Rangerin kennel - Kuulumiset

Tiukkoja valintoja

Maanantai 29.3.2021 klo 10:58 - Kati

Heippa!

Josko hiukan kuulumisia hiljaiselon keskeltä.

Käytiin alkuvuodesta terveystarkeilla muutaman koiran kanssa.
Nasse-jämti vajaa 2v ikää A/B lonkat, 0/0 kyynäret, silmät ja polvet terveet.
Karma-kai vajaa 2v ikää myös, B/B lonkat, 0/0 kyynäret, silmät, polvet ja sydän terveet.
Näihin erittäin tyytyväinen.
Mutta sitten pommi...taas.

Sara-seisoja vajaa 3v ikää, A/A lonkat, 1/0 kyynäret, 0/0 polvet, VA0, SP0, LTV1 selkä, silmät terveet.
Seisojien jalostustoimikunnan ohje on, ettei yhtäkään kyynärvikaista koiraa käytetä jalostukseen. Kuitenkin kyynärtutkimattomia on käytetty iät ajat reilusti.. mutta 1 kyynären käyttö ei ole ok.
Pohdimme asiaa, ja vaakakupissa negatiivisen puolella on myös lähisukulaisen epilepsiaan menehtyminen, joten päädyimme siihen, että Sara on poistettu jalostuskäytöstä.
Parempi olla satavarma kun lähteä riskillä liikenteeseen.

Mutta... joskus se katkeruus meinaa nostaa vähän päätään. Väkisin. 
Avaan tätä hieman.

Vuosia vuosia sitten, minun täysin terve, huippu käyttökoira malinois narttu, ei tullu tiineeksi useista yrityksistä huolimatta.
Kesti 5v saada ekat omat kai-pennut, koska koira ei vain tiinehtynyt, useista onnistuneista yrityksistä huolimatta.
Kishu-Tertun silmien PPM on minulle aivan liikaa.
Jämtit on yhä alkamatta koska Helkan tassuongelmat on vieneet sen jalostuskäytön kyllä mielessämme aika kauas.
Mäykyissä Onervan jalostuskäyttö meni hylkyyn jo aikaa sitten kun sillä oli 4kk iässä leikkauksen vaatinut nivustyrä eikä sellaisen jalostuskäyttö ole ok.
Bullterriereissä oletettu kantanarttu kuoli 2,5vuotiaana - toisaalta menetti kohtunsa 9kk ikäisenä ekan juoksun jälkeisen oireettoman kohtutulehduksen jälkeen..
Saksanpaimenkoirista en edes mainitse pidemmälle asioita mitä ja mitkä vaivat ja ongelmat...

Joten historiaan linjaten ei Sara ole siis poikkeus, ikävä kyllä.

Nyt olemme tilanteessa, että on jälleen yksi seinä noussut eteen.
Seuraamme Iitan (Leijona-pentueen ainut narttu) terveydentilaa.
Koira sai jonkinlaisen kohtauksen, oliko se kivusta vai epileptinen - sitä en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan. Verikokeiden perusteella kaikki on normaalisti. Tapahtuma on ollut tähän mennessä ainutkertainen ja on todella kädetön olo. Koira on täysin normaali oma itsensä, oli jo heti samana iltana. Kukaan ei osaa vastata.
Tein päätöksen, että suljen Iitan ulos jalostusohjelmastani, koska en tiedä mikä sillä on vialla. Vai onko mikään. Mutta en ota riskiä.
Rodussamme ei varsinaisesti ole epilepsiaa, yksittäisiä tapauksia muutamia jenkeissä, pari ollut Japanissa, Suomessa ei tiettävästi yhtäkään. Mutta onko Iitassa nyt? Vai oliko se kipukohtaus jostain? Mistä?

Nyt odottelemme ajan kulkua ja katsotaan tuleeko enää mitään.

Olen yrittänyt ottaa selvää kaikesta mahdollisesta mikä tuon olisi voinut aiheuttaa, pääsemättä oikein puusta pitkälle... turhauttaa aivan valtavasti ja kävi väkisin mielessä katkeranmakuisesti: Miksi taas jotain???

Pakko mennä asioissa eteenpäin, miettiä hyviä asioita vaikka väkisin.

Kainkoirissa olen onnekseni saanut jo neljä ihanaa pentuetta, löytänyt ihanat kodit kaikille ja kaikista koirista on kasvanut täyspäisiä koirakansalaisia.

Kasvattaminen ylipäätään ei ole helppo homma.
Teen varmasti tuhansia tunteja töitä perehtyen asioihin, vastailen ihmisten kysymyksiin, toisten ihmisten kritiikkiin, teen omia valintojani ja seison niiden takana.
Yritän tuuppia kasvatinomistajia millon mihinkäkin koiriensa kanssa. Koskien harrastuksia kuin terveystarkastuksiakin. 

Kun vastaan tulee ongelma toisensa perään, kysyy usko valtavasti lisäbuustia jostain. Aina sitä ei meinaa löytyä. Itkettää kun välitän niin kovasti. Otan itseeni ja henkilökohtaistan liian helposti asioita. Yritän kovettua ja muuttua, mutta se ei ole kovin helposti tehty, kun olet niin syvällä asioissa että tuntuu kuin sisintä revittäisiin riekaleiksi.
Sitten tulee joku pieni onnistumisen tunne, sydämellinen viesti kasvatinomistajalta tms "pikku juttu" - tuntuu kuin koko maailman päälle tulis aurinko!

Kiitos teille jotka valatte tuota hyvää energiaa ja uskoa minuunkin välillä <3

...

Menipäs diipiksi :) ...no, välillä se on sellaista. Enkä ole tottunut piilottelemaan oikeen mitään, niin miksi nytkään tekisin niin.

Pentukyselyistä.
Niitä tulee nyt jatkuvasti paljon. 

TÄLLE VUODELLE en uskalla luvata kellekään enää yhtäkään pentua. Enkä ole ihan varma uskallanko ensi vuodellekaan.
Meillä on ihania ihmisiä odottamassa pentujonossa jo lukuisia, joiden edelle en nosta ketään.
Rotu on harvinainen ja sitä on kertakaikkiaan vaan jaksettava odottaa. 

Mutta hieman kevyempään lopetukseen, KEVÄT ON TÄÄLLÄ! On ihana kuulla kun linnut sirkuttaa, eikä enää tarvitsekaan tumpata hirvittävää vällykerrosta vaatteiden alle etten aivan pakastu hengiltä ulkona.
Muistakaahan olla varovaisia lämpösten tullessa metsässä; kyykäärmeet herää myös, samoin iso vaara koirille on lämpö taas talven jälkeen. Muistakaa viilentää niitä!

Ja tietysti, koirankakkakeskusteluja odotellessa................... :)

Mukavaa kevättä kaikille!

- Kati

ps. Laitan loppuun ihanan Inarin (R. Alakazam) kuvan, hienosti neiti kehittyy ja täyttyy!

Vuosi 2020

Torstai 31.12.2020 klo 9:54 - Kati

Outo vuosi, kerrassaan.

Itselleni tää on ollut mahdottoman isosti tunteita herättävä, silmiä avaava ja opettavainen vuosi.

Kennelnimeni Rangerin täyttää ensi vuonna 24v. Mielestäni sen kuuluukin alkaa tulla aikuisikään ja ajatusmaailman kuuluukin jo tasaantua, teini-iän suurin "meteli ja palo" alkaa jäädä taakse ja tilalle astuu varmuus, tasaisuus ja suoraselkäisyys.

Olen mielestäni siirtynyt kasvattajana seuraavalle levelille.

Pohtinut todella paljon rotujani sekä niiden tulevaisuutta, ja tehnyt vahvempia suunnitelmia. Ja olen etenkin muuttanut ajatuksenkulkua ja prioriteetteja, tai ehkä lähinnä syventänyt niitä.

Suoritin kasvattajan jatkokurssin loppusyksystä ja sen lopputyötä ”Kennelin toimintasuunnitelma” kirjottaessa koin ns. valaistumista asian tiimoilta lisää.

Aiemmat vuodet olen laukannut näyttelyissä käyden noin 10-30 näyttelyä/vuosi.

Tälle vuodelle oli ainoat käynnit Tammikuussa Kajaani KV:ssa kishu Terttu ROP ja saksanseisoja Sara NUO ERI3 SA, ja Kuopion jalostuspäivänäyttelyssö Nasse PEK2.

Kipuilin keväällä asian kanssa ja mua harmitti tosi paljon. Mietin että mitä sitä harrastaa nyt?!

Kun kesällä olis jo päässy jonnekin näyttelyihin, en enää halunnutkaan mennä. Jotain oli jo tapahtunut. Ajatusmaailmani oli kokenut jo muutoksia.

Roduissamme ulkonäkö meinaa ottaa liikaa valtaa. Siihen kiinnitetään jopa tarpeettoman paljon huomiota, unohtaen koiran perusmerkityksen; olla ihmisen paras ystävä.

Koiriemme ns kotiominaisuudet ovat ne tärkeimmät, toki unohtamatta terveyttä, käyttöominaisuuksia ja sitä rodunomaista ulkonäköä.

Näyttelyt sen sijaan on monilla muuttuneet suorittamispaikoiksi ja tavoitellaan titteleitä hullunkiilto silmissä kyynärpäätekniikalla. Solvataan kanssakilpailijoita, tuomareista puhumattakaan. 

En pidä sellaisesta. En yhtään.

En ole mikään pintaliitäjä - en ole koskaan ollutkaan, enkä aio sellaiseksi nytkään ruveta.

Lupaan, että kerron rutkasti enemmän muita kuulumisia kuin näyttelytuloksia tästäkin eteenpäin.

Käyttöominaisuudet ovat vaarassa kadota nihonken roduilla kokonaan. Olen huolissani siitä.

Ymmärrettävää tavallaan kun kaikki ihmiset ei todellakaan metsästä, joten tietenkään koirakaan ei silloin pääse toteuttamaan tuota puolta itsessään.

Yritän kannustaa ihmisiä kuitenkin harrastamaan koirineen edes jotain niille rotutyypillistä.

Itse valitsin helpoimman tien; verijälki.

Sen treenaaminen ei paljon vaadi. Ei tarvita kokonaista treeniryhmää tms.

YouTubesta videoita iltaviihteeksi, neuvoja aiemmin treenanneilta, sääntöjen lukeminen alle, ja muutama opettavainen teksti (kerron mielelläni linkkejä!), sitten vaikka lähi S-marketista naudan verta pullossa, pyykkipoikia muutama paketti ja eiku metsään jälkiä tekemään.

Kishu Tertun kanssa aloitettiin kesällä treenit, kyseltiin apuja, kaivettiin YouTubea ja saappaat jalkaan ja verta lotraamaan. Onnekseni tuo miespuolisko innostuu liki kaikesta, niin minä käärmepelkoinen olen saanu apua tähän harrastukseen häneltä PALJON!

Elokuun alussa oli ajettu jokusia jälkiä treenimielessö ja rohjettiin ilmoittautumaan kokeisiin.

9.8. ekasta kokeesta suoraan AVO1 42p.

Toinen koe 23.9. AVO1 45p. ja siirto Voittaja-luokkaan! Itkuhan siinä pärähti...

Ensi kevättä siis odotellaan ja uusia koestartteja, tavoitteena tulevina vuosina jälki-valion arvo.

Mutta parasta tuossa kuitenkin on se, että Terttu on hyväksytty hälyryhmään, josta hälytetään siis apuja haavakkoeläimiä etsimään. Joko metsästystilanteessa haavakoksi jääneitä tai esim liikenneonnettomuudessa loukkaantuneita eläimiä.

Seisoja Sara on kehittynyt Jussin ohjauksessa huimasti tänä vuonna.

Ihailen jatkuvasti heidän yhteistyötään ja sitä synkkaa jossa he toimivat yhdessä. Ihan huikeaa!

Vuoteen mahtui muutamia Lapin riekkoreissuja, sorsan pyyntiä, pienpetojen harventamista ja tietysti kanakoirakokeita syksypuolella. Ensin AVO luokan vesitöistä elokuussa täydet 20p. ja joulukuussa ensimmäistä kertaa AVO luokan peltokokeeseen, huikeat 87p. ja siirto voittaja luokkaan.

Kyllä Jussiakin jo hymyilytti :)

Onervan-mäykyn kanssa Jussi on kokeillut vähän kaikenlaista, että millekä hyö alkais. Vahviten taitaa luolahommat kiinnostaa, loppuvuodesta ensimmäinen kettu nostettu luolasta. Ja ensimmäinen luolakoe starttikin mahtui tähän syksyyn. Ei millään kummoisilla pisteillä - mutta hyvä yritys jo!

Onsku on kyllä aikamoisen tivakka tyttö. Jännä nähdä mitä tulevat vuodet sille tuo tullessaan.

Jämteissä Helkalla epäonni jatkui. Jalat ei meinannut alkaa kestää ollenkaan, joka koe ja treenireissu päättyi ennen aikojaan kun jalat aukes. Ihan loppu vuodesta alkoi onni ja tropit suosia, jalat kesti ehyenä ja hirvijahdissa kaatokin saatiin.

Nasse poika askarteli vielä alkusyksyn, mutta näin loppuvuodesta yhtenä sunnuntaina lamppu syttyi ja poika tajusi mikä on homman nimi. Sen jälkeen on ollu kyyti kylmää, haukku raikaa 3km:n päähän ja jokaisena mehtuupäivänä on ollu hirvi edessä.

Ensimmäinen hirvenhaukkukoe kokeiltiin vielä ihan loppumetreillä 30.12. ja erinomaisilla 85,5 pisteillä lohkesi HIRV-1 tulos. Mieletön fiilis!

Sanokaa mun sanoneen, että Nassesta kuullaan vielä paljon!

Jämteihin tuli meille uusi tyttö vahvistukseksi; Vilina.

Viltsu on vahvojen käyttökoirien jälkeläinen ja odotusarvo työhommiin on tottakai myös kova. Mutta mikä mainio luonne tuolla pikkukoiralla on! Ai jukra, miten ihastuttava tyyppi. Ensi vuonna nähtäneen töissä.

Ja sitten kasvatit, tuontikoirat ja kaikkien näiden ihanat omistajat, tärkeimmät kaikista <3

Kaikki ovat selvinneet vuodesta taas hienosti. Muutamia terveystarkkeja on tehty - kiitos aktiivisuudesta!

