oli hiukan epäselvää, pitääkö sen liidata ihmisetkin...mene ja tiedä. Misa suoriutui omalla tyylillään aina tynnyrille saakka, jonka aiheuttama säikähdys oli sille liikaa. Testiä ennen mikään pauke tms ei ole aiheuttanut ongelmaa, nyt viimeisenä testatut laukauksetkin meni luultavasti "tynnyri-shokkiin". Molempien papereista ehdottomasti tärkeimmäksi koin kohdan Luoksepäästävyys, Urkki ”luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen” ja Misa ”Hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin”. Testin viimeisenä osiona on ammunta - ei suinkaan koiran ammunta :D vaan laukauspelottomuuden testaus. Kokonaispisteitä kun katsotaan ei niillä juhlita, mutta lomake kannattaakin lukea tarkemmin. Voit katsella molempien videot oheisista linkeistä (avaa Youtube niin video on koko ruudun kokoinen), videot on melko pitkiä ja lopussa on tuomareiden arvostelukommentoinnit myös. Lopuksi myös kuvat molempien arvostelupapereista. Laittakaa ihmeessä viestiä jos jokin jäi askarruttamaan, kerron mielelläni lisää näistä :) |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kainkoira, kai ken, luonnetesti, näyttelytulokset |
Kainkoirien rekisteröintiMaanantai 12.8.2019 klo 13:11 - Kati Sain kysymyksen kainkoirien rekisteröinnistä. Avaan sitä hiukan tässä.. Eli meillä Suomessahan rekisteröidään pennut Suomen Kennelliittoon joka on maailmanlaajuisen FCI:n alainen järjestö. - Eri rekistereistä löydät erinomaisen kirjoituksen kennel Gekkoo No:n sivuilta tästä linkistä: https://gekkoono.weebly.com/kain-eri-rekisterit.html - KKA ei ole FCI:n alainen rekisteri, eli joudumme tuomaan koirat Suomeen rotuunoton kautta. Rotuunotto on monivaiheinen prosessi, joka ei käy ihan kädenkäänteessä. Pääpointit siinä ovat: Tuon prosessin jälkeen koira otetaan SKL:n ER-rekisteriin, joka ei käytännössä eroa FI-rekisteristä muutoin, kun että esim näyttelyissä CACIB ei vahvisteta, eli koirasta ei voi tulla kansainvälistä muotovaliota. Ja kuten pentue sivuiltamme käy ilmi, rekisteröin mahdollisuuksien mukaan pentuni myös KKA:han. Mitä se tarkoittaa? Ensimmäinen pentueemme (Mythicals-pentue) ei ole KKA rekisteröity, koska emälinja ei ole rekattu siellä, eli näin ollen pentuetta ei sinne saa. Molemmat vanhemmat tulee olla KKA-rekattuja jotta sen voi tehdä. Toinen pentueemme; Leijonat sen sijaan on. Tai tätä kirjoittaessa prosessi on vielä kesken. Rekisteröinti on melko erilainen tapahtuma kuin täällä Suomessa. Jotta saat pentueen rekattua, on tässä niputettu pääkohdat: *) Suomen Kennelliitto rekisteröi väriksi ainoastaan Brindle, KKA myös oikeasti sen värin. Eli värit ovat: kuro-tora (kuro=musta), chu-tora (chu=väliväri) ja aka-tora (punainen). Ymmärrettävää siis on, että käytän apua/tulkkia tähän kaikkeen! :D Voisihan pennut jättää rekkaamattakin sinne, ei siinä mitään väärää ole. Mutta itse haluan tehdä niin, tunnen sen jotenkin hienoksi perinteeksi, arvokkaaksi tapahtumaksi - vaikkakin kankeaksi! - ja on siitä se hyöty, että jos kuvitellaan että pentueesta joku pentu meneekin ulkomaille, on joissakin maissa suoraan KKA papereilla rekisteröinti yksinkertaisempaa heidän oman maansa rekisteriin. Monimutkaista mutta kun nää tekee yhdessä osaavan ihmisen kanssa läpi, niin eipä se niin hankalaa olekaan. Ajallisestihan tämä on hidasta, meillä rekisteröinti on edelleen Japanissa kesken, vaikka se on aloitettu jo heinäkuun puolivälissä. Lopuksi kuva Misan Japanin rekkareista, hiukan erinäköiset kuin Suomalaiset. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kainkoira, kai ken, rekisteröinti, kasvatit, rotuunotto |