Käyttöpuolella Turre on loistanut työhommissa kaurisjahdissa - Huippuhienoa!

Fiinin kanssa aloittivat verijälkitreenit, kevät ja kokeet mielessä - Ihan mahtavaa!! ️

Kaikki muutkin ovat toimittaneet omaa virkaansa aivan erinomaisesti.

Näyttelyrintamalla oli vähän hiljainen vuosi - niinkuin kaikilla.

Mutta erityismainintana Akira (R.Mythical Pegasos) - elokuussa sai viimeisen SERT ja valioitui sekä Suomeen että Ruotsiin samalla, ONNEA ja kiitos kun viette hienoa poikaa kehiin Suomen MVA arvon sai myös Misa, onnea kotiin! Heille jo lupasin että ei tartte käydä enää kehissä :D
Kuka Misan on nähnyt näyttelyssä, tietää syyn. Ei voi koira enempää vihata pönöttämistä kuin Misa!

Keväällä epäonni seurasi toista ja Misa sekä Hikka jäi tyhjiksi. Syksyyn oli suunniteltu Unin astutus. Yllättäen Hikka juoksi uudestaan jo ennen Unia, joten astutin sen ja kohta perään Unin. Ajattelin että josko toinen jää tyhjäksi... no eipä jäänyt!

Lokakuussa Hikka synnytti 6 pentua luonnollisesti ja kuin oppikirjan sivuilta luettuna.

6vkoa myöhemmin Uni pyöräytti 4 pentua nopeasti ja luonnollisesti.

Kaikille pennuille oli jo kodit valmiina odottamassa.

(Pentujono on nytkin olemassa jos lukiessa mietit.)

Meidän koiravuosi on ollut kaikenkaikkiaan mainio, muutamia takapakkeja poislukien.

Olen kiitollinen että kaikki on nyt terveenä ja hengissä.

Ja ehdottoman kiitollinen olen itselleni, että olen selventänyt ajatusmaailmaani itselleni valtavasti. Kiitos minä.

Ensi vuosi tuo tullessaan paljon uutta.
Tiedossa on terveystarkastuksia, uusia pentueita, kokeita vaikka missä lajeissa, ehkä joku näyttelykin. Saa nähdä.

Haluan toivottaa kaikille Hyvää uutta vuotta ja etenkin terveyttä näinä aikoina!

Kasvattien ja tuontikoiriemme omistajille KIITOS kuluneesta vuodesta, olkoon seuraava yhtä mainio, olette kaikki tärkeitä meille.

(Kuvassa Rangerin Mythical Pegasos Akira)

Hikan pentue

Tiistai 27.10.2020 klo 9:23 - Kati

Moikkamoi!

Saatiin kuusi ihanaa pentua maailmaan reilu viikko sitten sunnuntaina, eli 18.10.2020.
Poikia 3 ja tyttöjä 3. Synnytys oli kuin oppikirjasta ja emo sekä pennut voi erinomaisen hyvin.
Kakarat kasvaa ja pulskistuu vauhdilla. Tänä aamuna olin jo näkevinään jollain silmän pienesti "viiruttavan" eli varmaan kohta ruvetaan näkemään niiden pienet simmut.

Meillä istuu koko perhe vuorotahtiin pentulaatikolla, on ne vaan niin ihanaa seurattavaa. Varsinkin lapset on niin innoissaan. Ulkoiluttavat emoa apuna, hellivät pentuja sekä emoa tasapuolisesti jne.
Kohta sitä virtaa sitten piisaakin kun töppöset saavat alleen.

Voit seurata pentujen kasvua meidän instagramissa @rangerinkennel nimellä, yritän postaille sinne stoorin puolelle joka päivä videoita ja kuvia kasvusta.
Koko pentue on varattu, joten voit ihan turvallisin mielin niitä ihastella :)

Pentuja!

Keskiviikko 23.9.2020 klo 9:52 - Kati

Heippa!

Niin vain syksy alkaa hiipiä taas, miten nää vuodet meneekin niin nopsaan?!
Kesä taittui kummallisissa merkeissä, ei yhtäkään näyttelyä - ei olla käyty sitten tammikuun missään näyttelyssä. Skipattiin koko 2020 niiden osalta. Hyvä niin.

Sen sijaan muutama kasvatti on käynyt, ja merkittävin sieltä on tietysti Akiran (Rangerin Mythicals Pegasos) valioituminen! Samalla Akira valioitui Ruotsiin, hurjasti onnea kotiin!

Itse ollaan aktivoiduttu enempi käyttöpuolella, ajettu verijälkeä ja aktivoitu koiria.
Terttu-kishu avasi kishujen pelin MEJÄ kokeissa, saaden suoraan hienosti 1-tuloksen 42/50pistettä.
Yritetiin saada koepaikkaa jos jonnekin, kaikki kokeet on täynnä.. Onneksi oman alueemme Itä-Suomen mäyräkoirat järjestää vielä yhden kokeen, itseasiassa tänään! - ja saatiin paikka siihen. Jännittää kovasti mutta käydään kokeilemassa. Toivottavasti tulossa oleva juoksu ei sekoita neidin päätä. Kerron kokeesta siis myöhemmin.

Mutta sitten se tärkein uutinen, MEILLE ON TULOSSA PENTUJA! Ihanaa!

Astutettiin Hikka Dantella, eli herra on oikealta nimeltään Gekkoo No Kallan Kuohu.

Dante on ihastuttava herra, hyvinkin omilla jaloillaan seisova tasapainoinen, ei turhia hötkyilevä koira. Tykkään siitä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Dante asuu meidän Banjon "isoveljenä" Helsingissä, ja on erittäin hyvä isoveikka.

Terveyspuoli on oikein hyvä, B/A lonkat, kyynäret+polvet+silmät+sydän terveet.

Näyttelyissä Dante on pärjännyt hienosti lyhyestä urastaan huolimatta.

Se on käynyt yhteensä viisi näyttelyä, kaikissa näyttelyissä on ollut useampi muu osallistuja, neljässä näyttelyssä se on ollut ROP, yksi niistä oli erikoisnäyttely, jossa oli jo kaikkien aikojen korkein osallistujamäärä 15 koiraa, MVA-titteliin riitti kolme ekaa näyttelyä.
Hieno koira - kaikin puolin!

Yhdistelmältä odotan aika paljon, molemmat on kivan luonteisia suht avoimia, terveitä ja touhukkaita koiria. On mukava nähdä miten pentuset sitten kasvaa.

---

Sellaisilla uutisilla tällä kertaa, palataan taas ja ihanaa syksyä kaikille!

Ei pentukesää :(

Keskiviikko 24.6.2020 klo 7:50 - Kati

Niin ne vaan lennossa muuttuu suunnitelmat. Tyhjeni todellakin kalenteri täysin..
Molemmat, sekä Hikka että Misa on ultrattu tyhjiksi.
Iso harmitus.
Eipä näille minkään voi, kokeillaan seuraavasta juoksusta uusiks.
Aina harmittaa ihmisten puolesta, jotka pitkään odottaa omaa pentua. Näissä harvinaisissa roduissa kun ei pentujakaan ole paljoa tarjolla. Totta on, että joudut punnitsemaan erityisen tarkkaan rotuvalintaasi, kun odottelet sitä omaa pentua pidempään.
Mutta harmittaa silti..

Eli syksyllä kokeillaan uudestaan, ilmoittelen sitten lähemmin.
Nyt kesä keskitytään uimiseen ja mm. verijäljen treenaamiseen - kun helteet vähän antaa periksi :)
Näyttelyt on meidän osalta aikalailla Out tänä vuonna, katsotaan lopummasta vuotta josko johonkin, mutta en oikein tiedä - en osaa oikein suhtautua vielä mitenkään tuohon korona-asiaan, täällä meillä ollaan kyllä tosi turvassa, mutta esim tuo etelä-Suomi. Noh, seuraillaan tilannetta.

Ihanaa kesää kaikille, muistakaa rapsutella niitä karvaisia kavereita paljon <3

Kuulumisia

Perjantai 20.3.2020 klo 10:31 - Kati

Niin on vuosi 2020 startattu. Ja millainen vuosi tästä mahtaakaan tulla...?

Alku näytti hyvältä, kalenteri täyttyi suunnitelmista, näyttelyitä sinne ja tänne, ulkomaanmatkaa jne... PUF! Kalenteri on tyhjä ja ollaan kotikaranteenissa.
Tein yhden työmatkan Saksaan ja sen jälkeen olin viikon lomamatkalla siskoni kanssa Turkissa, siitä suoraan kotikaranteeniin eikä loppua näy.
Corona. Mihin kaikkeen tää viekään tän maailman nyt? Ahdistavaa...

Yritän kuitenkin nyt keskittyä koira-asioihin..

Pentuesuunnitelmamme on kuitenkin voimassa. Meillä on ulkomaille useampikin varaus - niiden osalta ikävä kyllä on vaikea sanoa mitään varmaa.
Kotimaan varaukset ovat silti voimassa :)

Juoksuja odotellaan niin Hikalle kuin Misallekin, joka teki hämypäivät jo tuossa tovi sitten - mutta äh...olis pitäny luottaa jo aiempiin vuosiin eikä uskoa sen ensimmäisiä merkkejä.
Tulee kun on tullakseen, niinhän se menee :)

Hiukan jännittää tuleeko tyttöjen juoksut yhtäaikaa, vietetäänkö meillä oikein tuplasti vauva-arkea vai saataisko ne peräkkäin? Samapa tuo, itse työskentelen pääosin nyt kotoa käsin joten koirien kanssa on myös aikaa olla enempi. Samoin Jussi, tekee kokonaan etätöitä. Joten täällä ollaan!

Näyttelykalenteri tyhjentyi niinkuin kaikilla muillakin, sen sijaan syksy näyttää hyvinkin kiireiseltä. Katsotaan ennättääkö kaikkiin sitten menemään. Nyt keskitytään sitten lenkkeilemään metsissä ja täällä syrjäseuduilla jossa ei törmää toisiin ihmisiin lainkaan. Onneksi asutaan näin korvessa.

Terveystutkimustuloksia alkaa tipahdella meidänkin osalta, kun lopultakin koirat on siinä iässä että niitä sinne viedään.
Hikka kävi tarkeilla loistavin tuloksin; A/A lonkat, 0/0 kyynäret sekä polvet, silmät terveet. Ja dna testihän Hikalta on otettu jo aiemmin, PRA:n osalta Hikka on Terve.
Urkki kävi "määräaikaishuollossa" ja kaikki oli kunnossa, silmätarkki tehtiin myös ja yhä on ukkelilla terveet silmät. Ikä alkaa pikkusen näkyä, lähinnä käytöksen rauhoittumisella entisestään ja harmaana värinä naamassa. Melkosen symppis pappa siitä on tulossa <3
R.M. Minotauros eli Mihka kävi juuri eilen tarkeilla myös, polvet on jo virallisena 0/0 ja luustotuloksia odotellaan vielä. Näin kuvat ja siisteiltä näytti. Julkaisen tulokset ja kuvat meidän facesivulla kun ne tulevat. Sydän ja silmät tarkataan myöhemmin, kun osuu tarkkipäivä heidän kulmilleen pohjoisessa. Luonnollisestikaan ei nyt poikkeustilan vuoksi tarvitse ajella mihinkään kauas.

Lopuksi vielä..
Kaivelin tuossa koirien valokuvia, ja törmäsin Maya-vainaan kuviin. Olen ennenkin sanonut, että kylläpä meidän Fiini muistuttaa mummoaan..oheisena kuva noista koirista. En liene ihan väärässä..? Kuvakulma jos olisi sama, olis tytöissä hurjasti samaa.

Pysykää ihmiset nyt kotona niin saadaan tää tauti talttumaan, päästään taas kulkemaan ja harrastamaan <3

Vuosi 2019 ja ajatuksia tulevaan vuoteen

Keskiviikko 25.12.2019 klo 23:04 - Kati

Näin on saatu lahjat avattua, jouluruoat syötyä ja jonkinsortin ähkykin hankittua. On hyvä hetki istahtaa niputtamaan tämä kulunut vuosi.

Saatiin vahvistusta niin omaan laumaan kuin sijoituskoirienkin muodossa tulevaisuuden jalostustoivoja.

Helmikuussa käväisin Japanissa mutkan ja toin tuliaisina Banjon; kainkoira urospentu Waasu Finrando. Banjo jäi Helsinkiin sijoituskotiinsa Nooran ja Jeren luokse. Kodissa oli jo ennestään yksi kainkoira Dante. Pojista tuli heti erottamattomat veljekset keskenään. Ihanaa.
Banjo on luonteeltaan pidättyvämpi kuin moni muu kai, joten odottelemme kasvua ihan rauhassa. Ensi vuonna on sillä edessään rotuunotto ja terveystarkastukset. DNAnäyte otettiin heti tultuaan, ja se onkin PRA:n osalta Terve. Joten katsotaan ne loputkin tarkit ennenkuin tuumaillaan suuntaan tai toiseen.

Maaliskuussa meille tuli vahvistusta omaan laumaan kun lyhytkarvainen mäyräkoira Onerva saapui taloon Sara-seisojan työpariksi mettähommiin. Onerva tuli Leppävirralta Qenesar-kennelistä sijoitukseen.
Muutamaa kuukautta myöhemmin luultiin että menetetään Onsku, kun yhen äkin valtava nivustyrä poksahti esiin. Tyrä leikattiin ja Onsku selvisi. Sitkeää tekoa! Mutta - jalostuskäyttö oli sitten siinä. Nartulle nivustyrä on on aina riski, omalle hengelleen synnytyksessä. Ja toki perinnöllisyysasia on otettava huomioon myöskin.
Joten ensi vuonna on sterkkaus edessä.
Onsku on osoittanut jo olevansa aito mettäläinen. Luolaan pääsi jo vähän oma-alotteisesti livahtamaan turhankin ajoissa, onneksi tuli hyvin sieltä pois, supi otti siinä kyllä jo osumaa... Samoin jänisajossa on jo ääni avattu.
Ensi vuonna koittaakin sitten jo ihan tositoimet ja luolakokeet. Mainio ja hurjan vietikäs pikkupaketti!

Toukokuussa, samaan aikaan kun Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa, syntyi meidän toinen kai-pentue. Joten vitsikkäinä nimesimme pentueen Leijona-pentueeksi ja nimet kaikille pennuille joukkueen pelaajien mukaan.
Kaikille oli kodit jo jonossa, ja kun vain yksi narttu syntyi, jäi sinne vielä ihmisiä nuolemaan näppejään. Tuo ainokainen narttu meni sitten sijoitukseen ja jäi näin ollen omaan ohjelmaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Kevään myötä alkoi myös realisoitumaan, että ei mene varmasti montaa vuotta, kun meidän Helka on ainut koira Jussin hirviporukassa. Porukan koira Sasi alkoi osoittamaan jo väsymisen merkkejä 10v iässä. Ajateltiin myös että entäs jos Helkalle sattuu jotain, ei olekaan porukassa koiraa lainkaan..
Mietittiin tähän vähän ratkaisua ja päädyttiin sitten etsimään meille toinen jämtlanninpystykorva. Narttuahan me etsittiin... Löydettiinkin oikein mieluinen yhdistelmä Oulaisista, Karahkan-kennelistä. Itse olen seuraillut Karahkan koiria "sillä silmällä" jo jonkin aikaa ja mieltynyt niiden luonteisiin ja ulkonäköön. Terveyspuoli on niillä tietysti kunnossa myös, kuten pääosin koko rodussa.
Kesäkuussa pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen kotiutui sitten se pentu, jonka piti olla narttu. Mutta tulikin Nasse-poika :)
Joka sitten valloittikin koko huushollin ensimmäisistä hetkistä lähtien. Ja on yhä edelleen jollain tapaa kaikkien meidän suosikkikoira. Aivan ihastuttavan luonteinen, niin kiltti ja hellunen koira kun ikinä vaan voi olla. Kaikki, siis aivan KAIKKI, niin ihmiset kun toiset eläimetkin on Nassen mielestä potentiaalisia Ystäviä! Ihana koira...
Metsähommat ehdittiin aloitella myös, Nasse irtaantuu jo ohjaajasta hyvin, tekee hakulenkkiä ja pienet ääninäytteet hirvillekin jo tuli annettua.
Nyt on meillä lunta jo sen verran, ettei vuoden viimeisille päiville enää treenejä tehdä.
Ensi syksynä sitten lisää.
Näyttelyissä pyörähdettiin pentukehissä jo muutaman kerran. Ensimmäinen näyttely Kajaanin pentunäyttelyssä muutaman päivän yli 5kk iässä jäi eniten mieleen. Paikalla oli 9 jämtipentua, osa liki 9kk ikäisiä. Nasse oli hienosti ROP. Esiintyi jo silloin heti kuin pro ja oli valmis rakastamaan kaikkia :D
Nasse tykkää selvästi esiintyä, joten eiköhän me ensi vuonnakin käydä kehissä pyörimässä.

Kesän myötä Terttu lähti kasvattajansa tykö tekemään pentujaan. Terttu oli siis sijoituksessa kennel Yukigunista. Pennutus meni hienosti ja Terttu oli mainio äiti-koira. 
Loppusyksystä saatiin se onneksi kotiin takaisin, ikävä ehti jo olla melkoinen. Näillä näkymin ensi vuonna odottaa Terttuakin sterkkaus, itse en aio sitä jalostukseen käyttää.
Näyttelyissä meinataan kyllä käydä, aloitetaan jo Kajaanista tammikuussa. Saa nähdä onko tyttö miten into piukeena, se kun rakastaa esiintymistä ja kehissä käymistä :)

Loppusyksystä saatiin myös omaan laumaan vielä yksi vahvistus, kun sain Japanista viestiä että ottaisinko kimppaomistukseen kai-nartun. Suvuiltaan tännekin sopiva, lonkat välikuvattu terveiksi ja luonteeltaan erittäin mukava ja sosiaalinen. Hetken raavin päätäni että noh.. Ystäväni Mirka (kennel Gekkoo No) oli menossa vierailulle ja turistina KKA erikoisnäyttelyyn ja kappas, Finnairilla oli tyhjä koirapaikkakin.. Noh, laita koira tulemaan! :)
Ja toden totta, kun Karma tuli meille - kesti sillä tasan puoli tuntia tutustua laumaan ja ottaa siitä oma paikkansa ja muut oli samaa mieltä. Uskomaton paketti!
Luonteeltaan ehkä rohkein ja avoimin pentu mitä olen kainkoirissa tavannut. Laumakäyttäytyminen on hallussa hyvin, kunnioittaa vanhempia koiria hienosti, ei ole kuitenkaan mikään "lössykkä" vaan pitää puolensa. Ei jää kyräilemään ikinä ketään jne. 
Karma tulee Sai No -kennelistä, joka on ihan legendaarinen pitkään kasvattanut kennel. Pääosin sieltä tulevat koirat on näyttelykoiria, metsästyspuolelle ei juurikaan koiria ole mennyt. Tuossa samaisessa näyttelyssä jossa Mirkakin oli nyt katsomassa, oli Karman eno ROP ja Best in Show ja Karman siskopuoli oli VSP ja RES-BIS. 
Rakenteeltaan Karma on tosi kiva, hyvä ilmeinen ja yllättävän hyvin kulmautunut narttu. Nyt 6kk iässä on runko alkanut pidentyä ja hiukan on vielä jäljellä takakorkeutta. Liike on kevyttä ja vaivatonta, mutta siitä näkyy voima ja nopeus. Ja nopeutta tuossa koirassa onkin! Jestas se pyörittää noita vanhempia koiria ihan 5-0 tuossa aidatulla pihalla :D
Isoin miinus Karmassa on sen kiipeily... se ei pysy missään ulkotarhassa jossa ei ole kattoa. Katsoin taannoin kellosta, noin 1,5sekuntia kestää maasta tarhan päälle kiivetessä aikaa.
Joten ihan vaivaton se ei ole.
Se oli välikuvattu Japanissa, luusto näytti siinä vaiheessa oikein hyvältä, samoin siitä otettiin jo siellä DNAnäyte - se on PRA:n osalta Terve.
Eli tulevaisuudessa odottaisin Karmalta jos jotakin, ehkä lupaavin tähän astisista tuonneistani. Mutta katsotaan mitä aika näyttää :)

Vanhempien koirien kanssa on käyty vaihtelevasti näyttelyissä, ei mitään suuria tuloksia, lukuunottamatta Tertun viime tammikuun Kajaanin KV-näyttelyn ensimmäistä ryhmäsijoitusta. RYP-4 - ja kyllä olin fiiliksissä ja ylpeä!

Luonnetestissä käytiin Urkin ja Misan kanssa, ei millään suurilla pisteillä, mutta käytiin kuitenkin. Ja todettiin ihan porukassa, että kyllä se Urkki on sitten loppuviimein kuitenkin ihan pehmopoika :D
Suosittelen ihmisiä oikeesti viemään näitä japsejakin sinne testiin, ei siellä koiria syödä, eikä ne siitä pilalle mene. Päinvastoin, saatatte saada itselle jotain uutta näkökanta siihen omaan koiraan kun näkee sen vähän erilaisissa olosuhteissa toimimassa.
Ja niitä pisteitä, niitä kun ei kannata tuijottaa. Nuo testit on luotu palveluskoirille alunperin ja on jämähtäneet niihin aika vahvasti.
MH-testaus vois ollakin parempi mutta siinä monella pienestikään riistaviettisellä on ongelmansa, kun koiran tulis olla kytkemättä.. Jos tuomareille on ok pitää koiraa pitkässä liinassa ohjaajassa kiinni, niin siinä tapauksessa se olis parempi.

Loppusyksystä kävi myös aavistus toteen, Jussin hirviporukan norjanharmaa Sasi jouduttiin lopettamaan. Se väsymys ja hiipuminen osottautui syöväksi, joka oli levinnyt jo isolle alalle. Joten taidettiin ihan kreivin aikaan ottaa tuo Nasse kasvamaan..
Syksy meni Helkan kanssa muutenkin niin hankalasti kun vaan voi. Se särki jo alkusyksystä jalkansa ensimmäisen kerran, ja liki jokainen mehtuupäivä päättyi verisiin tassunjälkiin. Samoin ne kolme ainokaista koetta jotka ehdittiin käymään. Oikean etujalan yhdestä varpaasta puuttui pala - joka siis aukesi sitten koko ajan vaikka näytti että se on jo kiinni.
Helkan sairasloma alkoi jo hetki sitten ja kestää loppuvuoden, eli ensi syksynä seuraavan kerran metsään.
Harmittava takaisku sille, suunnitelmana oli käydä tarvittaessa useammassa kokeessa ja haalia puuttuvat kaksi ykköstulosta käyttövalion arvosta, terveystarkit - jotka tehtiinkin; lonkat A/A ja kyynäret 0/0 - ja seuraavaan juoksuun astutus. Uroskin on valittuna; aivan huippu käyttökoira.
Noh, nyt meni näin. 
Emme näe mitään syytä astuttaa "vajailla" käyttötuloksilla narttua, vaan haluamme itse, että se on tietyllä tasolla mittaroitavana ennen jalostuskäyttöä.
Rodussa, jossa on materiaalia vaikka kuinka paljon, on tämä mahdollista ja meidän mielestä vähintäänkin suotavaa.
Joten jalostushaaveet siirtyivät vuodella.

Saran kanssa Jussi aloitti kanakoirakokeet myös. Nuorten luokan vesityö-osuus meni varsin mallikkaasti täysillä pisteillä, pelto-osuudelta ei sitten tulosta herunutkaan.
He osallistuivat myös Junkkariin jossa tulosta ei tullut kokeesta, ulkomuotoarvioinnissa sen sijaan Sara sijottui todella hienosti, 59 karkkari narttua ja Sara oli PN4. Upea saavutus!

Ensi vuonna Sarallakin on terveystarkit edessään, toivotaan että on tyttö terve.

Ensi vuosi. Ihan lähellä jo.
Meille se tietää useita terveystarkastuksia kasvateille ja tuonneille, kai-pentueita, hirvikokeita, kanakoirien kokeita, mäyräkoirien luolakokeita, näyttelyitä ja uhkasin viedä Helkan luonnetestiin :) Aktiivinen vuosi siis tulossa.

Ihanaa joulunajan jatkoa sinulle ja oikein mukavaa ensi vuotta! Tule nykäisemään hihasta ja juttelemaan kuulumisia jos näet meitä tapahtumissa :)

Ps. Päivittelin samalla hiukan kotisivuja, ylävalikon "Meistä" sivun alle syntyi pari uutta sivua, käy kurkkaamassa :)

Näyttelyvuoden päätös

Tiistai 10.12.2019 klo 9:40 - Kati

Näin on saatu jälleen yksi näyttelyvuosi päätökseen.
Viime viikonloppu vierähti taas Messukeskuksen näyttelyissä Helsingissä.
Mukana meillä oli saksanseisoja Sara, jämtipentu Nasse ja kyytiläisenä kaipentu Iita omistajansa kanssa.

Lauantaina oli Helsinki Winner josta Sara otti tiukalta norjalaiselta tuomarilta NUO ERI1 ilman SA:ta. Sunnuntaina Voittajassa sama linja jatkui Romanialaisen tuomarin syynissä; NUO ERI1 ilman SA:ta. Molemmat tuomarit pitivät Saraa rakenteeltaan ja turkiltaan erinomaisena, mutta liian kevyenä ja hoikkasena.
Nasse oli pentunäyttelyn puolella, juuri ja juuri 7kk täyttäneenä siirtyi "isojen pentujen" luokkaan, lauantaina PEK2 KP ja sunnuntaina PEK2 ilman kp:ta - pitää miehistyä vielä.
Iita oli lauantaina PPEK2 ilman kp:ta, ei tykännyt näyttää hampaitaan ja muutoinkin kekkuloi vähän oman mielensä mukaan, sunnuntaina käytös oli jo parempaa ja sijoitus sama 2 mutta KP:n kanssa.

Olen oikein tyytyväinen viikonloppuun, pelkäsin ettei pennut jaksa koko viikonloppua mutta hienosti vetivät! Olen niistä hurjan ylpeä <3

Isot onnittelut Gekkoo No kenneliin pentujen menestyksestä! Ihana ryhmä oli kasassa.

Oli taas ihana tavata ihmisiä ympäri Suomen. Monia tuttuja tulee nähtyä vain jossain näyttelyissä, usein vasta messarissa joten olikin jo ikävä. 
Uusia tulevia pennunottajia tavattiin myös - sekin oli oikein mukavaa. Toivottavasti ensi vuonna olette samoissa tunnelmissa sitten mukana.
Myöskin joka vuotinen dinneri kasvattaja+kasvattiporukalla. Ollaan jo monta vuotta menty oman tiimin kesken syömään lauantai-iltana ja vietetty aikaa yhdessä. Ihana perinne!
Nyt meitä istui jo 17henkeä saman pöydän ympärillä, se on kyllä ihana juttu.

Palaan vielä tänä vuonna kertomaan koko vuoden niputettuna, ikäänkuin vuositilinpäätöksenä. Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille :)

Pennut kasvaa isoiksi

Perjantai 18.10.2019 klo 15:08 - Kati

Syksyssä mennään jo pitkällä, äkkiä se aika kulkee..
Pikaiset kuulumiset täältäkin, hengissä ollaan!

Metsästyshommat on läppäkorvien ja jämtien kanssa tätä päivää ja kaikki ovat elementissään.

Pyysin Leijona-pentujen omistajilta kuvia pennuista ja hämmästyin itsekin tuosta yhdennäköisyydestä mikä näissä oli. 
Misa periyttää hyvin vahvasti itseään, niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta. Jännä nähdä jatkuuko kehitys samanlaisena, tähän asti ainakin kaikki on erittäin lupaavan oloisia. Tyypit on kuvissa rapiat 4kk ikäisiä.

Saan jatkuvasti paljon pentukyselyjä, ensi vuodelle on tosiaan pentueita suunnitteilla. Varauksia on melko paljon - kyselyitä vielä enemmän. Laita soittaen tai sähköpostia niin kerron pentueista enemmän.

Mukavaa lokakuun loppua kaikille!