Saksanseisojan koulutusta...Torstai 1.8.2019 klo 9:45 - Jussi Moro! Metsästyskoirien pentuajan koulutuksesta kokemuksia on nyt kertynyt lisää sen verran että on jotain laittaa vähän ylöskin. Saran noutokoulutus Saksanseisoja Saran kanssa on noutokoulutus aloitettu jo ihan pienenä pentuna. Alussa noudot olivat koiran oma-aloitteisesti tuomia esineitä, joista tietenkin kehuttiin vuolaasti ja otettiin esine suusta itselle, jonka jälkeen taas kehuttiin ja sitten annettiin lelu takaisin. Seuraavassa vaiheessa minä otin koiran oma-aloitteisesti tuoman esineen itselleni, heitin sen Saralle vaikka metrin päähän olohuoneessa ja annoin noutokäskyn, jos Sara toi esineen minulle, kehuin sitä, jos ei tuonut, jätin koko asian ja hieman koirankin huomiotta. Tällä keinolla Sara huomasi todella nopeasti että esineiden tuominen minulle on hyvä asia ja tuomatta jättäminen ei johda mihinkään. Kun noudot alkoivat onnistua sisällä aina ja poikkeuksetta, aloin pikkuhiljaa tehdä samanlaisia pikkunoutoja ulkona ja vähän kerrassaan jatkaa matkaa josta koira esineen minulle noutaa. Tämä ongelma saatiin korjattua seuraavalla tavalla. Vesityöt Sara ei mennyt alle vuoden vanhana kertaakaan vapaaehtoisesti uimaan, kerkesin jo hiukan huolestua vesitöiden onnistumisesta, mutta ajattelin kuitenkin että antaa ajan kulua, en ala koiraa pakottamaan uimaan. Saran kanssa käytiin tekemässä KAER-kokeiden NUO-luokan vesityöt 25.7.2019 ja tulokseksi saatiin täydet 5pistettä, eli kyllä meillä nyt vesityöt ja noudot ylipäänsä kulkee varsin hyvin. mm. Saran hommia voit seurata instagrammista @jussi_kraemer ( https://www.instagram.com/jussi_kraemer/ ) -Jussi- Video Saran noutoharjoituksesta: |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saksanseisoja, metsästyskoira, koulutus, nouto, kanakoira |
Nyt riittää.Torstai 4.7.2019 klo 11:03 - Kati Heippa Yleensä en julkisesti tällaisista asioista kirjoittele, sivuutan ne päänpudistuksella, mutta nyt täytyy hiukan?! tuohtuneena avautua asiasta, johon olen nyt useampaan otteeseen törmännyt. Mustamaalaamiseen ja suoraan valehteluun. Itse en hyväksy tuollaista toimintaa yhtään. Otin yhteyttä muutamaan muuhun kasvattajaan, joiden kanssa teen muutenkin paljon yhteistyötä, keskustelimme pitkään tästä asiasta, jälleen kerran. Toivon syvästi että tämä teksti tavoittaa kyseisen ihmisen, joka ystävällisesti ottaa peilin käteensä ja tuojottaa sitä hetken, kaivaa viimeisetkin ihmisyyden rippeensä ja ryhdistäytyy. Soittaa vaikka jatkossa suoraan meille kaikille jos on jotain kysyttävää/sanottavaa, mielellään keskustelemme asioista, niin kuin teemme jo nyt tällä kasvattajaporukalla. Jaamme kaiken tiedon ja taidon yhdessä. Numerot löytyvät kotisivujen Yhteystiedot osiosta. *** Saan suht usein yhteydenottoja eri viestimien kautta, kyselyjä kainkoirista rotuna, meidän koirista ja pentuesuunnitelmistamme. Kerron aina avoimesti kaikesta tiedossani olevista asioista, koskien kaikkia noita edellämainittuja asioita. Myös vioista ja ongelmista tietysti, koskaan kukaan ihminen tai koira ei ole täydellinen. Nyt viimeisimmät ”oudot” kysymykset koskevat jalostustyötäni. --- Jalostatko sinä vain punaista väriä? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel) En. En todellakaan. Jos näin tekisi - alkaisi musta väri kainkoirasta katoamaan kokonaan ja näin ollen meillä olisi vain punaisia koiria ilman brindleä. --- Miksi sinulla on vain punaisia pentuja nyt? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel) Ei mulla ole. Edellisessä - ensimmäisessä pentueessani - oli kaikki kurotoria eli ”niitä mustia”, tässä toisessa pentueessa on ehkä yksi Akatora (punainen) yksi kurotora ja kolme chutoraa (niitä välivärisiä). Vahva väri ja raidoitus tulee vanhemmista, jotka molemmat sattuvat olemaan chutoria sekä molempien takana löytyy punaisia koiria. Ja oikeasti - mitä väliä?! --- Onko pentusi värivirheellisiä kun niillä on valkoiset läntit rinnassa? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel) Eivät ole. Hieman valkoista sallitaan rungossa, joka usein sijaitseekin rinnassa. Jos länttejä on useita - on kyseessä virhe. --- Miksi käytät sairaita koiria jalostukseen? (Osoitettu kaikki kasvattajat) Anteeksi mitä??? Olen TODELLA tarkka terveysasioissa ja on suorastaan hävytöntä tulla väittämään minun käyttävän sairaita! (Tästä olen eniten tuohtunut.) --- Onko totta että kaikki koirasi ovat hermorakenteeltaan heikkoja eivätkä kykene elämään normaalisti? (Osoitettu kaikki kasvattajat) No ei todellakaan ole totta. Olet tervetullut tutustumaan koiriini milloin vain, varmasti myös kasvattieni omistajat voivat kertoa sinulle kokemuksistaan koiriensa kanssa. Jos joku vetää johtopäätöksiään koirien esim näyttelykäyttäytymiseen näkemättä koiraa normaalielämässä, tai väittää ettei koiralle ole luontevaa olla ujo/tottumaton tai mitä tahansa = valehtelee. Ja tuo hermorakenne sana, sen käyttö tilanteissa joihin se ei kuulu - on jo huvittavaa. Oma taustani palvelus- ja työkoirien kanssa on opettanut paljon kuinka ja missä koiria tulkitaan ja mikä on ihan oikeasti hermorakenne ja mikä vaan muuta. --- Onko totta että saat Japanista vain pahnanpohjimmaiset pennut joita edes japanilaiset ei huoli? (Osoitettu kaikki kasvattajat) No ei todellakaan ole! Parhaillaan olen saanut pitkät liudat videoita niinä viikkoina jolloin on aika valita pentu, kolmesta pelkästään omasta tuonnistani olen saanut valita pentuni ensimmäisenä. Kasvattajat joilta pennut ovat tulleet, ovat kunnollisia kasvattajia jotka eivät myy koiria esim lemmikkikauppojen ikkunoissa, niinkuin ikävä kyllä useat kasvattajat Japanissa vielä tekevät. Jopa kainkoirissa. Jopa ”ne arvostetut kasvattajat” joista olen kuullut puhuttavan. Ja toisekseen, on todella loukkaavaa Mr Shigeru Katoa kohtaan kertoa tuollaista. Hän on Japanissa tukihenkilöni, toimii kaikkien nihonken rotujen parissa arvostettuna asiantuntija henkilönä. Hän on Japanin Kennelliiton lisensoima tuontihenkilö, valtion palkkaama metsästäjä (mm. villisiat), tulkki, yrittäjä. Hän on myös monien kasvattajien tuki- ja yhteistyöhenkilö. Hänet on kutsuttu pitämään puheita eri rotujen vuosijuhliin ja tuomarikoulutuksiin jne. On äärimmäisen loukkaavaa epäillä tällaisen henkilön ammattitaitoa/kontakteja pentuja hakiessa. --- Onko totta että koiraasi on keinosiemennetty sen heikkojen polvien takia? Ja onko sama koira syönyt kipulääkettä koko elämänsä koska sen netistä poimitut polvikuvat on näytetty jollekin eläinlääkärille ja hän oli sitä mieltä että ne on rikki? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel koskien narttua joka oli tuolloin Mirka/Gekkoo No kennel omistama) Ei, jokainen narttuni on kasvattajahistorian alusta asti (1993 alkaen) astutettu luonnollisesti. Koira jonka polvista tässä luultavasti on kyse, on edesmennyt Maya, jolla oli 0 polvet ja puoli vuotiaana repi toisen jalkansa metsässä kallion koloon, joka leikattiin, tutkittiin ennen ja jälkeen kahden eri ortopedin voimin ja todettiin sen olevan tapaturma, JOTA SE OLIKIN. Se miksei se syönyt lääkkeitä? SE EI TARVINNUT koska se ei ollut kipeä! Kuinka paljon joku voi nähdä vaivaa turhan takia, yrittämällä sabotoida toisten ihmisten elämää? Nyt riittää, oikeasti. --- Miksi dna testaat koirasi kun se on aivan turhaa tällä rodulla? Ylipäätään ylitutkitko koiriasi? (Osoitettu kaikki kasvattajat) Onko? Onko tutkimukset turhia? Se testipaketti maksaa noin 100€/koira, jos sillä pystyn näkemään esimerkiksi PRA silmäsairauden joka on tuskallinen koiralle, että en vahingossakaan yhdistä kahta kantajaa yhteen (= syntyy kantajia sekä sairaita) on se minulle jo melkein lottovoitto. Jokainen kasvattini dna testataan minun toimestani, ennen meiltä lähtöään. Maksan jokaisen kasvattini viralliset terveystutkimukset (silmät, sydän, polvet, kyynäret, lonkat). Koirien terveys on minulle tärkein asia. KUKA voi nykysairauksien ja niiden tutkimisen mahdollistavan teknologian aikana syyttää ketään ylitutkimisesta?! Ja näillä pentuhinnoilla mitä koirat nykypäivänä maksavat, sen pitäisi todellakin olla jokaiselle kasvattajalle mahdollista. --- Miksi jenkeistä on tuotu vuoden ikäinen narttu tänne eläkkeelle, joka on jo pennutettu Jenkeissä ennen tuota ikää – hylätty sieltä jalostuksesta sen jälkeen, ja tänne tulon ehtona oli sterkkaus – nyt se koira on täällä jalostuskäytössä? (Osoitettu Juho+Riina/Jikino Kensha kennel + Mirka/Gekkoo No kennel) Anteeksi mitä??? *** Tällaisiin puheluihin vastaamme välillä. Oikeesti. Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin, tässä eilisen puhelun sisältöä... Olemme ihan väsyneitä tällaiseen. Nyt oikeasti riittää. Joillakin ihmisillä on valtava tarve korostaa omaa hyvyyttään, unohtaa näppärästi omien koiriensa sairaudet, tekemiset jne. Kaunistella totuuksia pelkkien valheiden avulla. Emme aidosti ymmärrä tällaista. Halusimme nyt tuoda jo edes osan näistä ihan julkisesti näkyviin, koska kuulemme tällaista ihan jatkuvasti. Ja vilpittömästi; täysin syyttä suotta. Terveisin;
Laitan loppuun naperoista kuvan niin ei mee niin synkäksi, vaikken sitä väriä jalostakaan niin näkyyhän noille aika kivat turkit kehittyvän.. <3 Mukavaa viikkoa kaikille! |
Misan taustaa - pientä historiaaSunnuntai 16.6.2019 klo 11:32 - Kati Kerron tähän väliin hiukan Misasta, josko saisin aikaiseksi kertoa kaikista koiristamme täällä bloginkin puolella pätkän taustaa :) Olin etsinyt Urkille sopivaa narttua Mayan lisäksi jo tovin, jättänyt sanaa Japaniin ja toivetta suvullisesti jne. Kunnes sain yhteydenoton tutusta paikasta; Koroukan kennelistä. Misa on ns. pelastetusta Komarou-verilinjasta. Linjan on luonut Mr Yanagisawa joka omisti kai uroksen nimeltään Komarou. Pääsin Misan hakureissulla helmikuussa 2017 vierailemaan tuossa kaupassa, jossa oli enää muistot jäljellä, Herra itse on jo kuollut mutta hänen noin 60v tyttärensä tapasin ja sain vierailla tuossa kaupassa. Tyttärellä oli vielä yksi kai narttu jäljellä, sekin tosin oli jo reilusti yli 10vuotias eläkeläinen. Viimeinen heidän Komarou linjastaan. (kuvassa Komarou) Mutta palataampa Komarouhun... Kävi kuitenkin ilmi, että mm. juuri Koroukan kennel on ollut pelastamassa tätä verilinjaa hyvinkin hiljaisesti. Suurin osa Misan verilinjasta on siis todella vanhaa, eikä sitä olekoskaan tuotu Japanin ulkopuolelle aiemmin. Misan sisko Yako asuu USA:ssa, ja on Misan lailla ainut linjansa edustaja Japanin ulkopuolella. Luonteeltaan Misa on suht avoin ja itsevarma. Se osaa olla myös erittäin välinpitämätön. Misa ei ole mikään "kehäkettu". Kun sen näkee näyttelyssä - saa useimmiten siitä haluttoman kuvan. Koiraa on treenattu jne, mutta se vaan ei ole sen juttu. Kun taas jos näkisit koiran metsässä - näkisit aivan erilaisen eläimen :D Lapsiin Misa suhtautuu hienosti, vaikkei heillä kotona lapsia olekaan. Meillä ollessaan Misa hakeutuu lasten kanssa touhuilemaan, käyttäytyy hienosti niinkuin aikuistenkin kanssa. Toiset koirat ovat pääosin ok. Kotona Misalla on kavereina kaksi kissaa, ja tuo ainoan koiran rooli näkyy meillä laumaan tullessa. Misa osaa olla välillä jopa raivostuttavan Diiva! :) Ts Misan kohdalla otettu iso riski, niin jalostuksellisesti kuin taloudellisestikin (rehellisesti sanoen, minulla ei ole ikinä ollut näin kallista koiraa kaikki kulut huomioiden!!!) on kannattanut aivan 100%:sti. Olen TODELLA tyytyväinen siihen, että aikanaan päätin ottaa tuon riskin. (kuva Laura Kemppainen) |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, pennut, leijonat, misa |
PentuarkeaSunnuntai 16.6.2019 klo 10:42 - Kati Pentujen kanssa aika hujahtaa äkkiä, tänään ne täyttää jo 3vkoa! Misa hoitaa vielä pentuja hienosti, ei ole semmonen hyysääjä äiti vaan antaa pennuille myös tilaa touhuta omiaan, tykkää mennä aitauksen toiselle puolelle nojatuoliin ja katselee niiden touhuja siitä. Ikäänkuin pienimuotoista vieroitusta jo tekee niistä, mun mielestä hyvin tyypillistä alkukantaisen äidin käytöstä. Menee sitten paikalle kun katsoo että on oikeesti tarve, syöttää kyllä monesti päivässä vielä hienosti. Ja yöt tuntuis nukkuvan pentujen vieressä. Pikkuhiljaa alkaa myös hahmottua kuka pentu lähtee mihinkäkin kotiin, eli myös nimet alkavat löytää oikealle pennulle. Jännä nähdä miten nimi ja pentu natsaa :D Kuvia ja videoita löydät meidän facebook sivulta lisää; https://www.facebook.com/pg/RangerinKennel |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, pennut, leijonat |
Pikku Leijonat on täällä!Perjantai 31.5.2019 klo 9:31 - Kati Heippa!