Kuulumisia

Keskiviikko 21.8.2019 klo 15:23 - Kati

Arki rullaa kiireisenä meilläkin, koirien treenaus saatu täyteen vauhtiin kun eilen 20.8. sai taas päästää mettäkoirat irti. Voi sitä riemua kun Helka pääsi luvan kanssa metsään!
20min hakemista ja ensimmäinen hirvi oli haukussa. Kilometrejä päivään kertyi rapiat 20 ja mikä parasta, koira tuli Jussille jopa muutamaan kertaan käymäänkin. Viime vuoden kokeissa(-kin) ongelmana ollut tuo en-tule-en-anna-kiinni meininki. No, jospa se olis paranemaan päin, sormet ristiin!
Eilen alkoi myös sorsastus klo12 ja Jussi olikin valmiina passissa Saran kanssa, ja klo12.06 hällä oli ensimmäinen sorsa noudettuna käsissään. Sara on kehittynyt hurjasti ja näyttäisi olevan ihan täysin pelaava noutaja myös. Hieno homma!

Viime viikonloppu oli koirailuhommia täynnä.
Lauantaina käytiin Kuopiossa Saloilla ja Soitimilla ryhmänäyttelyssä Helkan ja Saran kanssa. Näyttely oli yksi parhaiten järjestetyistä näyttelyistä ikinä, kiitos!
Kaikki pelasi niinkuin kuului, kaikkialla oli vain ystävällisiä ihmisiä ja näyttelypaikkana Rauhalahden leirintäalue on ihan vertaansa vailla.

Jämteissä tuomarina oli Ruotsalaisen Esa, tiukka ja vaativa, kuten aina (tykkään!), 15 narttua joista 4 SA:ta. Helka oli ainut käyttöluokassa - jota vähän ihmettelinkin, ja sai niukin naukin suht karvattomana SA:n ja siitä PN4 sijalle. Sai olla siis tyytyväinen.

Saksanseisojissa tuomarina tiukka Joanna Pronin. 6 esitettyä urosta kaikkea HYL - ERI asteikolta jaettuna ja ainoastaan 1 SA.
Narttuja oli 8 ja samoin hylsystä ERIin jaettu ja ainoastaan 1 SA.
Sara esiintyi kauniisti vielä junnuluokassa Vilman sitä juoksuttaessa. Tuloksena EH.
Leppoisa mukava päivä, paikkana huikea kun lapsetkin sai paljon tekemistä.

Sunnuntaina käytiin Urkin ja Misan kanssa luonnetestissä. Viime vuonna vein samoille tuomareille (Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen) kishu Tertun. Sain jälleen kiitosta, että vein näitä "harvinaisia eri rotuisia" joita kumpikaan tuomari ei ollut ennestään edes nähnyt, saati tavannut tahi testannut.
Tuomarit kysyivät mitä "kummallista" aion ensi vuonna tuoda? ...lupasin vielä jämtlanninpystykorvan! :D

Juteltiin tuomareiden kanssa pitkään kainkoirista, ja ylipäätään japanilaisista roduista, tuumailtiin luonnetestin eroavuutta MH luonnekuvaukseen, joka kaiken kaikkiaan saattaisi olla näille roduille parempi vaihtoehto - sikäli jos tuomari antaa luvan suorittaa osa-alueet liinaan kytkettynä. Riistaviettiselle koiralle saattaa olla vaikea paikka pysytellä läsnä ilman kytkentää..
Jo testin alkuun tuomarit muistuttivat ettei kokonaispistemäärää toinna tuijottaa, jonka itse tiedänkin jo entuudestaan tutuksi.

Pyysin kertomaan Nihonken väelle terveisiä, niin Lea sanoikin että "Testatkaa niitä koirianne, älkää välittäkö pisteistä vaan menkää avoimin mielin katsomaan mitä koirat tekee. Näin pikkuhiljaa alatte saada dataa näistäkin roduista ja tieto lisääntyy, myös tuomareilla. Nämä antaa teille omistajille/harrastajille että kasvattajille hyvää tietoa koirista. Käyttäkää myös siellä MH kuvauksissa. Rohkeasti vaan kaikkialle mukaan!"
Oma toiveeni on myös, että ihmiset veisivät rohkeasti koiria testeihin, kuvaisivat ja jakaisivat vaikkei ne välttämättä mitään ideaaleja suorituksia olisikaan. 

Meille testi ainakin antoi vahvistusta niihin asioihin, mitä jo tiedettiinkin. Oikeastaan mitään yllättävää ei tullut - Urkin kohdalla lähinnä positiivisena koin sen, ettei se koira olekaan niin kovis kun on antanut ymmärtää. Ja Jussin merkitys Urkin maailmassa on todellakin niin iso kuin olen kuvitellutkin olevan. Se näkyi läpi koko testin.
Urkkia on moitittu jos milläkin sanoilla, mutta nyt tuolla ääritilanteessa koira osoitti olevansa "aivan tervepäinen" alkukantainen koira, joka pakenee ennemmin kuin hyökkää. Se ei nouse ihmistä vastaan pientä ilmoitustaan lukuunottamatta mitenkään. Meille se oli todella hyvä tieto ja olen siihen tyytyväinen.

Molemmista paistoi läpi yksi "perus kainkoira" piirre; pitkä muisti. Se tekee koirasta pehmeän. Normaalisti pehmeää koiraa on helppo kouluttaa, mutta näissä lisämausteen tuo se miellyttämisenhalun puute..ei aina helpoin yhdistelmä.

Urkkia mietin etukäteen että mitähän tästä tulee. Vaihtoehtoja ajattelin olevan kaksi. Joko se mahtailee kylmänviileesti kaiken läpi ollen todella puolustuskannalla, tai sitten sillä iskee ns. kakki pöksyyn. 
Ensimmäisen kerran koko koiran liki 6v eliniän aikana se turvautui ihmiseen, eli Jussiin joka sen testiin vei. Tavallaan oli hienoa nähdä, missä pisteessä sen kantti loppuu. Kotireviirillään se on aina mahtava, itsevarma johtaja. Ja nyt, kun se tuotiin täysin vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten ja asioiden eteen, sille iski rajat vastaan. Jussi turvanaan se suoriutui loppuun asti ja piti itsensä suhteellisen hyvin kasassa, vaikka aluksi kelkalla jo tuntuikin että mitähän tästä tulee...
Pimeä huone ei tietenkään näy videolla, siellä Urkki oli haistellut itsensä Jussin tykö normisti.
Merkkaamisvimmaansa se ei tosin unohtanut hetkeksikään testinkään aikana. Sen voi jokainen videolta todeta :D

Nyt muutama päivä testin jälkeen sen asenne on minun mielestäni erilainen. Se on huomattavan kohteliaan oloinen, rento ja rauhallinen. Ehkä sillä oli hiukan epäselvää, pitääkö sen liidata ihmisetkin...mene ja tiedä.

Misa suoriutui omalla tyylillään aina tynnyrille saakka, jonka aiheuttama säikähdys oli sille liikaa. Testiä ennen mikään pauke tms ei ole aiheuttanut ongelmaa, nyt viimeisenä testatut laukauksetkin meni luultavasti "tynnyri-shokkiin".
Pimeässä huoneessa Misa pisti lekkeriksi, se juoksenteli häntä heiluen huoneessa, hyppäsi Lauran viereiselle tuolille ja katsoi Lauraa että noh, mitäs sitten :D

Molempien papereista ehdottomasti tärkeimmäksi koin kohdan Luoksepäästävyys, Urkki ”luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen” ja Misa ”Hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin”.
Hermorakenteen osalta Urkki kuormittui testin edetessä ja läähätteli lopussa; ”Hermostunein pyrkimyksiin” ja Misan loppu-osan kuormitus heitti kokonaisuuden miinukselle ”Vähän hermostunut”.
Taisteluhalu molemmilla hyvin perus japsityylinen-en koske vieraisiin leluihin yök!; Urkilla ”Riittämätön” ja Misalla ”Pieni”.
Terävyyden osalta (terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi) kumpikaan ei osoittanut lainkaan terävyyttä - jonka itse näen näin pidättyväisillä koirilla hyväksi asiaksi.

Testin viimeisenä osiona on ammunta - ei suinkaan koiran ammunta :D vaan laukauspelottomuuden testaus.
Urkki oli Laukausvarma ja Misa laukausaltis (ei ole kuullut paukkuja ennen).

Kokonaispisteitä kun katsotaan ei niillä juhlita, mutta lomake kannattaakin lukea tarkemmin.
Urkki +31p ja Misa juuri ja juuri + puolella +1p.
Molemmat saisivat uusia testin mutta en näe siihen mitään syytä. Testi kertoi itselle jo asiat jotka halusinkin tietää näistä koirista.

Voit katsella molempien videot oheisista linkeistä (avaa Youtube niin video on koko ruudun kokoinen), videot on melko pitkiä ja lopussa on tuomareiden arvostelukommentoinnit myös.

Urkin testivideo

Misan testivideo

Lopuksi myös kuvat molempien arvostelupapereista.

Laittakaa ihmeessä viestiä jos jokin jäi askarruttamaan, kerron mielelläni lisää näistä :)

Kainkoirien rekisteröinti

Maanantai 12.8.2019 klo 13:11 - Kati

Sain kysymyksen kainkoirien rekisteröinnistä. Avaan sitä hiukan tässä..

Eli meillä Suomessahan rekisteröidään pennut Suomen Kennelliittoon joka on maailmanlaajuisen FCI:n alainen järjestö.
Kun tuomme Japanista koiria, jotka on rekisteröity siellä KKA:han (Kai Ken Aigokai) eli tuohon alkuperäiseen rekisteriinsä.

- Eri rekistereistä löydät erinomaisen kirjoituksen kennel Gekkoo No:n sivuilta tästä linkistä: https://gekkoono.weebly.com/kain-eri-rekisterit.html -

KKA ei ole FCI:n alainen rekisteri, eli joudumme tuomaan koirat Suomeen rotuunoton kautta. Rotuunotto on monivaiheinen prosessi, joka ei käy ihan kädenkäänteessä. Pääpointit siinä ovat:
- koira on väh. 15kk ikäinen
- kaksi ulkomuototuomaria katsoo koiran ja antavat lausuntonsa että se on puhdasrotuinen
- koiralla on otettu dna-tunniste
- rotuyhdistys puoltaa anomusta rekisteröidä koira
- rotujärjestö puoltaa anomusta rekisteröidä koira
- Suomen Kennelliitto rekisteröi koiran
Jokaiseen vaiheeseen on oltava oma kaavake, tai vapaamuotoinen anomus täytettynä. Voin tarvittaessa auttaa tällaisen tekemisessä jos jollakin on kyseinen prosessi edessään.

Tuon prosessin jälkeen koira otetaan SKL:n ER-rekisteriin, joka ei käytännössä eroa FI-rekisteristä muutoin, kun että esim näyttelyissä CACIB ei vahvisteta, eli koirasta ei voi tulla kansainvälistä muotovaliota.
Kolme sukupolvea ER-koiria tuottaa FI-rekisteri oikeuden.

Ja kuten pentue sivuiltamme käy ilmi, rekisteröin mahdollisuuksien mukaan pentuni myös KKA:han. Mitä se tarkoittaa?
Olen Japanin KKA:n kasvattajajäsen. Olen siis liittynyt sinne yhdistykseen, saanut kennelnimeni sinne voimaan ja saanut oman kasvattajanumeroni.
En osaa Japania niin hyvin, että pystyisin tämän kaiken itse toimittamaan, onnekseni olen löytänyt luotettavan avun/tulkin, jonka kautta hoidan kaikki koiriin(kin) liittyvät asiani Japanissa.

Ensimmäinen pentueemme (Mythicals-pentue) ei ole KKA rekisteröity, koska emälinja ei ole rekattu siellä, eli näin ollen pentuetta ei sinne saa. Molemmat vanhemmat tulee olla KKA-rekattuja jotta sen voi tehdä.

Toinen pentueemme; Leijonat sen sijaan on. Tai tätä kirjoittaessa prosessi on vielä kesken.

Rekisteröinti on melko erilainen tapahtuma kuin täällä Suomessa.
Suomessa naputtelet kaikki tiedot näppärästi itse Oma koira järjestelmän kautta sisään, yleensä jo seuraavana päivänä saat ilmoituksen että voit maksaa rekisteröintimaksut verkkopankillasi ja likimain välittömästi napsahtaa pentueen rekisteröinti näkyviin tietokantaan joka on kaikkien luettavissa ja päivän parin päästä pentujen rekkaripaperit on kannettu kotipostilaatikkoosi.
Japanissa KKA sijaitsee yhdessä pienessä toimistossa, jossa edelleenkään ei ole tietokonetta, eikä heillä ole edes www-sivuja - saati mitään tietokantaa!

Jotta saat pentueen rekattua, on tässä niputettu pääkohdat:
- KKA jäsenmaksu maksettuna (tapahtuu käteisellä tai pankkisiirrolla Japanissa)
- molemmat vanhemmat KKA rekattuja
- luonnollinen astutus
- valokuva astutuksesta, vanhemmat takamukset vastakkain
- valokuva emosta+pennuista 20vrk iässä
- valokuva emosta+pennuista 30vrk iässä
- astutuksen päivämäärä
- pentujen syntymäpäivämäärä
- pentujen sukutaulu, 5 sukupolvea, kirjoitetaan KÄSIN käyttäen kanji-merkkejä, vaikka vanhemmat onkin rekattu sinne samaan rekisteriin
- pentujen nimet, häntä ja väri *)
- rekisteröintimaksu maksetaan luonnolisesti käteisellä tai pankkisiirrolla Japanissa

*) Suomen Kennelliitto rekisteröi väriksi ainoastaan Brindle, KKA myös oikeasti sen värin. Eli värit ovat: kuro-tora (kuro=musta), chu-tora (chu=väliväri) ja aka-tora (punainen).
Hännät ovat sashi-o (sapeli/pystympi) sekä maki-o (kieppi).
Molemmat, sekä väri että hännät ovat vaikeita katsoa pienestä pennusta. Häntä on kaikilla vielä melko suora, heiluu minne sattuu jne. Pyysin apua nytkin Japanista sekä USA:sta muutamalta kokeneelta kasvattajalta, että kuinka katson sen oikeaoppisesti oikein.
Väri on hankala pennuilla, kun se muuttuu niin valtavasti aikuisuuteen mennessä ja vielä senkin jälkeen. (vrs meillä Urkki, joka on pian 6v vaihtaa väriään edelleen karvanvaihtojen yhteydessä!)

Ymmärrettävää siis on, että käytän apua/tulkkia tähän kaikkeen! :D
Tuo prosessi on jopa Japanilaisille itselleen riittävän kankea ja hankala, saati täällä muussa maassa toimivalle.

Voisihan pennut jättää rekkaamattakin sinne, ei siinä mitään väärää ole. Mutta itse haluan tehdä niin, tunnen sen jotenkin hienoksi perinteeksi, arvokkaaksi tapahtumaksi - vaikkakin kankeaksi! - ja on siitä se hyöty, että jos kuvitellaan että pentueesta joku pentu meneekin ulkomaille, on joissakin maissa suoraan KKA papereilla rekisteröinti yksinkertaisempaa heidän oman maansa rekisteriin.

Monimutkaista mutta kun nää tekee yhdessä osaavan ihmisen kanssa läpi, niin eipä se niin hankalaa olekaan.

Ajallisestihan tämä on hidasta, meillä rekisteröinti on edelleen Japanissa kesken, vaikka se on aloitettu jo heinäkuun puolivälissä.

Lopuksi kuva Misan Japanin rekkareista, hiukan erinäköiset kuin Suomalaiset.

Saksanseisojan koulutusta...

Torstai 1.8.2019 klo 9:45 - Jussi

Moro!
Nyt on hiukan päässyt aikaa vierähtämään edellisestä kirjoituksesta, ei ole tainnut olla
mitään painavaa asiaa.

Metsästyskoirien pentuajan koulutuksesta kokemuksia on nyt kertynyt lisää sen verran että on jotain laittaa vähän ylöskin.
Seuraavat tapahtumat eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä, joten kannattaa ajatella niitä vain erillisinä kappaleina.

Saran noutokoulutus

Saksanseisoja Saran kanssa on noutokoulutus aloitettu jo ihan pienenä pentuna. Alussa noudot olivat koiran oma-aloitteisesti tuomia esineitä, joista tietenkin kehuttiin vuolaasti ja otettiin esine suusta itselle, jonka jälkeen taas kehuttiin ja sitten annettiin lelu takaisin.

Seuraavassa vaiheessa minä otin koiran oma-aloitteisesti tuoman esineen itselleni, heitin sen Saralle vaikka metrin päähän olohuoneessa ja annoin noutokäskyn, jos Sara toi esineen minulle, kehuin sitä, jos ei tuonut, jätin koko asian ja hieman koirankin huomiotta. Tällä keinolla Sara huomasi todella nopeasti että esineiden tuominen minulle on hyvä asia ja tuomatta jättäminen ei johda mihinkään.

Kun noudot alkoivat onnistua sisällä aina ja poikkeuksetta, aloin pikkuhiljaa tehdä samanlaisia pikkunoutoja ulkona ja vähän kerrassaan jatkaa matkaa josta koira esineen minulle noutaa.
Minulle sattui pentuajan noudoissa yksi virhe, minun olisi pitänyt aina kun koira toi esineen
minulle, pyytää se istumaan ja ottaa esine vasta sitten suusta ja kehua. Nyt meille tuli
ongelma jossain vaiheessa noutoja, kun yritin saada Saran istumaan esine suussa, se
pudotti esineen suustaan ja istui vasta sitten, tähän vaikutti myös käskyjen istu ja irti
samankaltaisuus koiran korvissa.
En tietenkään heti älynnyt mistä oli kysymys ja hieman toruin koiraa tuosta pudottamisesta, no siitä saadaan tietysti aikaa tilanne jossa koira pudottaa esineen jalkoihin jo vauhdista ja jää hölmönä katsomaan, että miksi se tuo ukko repii hiuksia päästään.

Tämä ongelma saatiin korjattua seuraavalla tavalla.
Opetin Saralle uuden käskyn, “pidä” tarkoittaa sitä että annan esineen suuhun ja se pidetään niin pitkään suussa kun sanotaan “kiitos”, eli siis opetin tuossa samalla myös luovutukseen uuden käskyn.
Noin viikon verran hangattiin joka päivä komentoja “istu” “pidä” “kiitos” ja “vapaa”. Ja niinhän se noutokapula alkoi kestää suussa istuessakin, sen jälkeen olikin helppo lisätä tuonne väliin vain se nouto erillisenä tapahtumana.
Noudossa sinällään ei ole koskaan ollut ongelmia, se oli vain tuo luovutus joka hieman tökki.

Vesityöt

Sara ei mennyt alle vuoden vanhana kertaakaan vapaaehtoisesti uimaan, kerkesin jo hiukan huolestua vesitöiden onnistumisesta, mutta ajattelin kuitenkin että antaa ajan kulua, en ala koiraa pakottamaan uimaan.
Niinhän siinä kävi, että alkukesästä hiukan yli vuoden vanhana Sara nouti ensimmäisen kapulansa rantavedestä, Inarin Tuurujärvestä (+3c).
Sen jälkeen kun kotiuduttiin ja täällä olikin vesi lämpimämpää niin, sehän vain lisäsi intoa uimiseen.
Muutenhan noissa vesitöissä ei nuorten koirien osalta ole mitään ihmeellistä verrattuna kuivan maan noutoon, tarvitsee vaan mennä reippaasti uimaan ja uida mahdollisimman tehokkaasti ja suoraan sekä tietenkin noutaa se heitetty lintu.

Saran kanssa käytiin tekemässä KAER-kokeiden NUO-luokan vesityöt 25.7.2019 ja tulokseksi saatiin täydet 5pistettä, eli kyllä meillä nyt vesityöt ja noudot ylipäänsä kulkee varsin hyvin.

mm. Saran hommia voit seurata instagrammista @jussi_kraemer ( https://www.instagram.com/jussi_kraemer/ )

-Jussi-

Video Saran noutoharjoituksesta:

https://youtu.be/iuDlV76OIc0

Nyt riittää.

Torstai 4.7.2019 klo 11:03 - Kati

Heippa

Yleensä en julkisesti tällaisista asioista kirjoittele, sivuutan ne päänpudistuksella, mutta nyt täytyy hiukan?! tuohtuneena avautua asiasta, johon olen nyt useampaan otteeseen törmännyt. Mustamaalaamiseen ja suoraan valehteluun.

Itse en hyväksy tuollaista toimintaa yhtään. Otin yhteyttä muutamaan muuhun kasvattajaan, joiden kanssa teen muutenkin paljon yhteistyötä, keskustelimme pitkään tästä asiasta, jälleen kerran.
Päätimme julkaista yhdessä tällaisen ”koosteen” asioista joihin jokainen meistä on vastannut rodusta kiinnostuneille soittajille/vieraille – kuka mitenkin. Pointti on ollut kaikkien kohdalla sama, olemme törmänneet ihmetykseen, kuinka vain yksi kasvattaja on kaikessa oikeassa/tekee ainutta oikeaa työtä rodun eteen jne, me muut emme ole yhtään mitään, toimimme väärin – lista on loputon.
Nyt avataan ihan julkisesti tätä listaa.

Toivon syvästi että tämä teksti tavoittaa kyseisen ihmisen, joka ystävällisesti ottaa peilin käteensä ja tuojottaa sitä hetken, kaivaa viimeisetkin ihmisyyden rippeensä ja ryhdistäytyy. Soittaa vaikka jatkossa suoraan meille kaikille jos on jotain kysyttävää/sanottavaa, mielellään keskustelemme asioista, niin kuin teemme jo nyt tällä kasvattajaporukalla. Jaamme kaiken tiedon ja taidon yhdessä. Numerot löytyvät kotisivujen Yhteystiedot osiosta.

***

Saan suht usein yhteydenottoja eri viestimien kautta, kyselyjä kainkoirista rotuna, meidän koirista ja pentuesuunnitelmistamme.

Kerron aina avoimesti kaikesta tiedossani olevista asioista, koskien kaikkia noita edellämainittuja asioita. Myös vioista ja ongelmista tietysti, koskaan kukaan ihminen tai koira ei ole täydellinen.

Nyt viimeisimmät ”oudot” kysymykset koskevat jalostustyötäni.

--- Jalostatko sinä vain punaista väriä? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel)

En. En todellakaan. Jos näin tekisi - alkaisi musta väri kainkoirasta katoamaan kokonaan ja näin ollen meillä olisi vain punaisia koiria ilman brindleä.

--- Miksi sinulla on vain punaisia pentuja nyt? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel)

Ei mulla ole. Edellisessä - ensimmäisessä pentueessani - oli kaikki kurotoria eli ”niitä mustia”, tässä toisessa pentueessa on ehkä yksi Akatora (punainen) yksi kurotora ja kolme chutoraa (niitä välivärisiä).

Vahva väri ja raidoitus tulee vanhemmista, jotka molemmat sattuvat olemaan chutoria sekä molempien takana löytyy punaisia koiria.

Ja oikeasti - mitä väliä?!

--- Onko pentusi värivirheellisiä kun niillä on valkoiset läntit rinnassa? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel)

Eivät ole. Hieman valkoista sallitaan rungossa, joka usein sijaitseekin rinnassa. Jos länttejä on useita - on kyseessä virhe.

--- Miksi käytät sairaita koiria jalostukseen? (Osoitettu kaikki kasvattajat)

Anteeksi mitä??? Olen TODELLA tarkka terveysasioissa ja on suorastaan hävytöntä tulla väittämään minun käyttävän sairaita! (Tästä olen eniten tuohtunut.)

--- Onko totta että kaikki koirasi ovat hermorakenteeltaan heikkoja eivätkä kykene elämään normaalisti? (Osoitettu kaikki kasvattajat)

No ei todellakaan ole totta. Olet tervetullut tutustumaan koiriini milloin vain, varmasti myös kasvattieni omistajat voivat kertoa sinulle kokemuksistaan koiriensa kanssa. Jos joku vetää johtopäätöksiään koirien esim näyttelykäyttäytymiseen näkemättä koiraa normaalielämässä, tai väittää ettei koiralle ole luontevaa olla ujo/tottumaton tai mitä tahansa = valehtelee.

Ja tuo hermorakenne sana, sen käyttö tilanteissa joihin se ei kuulu - on jo huvittavaa. 

Oma taustani palvelus- ja työkoirien kanssa on opettanut paljon kuinka ja missä koiria tulkitaan ja mikä on ihan oikeasti hermorakenne ja mikä vaan muuta.

--- Onko totta että saat Japanista vain pahnanpohjimmaiset pennut joita edes japanilaiset ei huoli? (Osoitettu kaikki kasvattajat)

No ei todellakaan ole! Parhaillaan olen saanut pitkät liudat videoita niinä viikkoina jolloin on aika valita pentu, kolmesta pelkästään omasta tuonnistani olen saanut valita pentuni ensimmäisenä.

Kasvattajat joilta pennut ovat tulleet, ovat kunnollisia kasvattajia jotka eivät myy koiria esim lemmikkikauppojen ikkunoissa, niinkuin ikävä kyllä useat kasvattajat Japanissa vielä tekevät. Jopa kainkoirissa. Jopa ”ne arvostetut kasvattajat” joista olen kuullut puhuttavan.

Ja toisekseen, on todella loukkaavaa Mr Shigeru Katoa kohtaan kertoa tuollaista. Hän on Japanissa tukihenkilöni, toimii kaikkien nihonken rotujen parissa arvostettuna asiantuntija henkilönä.

Hän on Japanin Kennelliiton lisensoima tuontihenkilö, valtion palkkaama metsästäjä (mm. villisiat), tulkki, yrittäjä.

Hän on myös monien kasvattajien tuki- ja yhteistyöhenkilö. Hänet on kutsuttu pitämään puheita eri rotujen vuosijuhliin ja tuomarikoulutuksiin jne. On äärimmäisen loukkaavaa epäillä tällaisen henkilön ammattitaitoa/kontakteja pentuja hakiessa.

--- Onko totta että koiraasi on keinosiemennetty sen heikkojen polvien takia? Ja onko sama koira syönyt kipulääkettä koko elämänsä koska sen netistä poimitut polvikuvat on näytetty jollekin eläinlääkärille ja hän oli sitä mieltä että ne on rikki? (Osoitettu Kati/Rangerin kennel koskien narttua joka oli tuolloin Mirka/Gekkoo No kennel omistama)

Ei, jokainen narttuni on kasvattajahistorian alusta asti (1993 alkaen) astutettu luonnollisesti.

Koira jonka polvista tässä luultavasti on kyse, on edesmennyt Maya, jolla oli 0 polvet ja puoli vuotiaana repi toisen jalkansa metsässä kallion koloon, joka leikattiin, tutkittiin ennen ja jälkeen kahden eri ortopedin voimin ja todettiin sen olevan tapaturma, JOTA SE OLIKIN.

Se miksei se syönyt lääkkeitä? SE EI TARVINNUT koska se ei ollut kipeä!

Kuinka paljon joku voi nähdä vaivaa turhan takia, yrittämällä sabotoida toisten ihmisten elämää? Nyt riittää, oikeasti.

--- Miksi dna testaat koirasi kun se on aivan turhaa tällä rodulla? Ylipäätään ylitutkitko koiriasi? (Osoitettu kaikki kasvattajat)

Onko? Onko tutkimukset turhia? Se testipaketti maksaa noin 100€/koira, jos sillä pystyn näkemään esimerkiksi PRA silmäsairauden joka on tuskallinen koiralle, että en vahingossakaan yhdistä kahta kantajaa yhteen (= syntyy kantajia sekä sairaita) on se minulle jo melkein lottovoitto.

Jokainen kasvattini dna testataan minun toimestani, ennen meiltä lähtöään. Maksan jokaisen kasvattini viralliset terveystutkimukset (silmät, sydän, polvet, kyynäret, lonkat). Koirien terveys on minulle tärkein asia. KUKA voi nykysairauksien ja niiden tutkimisen mahdollistavan teknologian aikana syyttää ketään ylitutkimisesta?! Ja näillä pentuhinnoilla mitä koirat nykypäivänä maksavat, sen pitäisi todellakin olla jokaiselle kasvattajalle mahdollista.