Pennut syntyi sunnuntaina 26.5. Suomen kultapelin aikana, alle kahteen tuntiin koko toimitus oli ohitse. Misa oli hämmentävän luonteva, ei mitään hötkyilyä tms, vaan hoiti kuin Pro koko toimituksen, lähinnä seurailin vierestä. Me saatiin 4 poikaa ja 1 tyttö. Ja koska ajankohta oli tuo Suomen kultapeli, on ehkä pakko nimetä pennut Leijonien mukaan :) Pennut on todellisia raitapaitoja, mielenkiintoista nähdän mihin värit vielä kehittyvät. Tilaan juuri dna-paketteja, kaikista pennuista otetaan näyte talteen ennen lähtöään omaan kotiinsa, eli saadaan tietää suoraan jo esim ne PRA-kantaja asiat. Tärkeää tietoa minulle, kasvattajana. Kaikki pennut ovat varattuja. Latailen kuvia instaan liki päivittäin, faceenkin usein, käy kurkkaamassa siellä jos haluat nähdä pikku-leijonien kasvua :) |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, pennut, leijonat |
Ilon hetkiäMaanantai 29.4.2019 klo 8:18 - Kati Viime viikolla ultrattiin Misa kantavaksi! Jee! Pentuja syntyy touko-/kesäkuun vaihteessa. Viime viikolla vietettiin myös valtakunnallista Koiranpäivää. Lapsetkin oli mukana, Amalia on nohevoitunut kennel He-Man'sin chihujen kanssa ja esittikin rotuparaatissa yhden sellaisen. Eilen tunsin hurjaa ylpeyttä, kun R.M. Pegasos aka Akira kävi ensimmäisen aikuisluokan Kiuruveden ryhmänäyttelyssä. Sijoitus oli huikean hieno; JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP! Tänä aamuna tuli ensimmäiset DNA-testituloksetkin näkyviin. Nimenomaan Akiran osalta. Näiden pentujen suku on sellainen, että Suomesta ei löydy kuin muutama koira, joka ei olisi jostain kohtaa tällekin pentueelle sukua. Eli kun joku sanoo Höpö höpö dna-testauksen kohdalla, viittaa se kintaalla koko sairaudelle! Palaan näihin kun tuloksia tippuu lisää, mukavaa viikkoa kaikille! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, terveys, näyttely, |
Kasvattamisesta ajatuksia sekä kuulumisiaSunnuntai 31.3.2019 - Kati Joskus tämä kasvattaminen on vaikeinta ikinä. Silloin kun saat kennelnimen tulis sun laittaa rasti johonkin ruutuun; "Ymmärrän, että jonain päivänä saatan joutua tekemään ratkaisuja jotka itkettävät minua enemmän kuin sata litraa." Olen joutunut tekemään muutamia sellaisia päätöksiä aiemminkin mutta nyt oli yksi vaikeimmista. Mutta. Fiini on melko dominoiva. Alle kuuden kuukauden iässä se alkoi haastaa riitaa kishu Tertun kanssa. Sisätiloissa. Ei aina mutta välillä. Ulkona hommat toimii mutta sisällä ei. Fiini on luonteeltaan myös erittäin ihmisrakas, en voinut kuvitellakaan että se asuisi ulkona, tarhassa. Samoin sisätiloissa porteilla erottelu ei toimi = lapset unohtelee niitä auki jne. Emme osaa erotella koiria moneksi laumaksi, se on itselle liian vaikeaa, vaan haluamme pitää oman lauman harmonisena ja hyvässä hengessä. Ja ennenkuin tilanne on aivan tulehdusherkkä katastrofi on mun mielestä parempi luovuttaa ja keksiä parempi ratkaisu. Terttu on koirana aivan sielunmutkissani, en ikimaailmassa ole valmis luopumaan siitä. Joten ei montaa vaihtoehtoa jäänyt jäljelle. Lopulta tein ratkaisun ja laitoin Fiinin sijotukseen ihanalle Jennylle Lappeenrantaan <3 |