--- Miksi jenkeistä on tuotu vuoden ikäinen narttu tänne eläkkeelle, joka on jo pennutettu Jenkeissä ennen tuota ikää – hylätty sieltä jalostuksesta sen jälkeen, ja tänne tulon ehtona oli sterkkaus – nyt se koira on täällä jalostuskäytössä? (Osoitettu Juho+Riina/Jikino Kensha kennel + Mirka/Gekkoo No kennel)

Anteeksi mitä???
Jenkeistä on tuotu täsmälleen kaksi narttua Suomeen; Ife 4kk iässä ollen Suomen ensimmäinen rodun edustaja (vuonna 2009) sekä Kae 1v1kk iässä tullen todellakin jalostuskoiraksi, eikä sillä todellakaan ole USA:ssa pentuetta! (Uskomaton valhe!)

***

Tällaisiin puheluihin vastaamme välillä. Oikeesti. Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin, tässä eilisen puhelun sisältöä...

Olemme ihan väsyneitä tällaiseen. Nyt oikeasti riittää.
Syytökset on välillä sitä luokkaa että ne menis melkeimpä jo kunnianloukkauksen puolelle.

Joillakin ihmisillä on valtava tarve korostaa omaa hyvyyttään, unohtaa näppärästi omien koiriensa sairaudet, tekemiset jne. Kaunistella totuuksia pelkkien valheiden avulla.

Emme aidosti ymmärrä tällaista. Halusimme nyt tuoda jo edes osan näistä ihan julkisesti näkyviin, koska kuulemme tällaista ihan jatkuvasti. Ja vilpittömästi; täysin syyttä suotta.
Meillä on upea rotu käsissämme, joskin vielä harvalukuinen Suomessa – vaalikaamme sitä yhdessä, luodaan sille upea pohja tänne jotta se säilyy meillä ja maailmalla. Emme kuitenkaan itse ole täällä ikuisesti, joten jätetään sitten jälkeemme jotain arvokasta, arvostettua ja hienoa.

Terveisin;

Kati Kraemer / Rangerin kennel – https://www.rangerinkennel.fi/
Mirka Mertanen / Kennel Gekkoo No - https://gekkoono.weebly.com/
Kati Tverin / Kennel Crystal - https://www.kennelcrystal.com/
Riina & Juho Haapakallio / Kennel Jikino Kenska - http://www.kenneljikinokensha.com/

Laitan loppuun naperoista kuvan niin ei mee niin synkäksi, vaikken sitä väriä jalostakaan niin näkyyhän noille aika kivat turkit kehittyvän.. <3

Mukavaa viikkoa kaikille!

Misan taustaa - pientä historiaa

Sunnuntai 16.6.2019 klo 11:32 - Kati

Misa on ns. pelastetusta Komarou-verilinjasta. Linjan on luonut Mr Yanagisawa joka omisti kai uroksen nimeltään Komarou.
Komarou oli todella merkittävä koira kaiden jalostuksessa. Samoin kuin tuo aikansa herrasmies Mr Yanagisawa.
Mr Yanagisawalla oli Tokiossa kauppa, jossa hän piti toimistoaan sekä möi kainkoiria. 
Hän vastasi todella paljon muidenkin kasvattajien jalostusvalinnoista. Ehkä nykypäivän sana hänen roolilleen voisi olla jalostusneuvoja. Kaikki asiaan paneutuneet kasvattajat tietävät kuka oli Mr Yanagisawa ja mikä koira oli Komarou.

Pääsin Misan hakureissulla helmikuussa 2017 vierailemaan tuossa kaupassa, jossa oli enää muistot jäljellä, Herra itse on jo kuollut mutta hänen noin 60v tyttärensä tapasin ja sain vierailla tuossa kaupassa. Tyttärellä oli vielä yksi kai narttu jäljellä, sekin tosin oli jo reilusti yli 10vuotias eläkeläinen. Viimeinen heidän Komarou linjastaan.
Kaupassa oli tavallaan melko surullista, tavallaan historia kuiskutteli seinillä ja sai kylmänväreet menemään pitkin selkääni. Seinän vierustoilla oli yhä häkkirivistöt, joissain vielä vesikupitkin tyhjinä paikoillaan.
Pöly ja hämähäkinseitit oli peittänyt kaiken alleen. Samaan aikaan mietin, että uskomatonta, tuossa on kirjoituspöytä jonka ääressä Mr Yanagisawa on istunut ja kirjoittanut artikkeleita rodusta ja siihen liittyvistä asioista ja laatinut suunnitelmia jotka ovat olleet merkityksellisiä KOKO rodulle jota itse nyt yritän vaalia eteenpäin...... kyllähän siinä kyynel nousi silmään, myönnetään.

(kuvassa Komarou)

Mutta palataampa Komarouhun...
Se oli itsessään erinomainen metsästyskoira ja periytti vahvoja jälkeläisiä. Koira oli todella kuuluisa ja myöskin tätä myöten käytetty koira omana aikanaan.
Linja kuitenkin katosi pikkuhiljaa. Tai näin uskottiin.

Kävi kuitenkin ilmi, että mm. juuri Koroukan kennel on ollut pelastamassa tätä verilinjaa hyvinkin hiljaisesti.
Se on vaatinut omaan silmääni jopa uhkarohkeita sukusiitoskokeiluja, mutta nyt jälkeen päin ja itsekin yksilön tästä omistavana - ja sen terveeksi tutkineena - on tuo riski kannattanut. Komarou linja jatkuu yhä.

Suurin osa Misan verilinjasta on siis todella vanhaa, eikä sitä olekoskaan  tuotu Japanin ulkopuolelle aiemmin. Misan sisko Yako asuu USA:ssa, ja on Misan lailla ainut linjansa edustaja Japanin ulkopuolella.
Meille todella tärkeä narttu jalostusta ajatellen.

Luonteeltaan Misa on suht avoin ja itsevarma. Se osaa olla myös erittäin välinpitämätön.
Ulkonäössä on omaan makuuni vähän virheitäkin, niinkuin kaikilla, mutta ei mitään vakavaa. Sen ulkonäkö on erilainen kuin muilla meillä Suomessa olevilla koirilla. Karvanlaatu on hiukan pidempää, häntä on turhankin puuhkamainen, päänmuoto on hiukan eri.
(mielenkiinnolla odotan Leijonat-pentueen pennuilta minkä näköisiä niistä tulee, kun Urkki on tasapainottamassa Misaa).

Misa ei ole mikään "kehäkettu". Kun sen näkee näyttelyssä - saa useimmiten siitä haluttoman kuvan. Koiraa on treenattu jne, mutta se vaan ei ole sen juttu. Kun taas jos näkisit koiran metsässä - näkisit aivan erilaisen eläimen :D
Se viihtyy parhaiten omien ihmistensä kanssa. He veneilevät kesäisin paljon, vaeltavat metsissä jne. 
Näyttelyissä on käyty sen verran että viralliset arvostelut on haettu.

Lapsiin Misa suhtautuu hienosti, vaikkei heillä kotona lapsia olekaan. Meillä ollessaan Misa hakeutuu lasten kanssa touhuilemaan, käyttäytyy hienosti niinkuin aikuistenkin kanssa.
Vieraat ihmiset Misa ottaa vastaan ensin ikkunasta haukkuen - samoin tein syliin kiiveten.

Toiset koirat ovat pääosin ok. Kotona Misalla on kavereina kaksi kissaa, ja tuo ainoan koiran rooli näkyy meillä laumaan tullessa. Misa osaa olla välillä jopa raivostuttavan Diiva! :)

Ts Misan kohdalla otettu iso riski, niin jalostuksellisesti kuin taloudellisestikin (rehellisesti sanoen, minulla ei ole ikinä ollut näin kallista koiraa kaikki kulut huomioiden!!!) on kannattanut aivan 100%:sti. Olen TODELLA tyytyväinen siihen, että aikanaan päätin ottaa tuon riskin.

(kuva Laura Kemppainen)

Pentuarkea

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10:42 - Kati

Pentujen kanssa aika hujahtaa äkkiä, tänään ne täyttää jo 3vkoa! 
Nyt mennään jo kovaa vauhtia, painitaan ja vähän jo haukutaan ja isosti kiljutaan kun on nälkä. Kynsiä on leikattu jo useasti, hirmu kyytiä kasvaa. Kiinteä ruoka on aloiteltu jo myös, se on melko.......sotkuista hommaa :D

Misa hoitaa vielä pentuja hienosti, ei ole semmonen hyysääjä äiti vaan antaa pennuille myös tilaa touhuta omiaan, tykkää mennä aitauksen toiselle puolelle nojatuoliin ja katselee niiden touhuja siitä. Ikäänkuin pienimuotoista vieroitusta jo tekee niistä, mun mielestä hyvin tyypillistä alkukantaisen äidin käytöstä. Menee sitten paikalle kun katsoo että on oikeesti tarve, syöttää kyllä monesti päivässä vielä hienosti. Ja yöt tuntuis nukkuvan pentujen vieressä.

Pikkuhiljaa alkaa myös hahmottua kuka pentu lähtee mihinkäkin kotiin, eli myös nimet alkavat löytää oikealle pennulle. Jännä nähdä miten nimi ja pentu natsaa :D

Kuvia ja videoita löydät meidän facebook sivulta lisää;  https://www.facebook.com/pg/RangerinKennel

Pikku Leijonat on täällä!

Perjantai 31.5.2019 klo 9:31 - Kati

Heippa!

Misan pennut ovat syntyneet. Ne on niin ihania ja pontevia kaikki!

Pennut syntyi sunnuntaina 26.5. Suomen kultapelin aikana, alle kahteen tuntiin koko toimitus oli ohitse. Misa oli hämmentävän luonteva, ei mitään hötkyilyä tms, vaan hoiti kuin Pro koko toimituksen, lähinnä seurailin vierestä.

Me saatiin 4 poikaa ja 1 tyttö. Ja koska ajankohta oli tuo Suomen kultapeli, on ehkä pakko nimetä pennut Leijonien mukaan :)
Pojat: Kaapo, Kevin, Mörkö-Marko ja Pesonen. Ja tyttö: Savinainen

Pennut on todellisia raitapaitoja, mielenkiintoista nähdän mihin värit vielä kehittyvät. 
Kaikilla pennuilla on rinnassaan valkoinen merkki, jollain ihan pieni, jollain tosi iso. Molemmilla vanhemmilla on tuo merkki niin näin vähän odottelinkin että näilläkin se on. Se ei ole hylkäävä virhe, ei varsinaisesti toivottu asia, muttei siitä mitään haittaakaan ole. Jos valkoisia laikkuja olisi useampi - se olisi hylkäävä. Mutta rintalaikku ei haittaa mitään. Parilla pennulla aikuisikään mennessä luultavasti häipyy kokonaan näkyvistäkin, sen verran vähäinen se on.

Tilaan juuri dna-paketteja, kaikista pennuista otetaan näyte talteen ennen lähtöään omaan kotiinsa, eli saadaan tietää suoraan jo esim ne PRA-kantaja asiat. Tärkeää tietoa minulle, kasvattajana.

Kaikki pennut ovat varattuja.

Latailen kuvia instaan liki päivittäin, faceenkin usein, käy kurkkaamassa siellä jos haluat nähdä pikku-leijonien kasvua :)

Ilon hetkiä

Maanantai 29.4.2019 klo 8:18 - Kati

Viime viikolla ultrattiin Misa kantavaksi! Jee! Pentuja syntyy touko-/kesäkuun vaihteessa.
En melkein malta odottaa! :D

Viime viikolla vietettiin myös valtakunnallista Koiranpäivää.
Oltiin edustamassa Varkaudessa kennelpiirin tapahtumassa Tertun ja Saran kanssa.

Lapsetkin oli mukana, Amalia on nohevoitunut kennel He-Man'sin chihujen kanssa ja esittikin rotuparaatissa yhden sellaisen.

Eilen tunsin hurjaa ylpeyttä, kun R.M. Pegasos aka Akira kävi ensimmäisen aikuisluokan Kiuruveden ryhmänäyttelyssä. Sijoitus oli huikean hieno; JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP!
Ja vieläpä niin, ettei ollut ainoana rotunsa edustajana, vaan paikalla oli jopa 4 kaita! Se on jo melko paljon meidän rodussa. Harvoin on tilaisuuksia saada kilpakumppaneita.

Tänä aamuna tuli ensimmäiset DNA-testituloksetkin näkyviin. Nimenomaan Akiran osalta.
Eli Akira on myös cord1-PRA/crd4 - Kantaja, niinkuin isänsä Garoukin. Lisätesti on jo ostettu, eli josta selviää prcd-PRA:n kantajuus.
Tämähän ei tarkoita että Akira olisi sairas, vain sairauden kantaja. Tämä tulee huomioida tulevaisuuden jalostusvalintoja tehdessä niin, että tuolta osin narttu on oltava Terve.

Näiden pentujen suku on sellainen, että Suomesta ei löydy kuin muutama koira, joka ei olisi jostain kohtaa tällekin pentueelle sukua. Eli kun joku sanoo Höpö höpö dna-testauksen kohdalla, viittaa se kintaalla koko sairaudelle! 
Itse näkisin järkevänä testata koko Suomen kannan, jotta nähtäisiin mitä tuhoa on jo saatu aikaiseksi.
Jalostuksellisesti olis niin tärkeää saada katkaistua tuo katala tauti HETI alkuunsa täältä pois. Ja se olisi vielä mahdollista. Jos kaikki kasvattajat tutkisivat koiransa.
Omalta osaltani pidän tästä huolen ja julkaisen kotisivuilla kaikkien testitulokset, jotka ovat myös julkisia ja aina löydettävissä.

Palaan näihin kun tuloksia tippuu lisää, mukavaa viikkoa kaikille!

Kasvattamisesta ajatuksia sekä kuulumisia

Sunnuntai 31.3.2019 - Kati

Joskus tämä kasvattaminen on vaikeinta ikinä. Silloin kun saat kennelnimen tulis sun laittaa rasti johonkin ruutuun; "Ymmärrän, että jonain päivänä saatan joutua tekemään ratkaisuja jotka itkettävät minua enemmän kuin sata litraa."