KuulumisiaSunnuntai 10.3.2019 klo 21:05 - Kati Hiukan on vierähtänyt aikaa - Pahoittelut siitä. Näyttelykuulumisia Misa ei ole mikään näyttelyiden rakastaja, molempina päivinä hyvä arvostelu kera tulosten: Lauantaina AVO ERI1 ja sunnuntaina: EH. Tammikuun 12. päivä käytiin sitten Kajaani KV:ssä, mukana oli saksanseisoja Sara, jämti Helka ja kishu Terttu. Tammikuun 27. päivä oli Kuopiossa metsästyspystäreiden Jalostuspäivänäyttely, jonne suunnattiin Helkan kanssa. Koiria oli luonnollisesti ilmottu PALJON, pelkästään käyttöluokan narttuja oli yli 30. Helkalle saldona sileä ERI. Helmikuun puolivälissä käväisin vajaan viikon reissun Tokiossa Japanissa, toin tuliaisina kainkoira urospennun; Banjon. Banjo on väriltään punainen eli akatora ja asustaa Helsingissä Nooran, Jeren ja kainkoira "isoveljen" Danten kanssa. Ihastuttava pikkuherra! Lisäilen omalle sivulleen pikkuhiljaa kuvia ja juttuja kun niitä aikaa myöten sinne tulee. 23.2. ajeltiin Helkan kanssa Nurmeksen ryhmänäyttelyyn toteamaan, että jälleen oli kaikki muutkin lähteneet - koiria oli hitosti. Sileällä ERI:llä kotiin. HraSeuran kanssa lähdettiin sitten ystävien luokse kyläreissulle Pelloon, johon napattiin koiria auto täyteen ja käytiin molempina päivinä (2.-3.3.) ryhmänäyttelyissä. Ihanaa oli, että Fiinin veljet Akira ja Mihka olivat molempina päivinä kehässä myös, järjestys pysyi niissä samana; Akira oli PEK1 KP ROP ja Mihka PEK2 KP. Kaikki pennut saivat rutkasti kokemusta ja hienot arvostelut osaavilta tuomareilta. Fiiniä jänskätti aikalailla, liekkö päällä olleet juoksut sotkeneet samoin kun harjoituksen puute. Mutta olin kyllä tyytyväinen! Tänään 10.3. käytiin sitten vielä Helkan kanssa Joensuussa SHHJ:n päänäyttelyssä hakemassa sileä ERI jälleen noin 30 koiran joukosta. Muutoin meillä onkin elelty tasaisesti "vaan talven yli". Oikeen kukaan ei fanita hulluna talvea, mutta ompa tästäkin taas selvitty, kevät vois jo tulla... Uusi asukas on saatu; Onerva Irmeli mäyräkoiran poikanen. Nyt kirjottaessa himpun alle 9vkoa ikää. Aikamoinen tapaus! :D |
Jussin blogi siirtyy tänneTiistai 29.1.2019 klo 13:23 - Jussi Heippa! Tässä aluksi pitkänä pätkänä kaikki nuo aiemmat julkaisut. Jatkossa vain yksi juttu kerrallaan :) Esittelyteksti Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä, saapa nähdä mitä tästäkin tulee. Kirjoittaja:
SARA THE SAKSANSEISOJA "Rodun koulutettavuus oli myös yksi johtoajatus uuden rodun valinnassa." Nyt se sitten tuli kotiin, keväällä tehty lopullinen päätös kanakoiran hankkimisen sopivuudesta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, realisoitui juhannusaattona 2018. Karkeakarvainen saksanseisoja narttu Sara saapui meille. Ennen koiran hankkimiseen ryhtymistä käytiin läpi kotona seuraavat vaiheet:
Saran kanssa on tämä ensimmäinen viikko on kulutettu tutustumalla lähinnä tuohon sylikoiran rooliin. Sara on ollut käytännössä koko ajan alle käsivarren mitan päässä minusta, yhden työpäivän kävin ilman koiraa tekemässä ja yhden kaupunkireissun. Minusta on tärkeää, että koiran kanssa ollaan paljon silloin kun se on ihan pieni pentu, silloin se leimautuu omistajaansa parhaiten. Meillä leimautuminen minuun on onnistunut tähän asti hyvin, Sara aukaisee vain toisen silmänsä kun emäntä nousee aamulla sängystä ylös ja jatkaa uniaan jollen minä nouse. Tuntuu ihan siltä niinkuin tuo pieni rääpäle hengittäisikin samaa tahtia kun minä. Olemme jo aloittaneet vähän pillillä luoksetuloharjoituksia ja tänään lähdetään katsomaan paikallisen kennelyhdistyksen kanakoiratreenejä, saa sitten nähdä opinko minä noista mitään, toivottavasti. - Jussi - METSÄSTYSKOIRAN PENTUAJAN KOULUTUS Ajattelin laittaa paperille hiukan ajatuksiani metsästyskoiran pentuajan “koulutuksesta”. Lainausmerkit siksi, että läheskään kaikki mitä pennulle opetetaan, ei tapahdu mielestäni suoranaisesti koulutuksen kautta, vaan enemmänkin totuttamalla koiraa uusiin asioihin.