Olen joutunut tekemään muutamia sellaisia päätöksiä aiemminkin mutta nyt oli yksi vaikeimmista.
Kerroin aiemmin että jätin edellisestä kai pentueesta kotiin kasvamaan/katsottavaksi "Mayan jatkajan" Fiinin. Fiini jäi tulevaisuuden toivokseni ja ajatuksella "tämän kanssa taidan kiertää näyttelyitä". Se on hyvin lupaava koira, luonteeltaan aivan ihastuttava, avoin ja sosiaalinen, erittäin omapäinen ja oikeastaan kaikkea sitä mitä kailta toivonkin. Kasvettuaan saksanseisojan kanssa melkoisessa symbioosissa, siitä on havaittavissa hyvinkin seisojamaisia piirteitä. Erittäin hauska koira.

Mutta.

Fiini on melko dominoiva. Alle kuuden kuukauden iässä se alkoi haastaa riitaa kishu Tertun kanssa. Sisätiloissa. Ei aina mutta välillä. Ulkona hommat toimii mutta sisällä ei.
Lopulta tilanne eskaloitui, Terttu ei ottanut enää kovinkaan huumorilla, itse laumanjohtajana tähän toki puututtu jne, mutta kyräily ei loppunut.
Lopulta myönsin, että elämämme ei ole rentoa enää. Huoli on aivan eri kun mukana on pieniä lapsia. Aina käy mielessä, että jos koirat ottaa yhteen - entä jos siinä on lapsi välissä?

Fiini on luonteeltaan myös erittäin ihmisrakas, en voinut kuvitellakaan että se asuisi ulkona, tarhassa. Samoin sisätiloissa porteilla erottelu ei toimi = lapset unohtelee niitä auki jne. Emme osaa erotella koiria moneksi laumaksi, se on itselle liian vaikeaa, vaan haluamme pitää oman lauman harmonisena ja hyvässä hengessä. Ja ennenkuin tilanne on aivan tulehdusherkkä katastrofi on mun mielestä parempi luovuttaa ja keksiä parempi ratkaisu.

Terttu on koirana aivan sielunmutkissani, en ikimaailmassa ole valmis luopumaan siitä. Joten ei montaa vaihtoehtoa jäänyt jäljelle.

Lopulta tein ratkaisun ja laitoin Fiinin sijotukseen ihanalle Jennylle Lappeenrantaan <3
Siellä Fiini on ainut koira, kaverinaan kissa ja kokonaan itselleen suunnattu huomio. En parempaa olis voinut toivoa! 
Koska koira edustaa itselleni sitä suht ideaalia kaita, halusin tottakai pitää jalostusoikeuden siihen, joten jos tulevaisuudessa terveystarkit yms menee ok, on Fiini yhä "ohjelmassani".

Kuulumisia

Sunnuntai 10.3.2019 klo 21:05 - Kati

Hiukan on vierähtänyt aikaa - Pahoittelut siitä.
Kertaan pikaisesti kuulumisiamme, Facebook sivultamme niitä näkee liki viikottain, seuraatko jo sitä? Sen löydät TÄSTÄ

Näyttelykuulumisia
Joulukuussa käytiin Messarin näyttelyt tottakai, sinne olikin ilmoitettu meiltä kainkoiriin sijoitusnarttumme Misa ja pentunäyttelyiden puolelle saksanseisoja Sara.

Misa ei ole mikään näyttelyiden rakastaja, molempina päivinä hyvä arvostelu kera tulosten: Lauantaina AVO ERI1 ja sunnuntaina: EH.
Sara taas teki hienon tempun, lauantaina PEK1 KP VSP ja sama setti sunnuntaina. Mainio startti uralle!

Tammikuun 12. päivä käytiin sitten Kajaani KV:ssä, mukana oli saksanseisoja Sara, jämti Helka ja kishu Terttu.
Sara oli vielä pennuissa; PEK1 KP VSP.
Helka oli viimeistä kertaa AVO luokassa, näyttelyyn oli ilmoitettu huima määrä jämtejä; 71kpl, narttuja 31kpl, joista vain 5 sai ylipäätään SA:n! Helka nappasi itselleen AVO ERI1 SA jääden niukasti sijoitetuista 4:stä ulos PN kisassa.
Terttu taas - ai jukra! Teki "kishu historiaa Suomessa". Euroopasta shiba kasvattaja tuomarina, ihastellen viimeisen päälle koiraa; VAL ERI1 SA PN1 ROP RYP4! Olin haljeta ilosta ja ylpeydestä tuosta ryhmäsijoituksesta, sitä ei ole ennen Suomessa nähty :) Leijuin varmaan muutaman päivän :))))

Tammikuun 27. päivä oli Kuopiossa metsästyspystäreiden Jalostuspäivänäyttely, jonne suunnattiin Helkan kanssa. Koiria oli luonnollisesti ilmottu PALJON, pelkästään käyttöluokan narttuja oli yli 30. Helkalle saldona sileä ERI.

Helmikuun puolivälissä käväisin vajaan viikon reissun Tokiossa Japanissa, toin tuliaisina kainkoira urospennun; Banjon. Banjo on väriltään punainen eli akatora ja asustaa Helsingissä Nooran, Jeren ja kainkoira "isoveljen" Danten kanssa. Ihastuttava pikkuherra! Lisäilen omalle sivulleen pikkuhiljaa kuvia ja juttuja kun niitä aikaa myöten sinne tulee.

23.2. ajeltiin Helkan kanssa Nurmeksen ryhmänäyttelyyn toteamaan, että jälleen oli kaikki muutkin lähteneet - koiria oli hitosti. Sileällä ERI:llä kotiin.

HraSeuran kanssa lähdettiin sitten ystävien luokse kyläreissulle Pelloon, johon napattiin koiria auto täyteen ja käytiin molempina päivinä (2.-3.3.) ryhmänäyttelyissä.
Helkalle lauantaina KÄY ERI1 SA PN3 (narttuja jälleen liki 30kpl) ja sunnuntaina liki sama setti; KÄY ERI2 SA PN3 VARA-SERT (narttuja liki 20).
Noita vara sertejä alkaa olla jo keräiltynä aika monta....ne oikeatkin alkas jo kelvata :)
Mukana oli myös Terttu; molempina päivinä VAL ERI1 SA PN1 ROP.
Sekä Fiini teki debyyttinsä ollen molempina päivinä; PEK1 KP VSP.

Ihanaa oli, että Fiinin veljet Akira ja Mihka olivat molempina päivinä kehässä myös, järjestys pysyi niissä samana; Akira oli PEK1 KP ROP ja Mihka PEK2 KP.

Kaikki pennut saivat rutkasti kokemusta ja hienot arvostelut osaavilta tuomareilta. Fiiniä jänskätti aikalailla, liekkö päällä olleet juoksut sotkeneet samoin kun harjoituksen puute. Mutta olin kyllä tyytyväinen!

Tänään 10.3. käytiin sitten vielä Helkan kanssa Joensuussa SHHJ:n päänäyttelyssä hakemassa sileä ERI jälleen noin 30 koiran joukosta.

Muutoin meillä onkin elelty tasaisesti "vaan talven yli". Oikeen kukaan ei fanita hulluna talvea, mutta ompa tästäkin taas selvitty, kevät vois jo tulla...

Uusi asukas on saatu; Onerva Irmeli mäyräkoiran poikanen. Nyt kirjottaessa himpun alle 9vkoa ikää. Aikamoinen tapaus! :D
Tulossa Saran työpariksi metsästyshommiin, aika näyttää mitä tulee.
Onskun löytää myös Instagramista TÄSTÄ.

Jussin blogi siirtyy tänne

Tiistai 29.1.2019 klo 13:23 - Jussi

Heippa!
Julkaisin aiemmin toisella alustalla erähenkistä blogia. Itsestä riippumattomista syistä tuo blogi päättyy, joten luontevaa on jatkaa sitä täällä, omilla kennelsivuillamme.

Tässä aluksi pitkänä pätkänä kaikki nuo aiemmat julkaisut. Jatkossa vain yksi juttu kerrallaan :)

Esittelyteksti

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä, saapa nähdä mitä tästäkin tulee. 
Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut juttuja johonkin koirayhdistyksen lehteen ja julkaissut joitakin artikkeleita työn/koulun puolesta, vaan ihan uusilla vesillä ollaan.

Vaan eipä mitään, uusilla vesillä ollaan koirahommissakin, nimittäin juhannusaattona meidän torppaan kotiutui elämäni ensimmäinen karkeakarvainen saksanseisojanarttu Sara. Laajemmin ajatellen tuo otus ylipäätään on minun ensimmäinen kanakoirani. Aivan märkäkorva en noitten metsästyskoirien kanssa silti ole - minulla on ollut aina koiria, siis oikeasti aina - ja ensimmäinen harmaa norjanhirvikoira minulle hommattiin kun en vielä osannut edes kävellä. Tai no, minkä verran nyt sen ikäisellä voi omaa koiraa olla... Kuitenkin hirvikoirat ovat olleet minun elämässäni aina läsnä. Vuodesta 1989 alkaen hirvikoirat meillä ovat olleet jämtlanninpystykorvia. Minulla on tällä hetkellä 1,5 vuotta vanha jämtlanninpystykorvanarttu Helka myös koulutusvaiheessa. Puhtaasti metsästyskoirien lisäksi meillä asustelee japanilaisia kishuja ja kainkoiria, jotka ovat alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria. Vaan noitten kanssa metsästys on hiukan arpapeliä, joten etupäässä nuo meillä käyvät näyttelyissä ja toimivat seurakoirina mutta aina tilaisuuden tullen niitä on kuitenkin kiva testata myös metsällä.

Tämän blogin ajatuksena on jakaa ajatuksia, vinkkejä ja toilailuja, joita allekirjoittaneella sattuu mieleen juolahtamaan tässä Helkan ja Saran kanssa touhutessa, unohtamatta noitten japsien kanssa sähläämistä. Aiheeseen en suhtaudu kovin kurttuotsaisesti ja toivon, ettei lukijakaan ota kirjoituksiani liian vakavasti - totuuden siemen on kuitenkin vahvasti läsnä. Luvassa on metsästystä, koirien koulutusta ja ihan vaan elämää koirien kanssa.

Kirjoittaja:
Jussi Kraemer
syntynyt 1985
metsästyskortti vuodesta 1997
hirvikoirakokeiden palkintotuomari vuodesta 2002
koiramies syntymästä saakka
-Metsästys tuntuu typerältä ilman koiraa-
-Ja ainakin tämä metsästäjä on typerä ilman koiraa-

SARA THE SAKSANSEISOJA

"Rodun koulutettavuus oli myös yksi johtoajatus uuden rodun valinnassa."

Nyt se sitten tuli kotiin, keväällä tehty lopullinen päätös kanakoiran hankkimisen sopivuudesta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, realisoitui juhannusaattona 2018. Karkeakarvainen saksanseisoja narttu Sara saapui meille.

Ennen koiran hankkimiseen ryhtymistä käytiin läpi kotona seuraavat vaiheet:
Minä haluan, eipäs kun tarvian, hirvikoiran lisäksi jonkun muun metsästyskoiran.
Emännän pehmittely ja itseasettaman maksimikoiramäärän korottaminen.
Valinta: ajokoira, seisoja, noutaja, luolakoira vai joku muu.
Emännän pehmittely saksanseisojan hankintaan.
Tehdä emännän kanssa kompromissi ja hyväksyä roduksi spinone.
Todeta että spinone ei todennäköisesti ole pienpetokoira, joka oli osaltaan se pointti saksanseisojassa.
Emännän pehmittely saksanseisojan hankintaan.
Kasvattajille soittelu.
Pennun varaaminen.
Pennun haku kotiin.

Miksi karkeakarvainen saksanseisoja? Monipuolisuus oli ehkä se pääpointti, kanakoirahommat minua ovat kiinnostaneet aina ja noiden lisäksi seisoja toimii myös pienpetojahdissa, vesilintuhommissa noutajana, sekä rusakkohommissa. 
Rodun koulutettavuus oli myös yksi johtoajatus uuden rodun valinnassa. Koira tulisi olemaan minulla mukana myös töissä ja muissa harrastuksissa joten se on muutenkin koulutettava tottelevaiseksi. Halusin siis itselleni metsästyskaverin hirvi- ja karhujahtikauden ulkopuolelle, koiran jonka kanssa voi harrastaa muitakin erähommia ja mukavan pienen sylikoiran.
Karkeakarvainen saksanseisoja täyttää kaikki nuo kriteerit mainiosti. Muita vaihtoehtoja ei sitten loppujen lopuksi oikeastaan ollutkaan. 

Saran kanssa on tämä ensimmäinen viikko on kulutettu tutustumalla lähinnä tuohon sylikoiran rooliin. Sara on ollut käytännössä koko ajan alle käsivarren mitan päässä minusta, yhden työpäivän kävin ilman koiraa tekemässä ja yhden kaupunkireissun.

Minusta on tärkeää, että koiran kanssa ollaan paljon silloin kun se on ihan pieni pentu, silloin se leimautuu omistajaansa parhaiten. Meillä leimautuminen minuun on onnistunut tähän asti hyvin, Sara aukaisee vain toisen silmänsä kun emäntä nousee aamulla sängystä ylös ja jatkaa uniaan jollen minä nouse. Tuntuu ihan siltä niinkuin tuo pieni rääpäle hengittäisikin samaa tahtia kun minä.

Olemme jo aloittaneet vähän pillillä luoksetuloharjoituksia ja tänään lähdetään katsomaan paikallisen kennelyhdistyksen kanakoiratreenejä, saa sitten nähdä opinko minä noista mitään, toivottavasti. 
Muutenhan tuo pentukoiran elämä on melkolailla nukkumista, syömistä ja leikkimistä.
Koiran ohjaajan tehtävä on toimia keinoemona, tarjota turvaa, osoittaa rajat, ruokkia ja antaa välillä nyhtää itseään parrasta. 

Lähiaikoina saadaan fasaaneja tänne meille siirtoistutukseen, niistä kirjoitellaan sitten myöhemmin erikseen.

Hyvää keskikesää kaikille lukijoille!

- Jussi -

METSÄSTYSKOIRAN PENTUAJAN KOULUTUS

Ajattelin laittaa paperille hiukan ajatuksiani metsästyskoiran pentuajan “koulutuksesta”. Lainausmerkit siksi, että läheskään kaikki mitä pennulle opetetaan, ei tapahdu mielestäni suoranaisesti koulutuksen kautta, vaan enemmänkin totuttamalla koiraa uusiin asioihin.