Jos sängyssä nukuttaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista/mielekästä, suosittelen ainakin nukkumaan koiran kanssa samassa huoneessa vaikka lattialla joitain öitä. Kun pentu kokee olonsa turvalliseksi ensin laumansa ja laumanjohtajan parissa, se voidaan halutessaan opettaa nukkumaan omalla paikallaan, esimerkiksi häkin avulla. Koiran kotiutuminen on yksilöllistä, läheskään kaikki eivät kotiudu parissa päivässä, tärkeintä on kuitenkin se, että olet itse läsnä kun pentu totuttelee uusiin asioihin, silloin se voi hakea aina tarvitsemansa tuen laumanjohtajasta. Sara kulki ensimmäisen kolme viikkoa joka paikkaan minun matkassani, varjelin sitä uusissa paikoissa ja uusissa tilanteissa säikähtämästä tai joutumasta ahdistavaan tilanteeseen, tällä keinoin sain luotua koiraan täysin sokean luottamuksen itseäni kohtaan. Lisäksi vahvistin myönteisiä kokemuksia palkitsemalla koiraa makupaloilla uusissa tilanteissa. Kun huomasin, että koira selkeästi luotti minuun ja siihen, ettei sille tapahdu mitään pahaa minun ollessa läsnä. Kolmen viikon jälkeen aloin totuttaa pentua olemaan lyhyehköjä aikoja tarhassa kun olimme kauppareissulla jne. Tätä kirjoittaessa Sara on ollut pisimmillään tarhassa noin 9 tuntia eli työpäivän ajan, valtaosan ajasta se kuitenkin edelleen kulkee minun matkassani joka paikkaan ja niin asia tulee olemaan varmasti koko koiran eliniän ajan. Mielestäni seisojan paikka ei ole tarhassa jatkuvasti asuva, vaan sen pitää saada olla ihmisten parissa joka päivä useita tunteja. Sen tulee kuitenkin myös osata rauhoittua omiin oloihinsa. Jämtlanninpystykorva Helkan pentuajan koulutus poikkesi edellämainitusta ainoastaan siten että sitä ruvettiin alusta asti totuttamaan olemaan tarhassa enemmän ja olemaan muutenkin itsenäisempi, kuitenkaan myöskään näiden itsenäisempien rotujen kohdalla ei voi liikaa korostaa laumanjohtajan tuen ja turvan merkitystä pennun varhaisten kehitysvaiheiden aikana. - Jussi -
SE ON JÄMPTI NÄIN Koittipa se 20.8 vihdoin kun koiria saa taas laskea irti riistan perään. Jämtlanninpystykorva Helkalle se taisi olla tänä vuonna samanlainen päivä kun lapsille on jouluaatto, sitä odotetaan melkein puoli vuotta ja sitten kun se tulee, eipä se niin ihmeellistä ollutkaan, tai oli mutta vain hetken. No joo, Helka nappasi pienen varaslähdön jo viikkoa aiemmin, vieras saapui meille ja samalla oven avauksella Helka poistui talosta. Löytyihän se kuitenkin neljän tunnin etsimisen jälkeen, naapurin pihasta kytkettynä. Asiaan siis, 20.8.2018 aamulla metsään, ensimmäinen havainto auton perusteella on, että kaveri on tullut samalle maastokuviolle oman koiransa kanssa, mihin meillä oli tarkoitus mennä. Minä aloin välittömästi videoimaan haukkua talteen ja lähettelemään whatsappi-viestejä ties kelle että nyt se ura urkeni. Videon löydät tästä: https://youtu.be/9yYwVuJUFHQ Iltapäivällä koitettiin vähän vielä hakea, vaan kun ei jaksa niin ei jaksa. 25.8 lähdettiin uudestaan koittamaan josko hirvet olisi kiinnostavia otuksia. Tuoreita jälkiä ei löytynyt, joten ei muuta kun tuulen alle metsäautotien päähän ja koira irti. Helka haisteli kukkia ja perhosia semmosen varttitunnin ennen kuin lähti mihinkään, sitten kun lähtö tuli mentiin tietä myöten niin pitkään kun virtaa riitti. Ei ollu ehkä hirviä alueella, tai sitten oli, mistä näitä tietää. On tämä hirvikoirahomma sitten välillä mukavaa, pitäisiköhän huomenna lähteä taas… - Jussi -
METSÄSTYSKOIRAN PENTUAJAN KOULUTUS OSA 2 Kun perusasiat on saatu pennulle opetettua, kuten mille tahansa koiranpennulle, on aika ruveta miettimään mitä sen koiran pitäisi aikuisena tehdä ja mitä ei missään nimessä haluta sen tekevän. Minulla on kokemusta enimmäkseen hirvikoirista, Sara on ensimmäinen seisoja joka minulla on, noutajan koulutukseen osallistuin joskus junnuna jonkun verran ja noita kainkoiria ja kishunkoiria olen lähinnä testimielessä kuljettanut metsällä mukana. Perustottelevaisuudesta sen verran, että vasta tänään viimeksi kirosin itseäni syvinpään, kun hiukan työkiireiden takia laiminlöin pentuna tuon jämyn luoksetuloharjoituksia, ai perhana että se ärsyttää kun reilu 1,5v koiran rutale on väärissä hommissa ja ei edes pysähdy, saati tule luokse kutsumalla. Toki nuo perustottelevaisuusasiat on mahdollista opettaa myöhemminkin, vaan olisi se ollut helppoa silloin pentuna, nyt täytyy vaan kärsiä tuon murkkuiän yli ja koittaa sitten saada luoksetulo luontevaksi, sillä otetaan ne viimeiset pisteet siellä kokeissakin. Mitäs muuta kaikille metsästyskoirille perustottelevaisuuden lisäksi? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jussi, metsästys, saksanseisoja, jämtlanninpystykorva |
ArkihommiaMaanantai 26.11.2018 klo 8:05 - Kati
Heippa! Ajattelin kertoilla vähän arkihommista meillä, kuten kynsienleikkuusta ja ruokailusta. Nihonkenit on usein ”tunnettuja” siitä, miten ne ei tykkää kynsienleikkuussa tai ylipäätään tassujen koskettelusta. Vähän niin meinaa olla meilläkin, vaikka kaikkia on pennusta asti siihenkin hommaan totutettu nätisti. Terttu on poikkeus, se tykkää (siitäkin) hommasta, koska sen tekee ihminen :) Tertun mielestä kaikki mikä tehdään ihmisen kanssa on siistiä. Se makaa sylissä selällään ja usein nukahtaa siihen kesken leikkuun. Joka koiralla on oma tyyli ja asento missä leikkuusta saa miellyttävän. Kuten Urkki, sen kynnet leikataan seisaallaan, jalat nostellaan kuin hevosen kaviot putsauksessa niin se ei ole hommasta moksiskaan. Fiini on sylissä istuallaan, kynnet on myös vielä niin pienet, että helpointa on leikata ne ihmisten kynsileikkureilla. Myös Fiini on rauhallinen ja ok tapahtuman ajan. Kubo menee jotenkuten, seisaallaan ehkä paras. Sitten on Garou. Olen melko varma, että sille on sattunut jotain, leikattu liian lyhyeksi joka on tehnyt kipeää tms, koska leikkuu on todella hankalaa. Ylipäätään tassujen koskettaminen on sille todella epämiellyttävää. Ollaan treenattu sitä paljon, ja nykyään minä saan kuivata sen tassut, pitää tassuja käsissäni jne, kynsienleikkuuta treenataan vaikka kynsi kerrallaan, koska pakkoa en itse siihen käytä. Tapahtuma pitäis olla koiralle edes siedettävä jos ei jopa miellyttävä, jotta sen olis hyvä olla.. Surullista kuulla neuvoja, että teet sen vaan, pidät/toinen pitää koiraa kiinni ja leikkaat vaan jne. En kestä itse koiran kaameaa rimpuilua ja jopa paniikkia yhtään, tapahtumaa sitten harjoitellaan pilkottuna osissa niin paljon että se alkaa sujua rennosti. Ei ongelma yksin nihonkeneiden ole, saksanseisoja Sara ei juuri myöskään tykkää ko toimenpiteestä, mutta Jussi on harjoitellut myös sen kanssa paljon, niin homma alkaa sujua jo aivan hyvin :) Ja sitten on vielä jämti Helka - joka ottaa homman ihailtavan tyynesti, niinkuin yleensä kaiken. Se koira on kyllä niin täyttä terästä, sitä ei hetkauta eikä stressaa kyllä mikään! Ihailtava koira kerrassaan. Ruokailut on meillä hoidettu aina sovussa. Ulkokoirat syövät ulkona toki, mutta jokainen osaa syödä myös sisällä porukassa. Tällä hetkellä sisällä oleilee/yöpyy Sara, Fiini, Garou ja Terttu. Kaikki syövät keittiössä yhdessä, jokainen huolehtii omasta kupistaan ja kun on syönyt, poistuu korrektisti vähän sivummalle odottamaan että muutkin saavat syötyä. Lopuksi kierretään yhdessä putsaamassa kupit :) Ylipäätään meillä on hyvä laumaharmonia, vaikka tässä onkin 7 koiraa ja sekaisin uroksia että narttuja. Laumajärjestys on muodostunut selväksi ilman tappeluita ja kaikki voi hyvin. Tertulla kesti pitkään sulattaa Garou - en tiedä miksi - mutta nyt nekin tulevat toimeen, eilen Terttu jopa pesi Garoun korvat.. ❤️ Meillä satelee lopultakin lunta - saataiskohan nyt oikeesti jo talvi ja loppuis rapakelit?! Seuraavaan kertaan! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koiranhoito, koirat |