Ensimmäinen vuorokausi kotona on mielestäni yksi merkityksellisimmistä asioista koiranpennun koulutusta aloitettaessa. Koira on laumaeläin joka tarvitsee itselleen
laumanjohtajan ja lauman, laumassa koiran täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ja eritoten laumanjohtajan seurassa, tämä korostuu pennulla, koska se viedään emonsa turvasta uuteen paikkaan uuden lauman keskuuteen. Kun koiranpentu muuttaa meille, se ihminen joka tulee jatkossa olemaan eniten tekemisissä ko. koiran kanssa ja jolla on pääasiallinen koulutusvastuu, ottaa pennun heti ensimmäisestä hetkestä alkaen suojelukseensa. Meillä pennut nukkuvat ensimmäiset viikot sängyssä minun ja vaimoni kanssa, olemme kokeneet tämän omalta kohdaltamme helpoimmaksi ratkaisuksi, yleensä pennut osaavat pyytää ulos tarpeilleen, jos olet itse tarpeeksi nopea asiaan reagoimaan. Pentu myös leimautuu omistajaansa helpoiten siten, että se pääsee hakemaan turvaa laumanjohtajasta - myös yöaikaan.

Jos sängyssä nukuttaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista/mielekästä, suosittelen ainakin nukkumaan koiran kanssa samassa huoneessa vaikka lattialla joitain öitä. Kun pentu kokee olonsa turvalliseksi ensin laumansa ja laumanjohtajan parissa, se voidaan halutessaan opettaa nukkumaan omalla paikallaan, esimerkiksi häkin avulla.

Koiran kotiutuminen on yksilöllistä, läheskään kaikki eivät kotiudu parissa päivässä, tärkeintä on kuitenkin se, että olet itse läsnä kun pentu totuttelee uusiin asioihin, silloin se voi hakea aina tarvitsemansa tuen laumanjohtajasta. Sara kulki ensimmäisen kolme viikkoa joka paikkaan minun matkassani, varjelin sitä uusissa paikoissa ja uusissa tilanteissa säikähtämästä tai joutumasta ahdistavaan tilanteeseen, tällä keinoin sain luotua koiraan täysin sokean luottamuksen itseäni kohtaan. Lisäksi vahvistin myönteisiä kokemuksia palkitsemalla koiraa makupaloilla uusissa tilanteissa. Kun huomasin, että koira selkeästi luotti minuun ja siihen, ettei sille tapahdu mitään pahaa minun ollessa läsnä. Kolmen viikon jälkeen aloin totuttaa pentua olemaan lyhyehköjä aikoja tarhassa kun olimme kauppareissulla jne. Tätä kirjoittaessa Sara on ollut pisimmillään tarhassa noin 9 tuntia eli työpäivän ajan, valtaosan ajasta se kuitenkin edelleen kulkee minun matkassani joka paikkaan ja niin asia tulee olemaan varmasti koko koiran eliniän ajan. Mielestäni seisojan paikka ei ole tarhassa jatkuvasti asuva, vaan sen pitää saada olla ihmisten parissa joka päivä useita tunteja. Sen tulee kuitenkin myös osata rauhoittua omiin oloihinsa. Jämtlanninpystykorva Helkan pentuajan koulutus poikkesi edellämainitusta ainoastaan siten että sitä ruvettiin alusta asti totuttamaan olemaan tarhassa enemmän ja olemaan muutenkin itsenäisempi, kuitenkaan myöskään näiden itsenäisempien rotujen kohdalla ei voi liikaa korostaa laumanjohtajan tuen ja turvan merkitystä pennun varhaisten kehitysvaiheiden aikana.

Saran oikea koulutus alkoi toisena päivänä sen muutettua kotiin, pennun koulutus tapahtuu erittäin lyhyinä pätkinä ja vain silloin kun pentu on kiinnostunut touhuamaan. Ensimmäisenä aloin vain palkitsemaan koiraa katsekontaktin ottamisesta kun sanoin sen nimen, tällöin koira oppii todella nopeasti oman nimensä. Toinen asia mikä opetetaan koiralle myös erittäin pienenä on EI-sana, kun pentu tekee jotain mitä se ei saisi tehdä, sanotaan napakasti kerran ja samalla tökätään kylkeen sormella tai nipistetään kevyesti niskasta tms. pentu oppii tosi pienellä fyysisellä kontaktilla muutamalla kerralla tuon EI-sanan ja sen merkityksen, tällöin voidaan fyysinen kosketus jättää pois ja käyttää vain tehokeinona jos ei muuten sana kuulu. EI-sanaa ei kannata hokea tai toistaa, yksi kerta napakasti ja jos ei tehoa niin toisella pölähtää jo karvat, silloin siitä tulee koiran mielessä tarpeeksi voimakas sana.

Seuraavana asiana, nami kädessä vihelsin pilliin ja kun pentu tuli luokse heti palkkaus. Pentua ei mielestäni kannata torua jos se ei heti ymmärrä mitä pyydät siltä tai jokainen suoritus ei onnistu, onnistumisista sitä vastoin kannattaa kehua jopa ylitsevuotavan paljon, tällöin pennulle tulee koko koulutustapahtumasta mieleinen. Uusia asioita opetellessa, 1-2 onnistunutta suoritusta on hyvä ja siihen kannattaa lopettaa, näitä voi sitten tehdä vaikka useamman kerran päivässä. Ylipäänsä kaikissa koulutuksissa aina lopetus onnistumiseen.

Näissäkin asioissa on jo tekemistä kerrakseen ja nämä pätevät kaikkiin koiriin… Seuraavalla kerralla aletaan keskittyä enemmän näihin meidän koiriin ja siihen miten niiden koulutus etenee. Kiitos kun jaksoit olla mukana ja seuraavaan kertaan.

- Jussi -

SE ON JÄMPTI NÄIN

Koittipa se 20.8 vihdoin kun koiria saa taas laskea irti riistan perään. Jämtlanninpystykorva Helkalle se taisi olla tänä vuonna samanlainen päivä kun lapsille on jouluaatto, sitä odotetaan melkein puoli vuotta ja sitten kun se tulee, eipä se niin ihmeellistä ollutkaan, tai oli mutta vain hetken. No joo, Helka nappasi pienen varaslähdön jo viikkoa aiemmin, vieras saapui meille ja samalla oven avauksella Helka poistui talosta. Löytyihän se kuitenkin neljän tunnin etsimisen jälkeen, naapurin pihasta kytkettynä.

Asiaan siis, 20.8.2018 aamulla metsään, ensimmäinen havainto auton perusteella on, että kaveri on tullut samalle maastokuviolle oman koiransa kanssa, mihin meillä oli tarkoitus mennä.
Puhelinsoitto varmisti asian ja me siirryttiin Helkan kanssa pari kilometriä toiseen kohtaan metsäautotietä ja siitä parikymmentä metriä sivuun tieltä koira hihnassa ja ei muuta kun säppi auki.
Koira lähti kuin ammuttuna suoraan vasten tuulta ja alle minuutin kuluttua alkoi metsästä kuulua hirvikoiran haukku.
Minä olin aivan onnesta soikeana, noin puolitoistavuotias Helka oli siis lopullisesti syttynyt hirvihommista, viime syksynä joitain pieniä näyttöjä kyllä saatiin, lähinnä hakua, seuraamista ja pari muutaman haukun pätkääkin.

Minä aloin välittömästi videoimaan haukkua talteen ja lähettelemään whatsappi-viestejä ties kelle että nyt se ura urkeni.
Joo-o, se haukku taisi kestää 2 min ja silloin lähti hirvi liikkeelle, pakko oli käydä toteamassa jäljet tutkan osoittamalla haukkupaikalla ja kyllä siellä oli hirven jäljet, onneksi!
Kohta nimittäin koira pyyhälti tutkan mukaan minua kohti ja mikäs muu sieltä edeltä tuli, kuin rusakko, Helka oli siis vaihtanut pakenevan hirven seuraamisen rusakko-ajoon ja minut nähdessään otti oikein äänen kanssa tuon ajon!
Jäniskoiran ura ei onneksi kestänyt kuin hetken ja nopeasti vaihdettiin takaisin aikaisemmalle sorkan muotoiselle jäljelle. Pakenevan hirven seuraamista kertyi kaikkiaan jänisajoineen noin 4 km ja siihen loppui koiralta aamupäivältä veto, otin koiran kiinni ja lähdettiin edellämainitun kaverin kanssa tulille, kaverilla kun oli mennyt aamupäivä melkein yhtä hyvin kun meilläkin.

Videon löydät tästä: https://youtu.be/9yYwVuJUFHQ

Iltapäivällä koitettiin vähän vielä hakea, vaan kun ei jaksa niin ei jaksa.
Että semmonen avauspäivä hirvikoiran treenauksessa.

25.8 lähdettiin uudestaan koittamaan josko hirvet olisi kiinnostavia otuksia. Tuoreita jälkiä ei löytynyt, joten ei muuta kun tuulen alle metsäautotien päähän ja koira irti. Helka haisteli kukkia ja perhosia semmosen varttitunnin ennen kuin lähti mihinkään, sitten kun lähtö tuli mentiin tietä myöten niin pitkään kun virtaa riitti. Ei ollu ehkä hirviä alueella, tai sitten oli, mistä näitä tietää.
Eipä tarvinnu etsiä tervaksia kahvitulien tekoon kun nuo tulipaikat puineen tahtoo olla niin hyvin teiden lähellä.

On tämä hirvikoirahomma sitten välillä mukavaa, pitäisiköhän huomenna lähteä taas…

- Jussi -

METSÄSTYSKOIRAN PENTUAJAN KOULUTUS OSA 2

Kun perusasiat on saatu pennulle opetettua, kuten mille tahansa koiranpennulle, on aika ruveta miettimään mitä sen koiran pitäisi aikuisena tehdä ja mitä ei missään nimessä haluta sen tekevän. Minulla on kokemusta enimmäkseen hirvikoirista, Sara on ensimmäinen seisoja joka minulla on, noutajan koulutukseen osallistuin joskus junnuna jonkun verran ja noita kainkoiria ja kishunkoiria olen lähinnä testimielessä kuljettanut metsällä mukana.

Verrataanpa hirvikoiraa ja seisojaa, hirvikoira etsii, pysäyttää ja osoittaa haukkumalla
isännälleen hirven. Seisoja etsii, osoittaa ja ajaa ylös linnun metsästäjälle ja tämän jälkeen vielä noutaa sen isännälle maalta tai vedestä. Onhan tuo nyt edellämainittu huomioonottaen selvää kumpiko vaatii enemmän ns. kouluttamista, mutta tässäpä onkin pieni kompa, molemmat vaativat omistajaltaan aikaa ja koulutusta varmasti yhtä paljon harjaantuakseen huippukoiriksi. Seisojaa toki opetetaan enemmän ja se onkin enemmän ohjaajan käskyn alla kuin täysin vaistonvaraisessa toiminnassa, tai oikeastaan vaistonvaraisia toimintoja hiotaan enemmän ohjaajan haluamaan suuntaan. Hirvikoiralle on tärkeintä vaan saada tilanteita joissa sen luontaiset vaistot heräävät. Molempien kohdalla on kuitenkin mielestäni tärkeää muistaa opettaa perustottelevaisuus ja saada paljon “metsää”.

Perustottelevaisuudesta sen verran, että vasta tänään viimeksi kirosin itseäni syvinpään, kun hiukan työkiireiden takia laiminlöin pentuna tuon jämyn luoksetuloharjoituksia, ai perhana että se ärsyttää kun reilu 1,5v koiran rutale on väärissä hommissa ja ei edes pysähdy, saati tule luokse kutsumalla. Toki nuo perustottelevaisuusasiat on mahdollista opettaa myöhemminkin, vaan olisi se ollut helppoa silloin pentuna, nyt täytyy vaan kärsiä tuon murkkuiän yli ja koittaa sitten saada luoksetulo luontevaksi, sillä otetaan ne viimeiset pisteet siellä kokeissakin.
Saran kohdalla en tee sitä virhettä että laiminlöisin perustottelevaisuutta, toki siihen saattaa tulla tuollakin vähän hankaluuksia siinä 1-2 vuoden iässä, mutta paljon treenaamalla se ainakin helpottuu.

Mitäs muuta kaikille metsästyskoirille perustottelevaisuuden lisäksi?
Paljon yhteistä aikaa metsässä, pellolla, veneessä ja kaikissa paikoissa missä koira tulee aikuisena olemaan, myös autossa oleminen on tärkeä asia. Sara on nyt viisikuisena ollut jo useamman reissun mukana metsällä, on oltu veneessä sorsametsällä ja kaislikossa kahlaamassa, metsäkanalintuja on jo käyty katselemassa ja kerran viikkoon käydään pellonlaidat kiertämässä fasaanien varalta. Tuloksena tähän mennessä on jo pari hyvää riistatyötä, ehkä puoliksi vahingossa mutta kuitenkin, sekä paljon uusia kokemuksia ja mukavaa tekemistä pennulle.
Myös Helka oli minulla mukana jokaisella metsäreissulla alle vuoden vanhana ja kyllähän me joitain hirvenjälkiä löydettiin ja seurattiinkin, se on mielestäni aivan sama mitä siellä metsässä tehdään alle vuosikkaana, kunhan siellä ollaan ja se on koiralle kivaa, jos jotain oikeata tapahtuu - koiraa luonnollisesti kehutaan, mutta itse en ainakaan oikein odota mitään.

Tästä eteenpäin koulutuspostauksissa keskitytään vai yhteen koiraan kerrallaan.

P.S. Edelliseen postaukseen “Se on Jämpti näin” liittyen päivitys, olisikohan ollut kuudes tai seitsemäs reissu tänä syksynä kun Helka, löysi (ehkä vahingossa) hirven. Haukkua kertyi 1,5 tuntia ja pakenevan hirven seuraamista noin 10 km. Voitte uskoa kuinka onnelliseksi tulin kun se odotettu hirvihaukku sieltä alkoi raikamaan, tästä on hyvä jatkaa kohti toimivaa metsästys ja koekoiraa.