kainkoirat ja kishut suomesta

Kasvatamme pienimuotoisesti japanilaisia kainkoiria sekä kishuja kotioloissa.
Yhdistelmät ovat tarkkaan mietitty, etukäteen terveystarkastetuista vanhemmista.
Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, niin fyysisesti kuin henkisestikin, omilla jaloillaan seisovia ja "ulkomuodollisesti päteviä" kaita ja kishuja.
Koirat elävät perheemme parissa ollen perheenjäseniämme ja parhaita kavereitamme.

Soita, laita postia tai tule kahvikupposelle käymään - kerromme mielellämme koiristamme ja roduista lisää.

- Kati & Jussi -

Arkihommia

Maanantai 26.11.2018 klo 8:05 - Kati

tertt_kynsienleikkuu.jpeg

Heippa!

Ajattelin kertoilla vähän arkihommista meillä, kuten kynsienleikkuusta ja ruokailusta. Nihonkenit on usein ”tunnettuja” siitä, miten ne ei tykkää kynsienleikkuussa tai ylipäätään tassujen koskettelusta. Vähän niin meinaa olla meilläkin, vaikka kaikkia on pennusta asti siihenkin hommaan totutettu nätisti. Terttu on poikkeus, se tykkää (siitäkin) hommasta, koska sen tekee ihminen :) Tertun mielestä kaikki mikä tehdään ihmisen kanssa on siistiä. Se makaa sylissä selällään ja usein nukahtaa siihen kesken leikkuun.

Joka koiralla on oma tyyli ja asento missä leikkuusta saa miellyttävän. Kuten Urkki, sen kynnet leikataan seisaallaan, jalat nostellaan kuin hevosen kaviot putsauksessa niin se ei ole hommasta moksiskaan.

Fiini on sylissä istuallaan, kynnet on myös vielä niin pienet, että helpointa on leikata ne ihmisten kynsileikkureilla. Myös Fiini on rauhallinen ja ok tapahtuman ajan.

Kubo menee jotenkuten, seisaallaan ehkä paras. 

Sitten on Garou. Olen melko varma, että sille on sattunut jotain, leikattu liian lyhyeksi joka on tehnyt kipeää tms, koska leikkuu on todella hankalaa. Ylipäätään tassujen koskettaminen on sille todella epämiellyttävää. Ollaan treenattu sitä paljon, ja nykyään minä saan kuivata sen tassut, pitää tassuja käsissäni jne, kynsienleikkuuta treenataan vaikka kynsi kerrallaan, koska pakkoa en itse siihen käytä. Tapahtuma pitäis olla koiralle edes siedettävä jos ei jopa miellyttävä, jotta sen olis hyvä olla.. Surullista kuulla neuvoja, että teet sen vaan, pidät/toinen pitää koiraa kiinni ja leikkaat vaan jne. En kestä itse koiran kaameaa rimpuilua ja jopa paniikkia yhtään, tapahtumaa sitten harjoitellaan pilkottuna osissa niin paljon että se alkaa sujua rennosti.

Ei ongelma yksin nihonkeneiden ole, saksanseisoja Sara ei juuri myöskään tykkää ko toimenpiteestä, mutta Jussi on harjoitellut myös sen kanssa paljon, niin homma alkaa sujua jo aivan hyvin :)

Ja sitten on vielä jämti Helka - joka ottaa homman ihailtavan tyynesti, niinkuin yleensä kaiken. Se koira on kyllä niin täyttä terästä, sitä ei hetkauta eikä stressaa kyllä mikään! Ihailtava koira kerrassaan.

Ruokailut on meillä hoidettu aina sovussa. Ulkokoirat syövät ulkona toki, mutta jokainen osaa syödä myös sisällä porukassa.

Tällä hetkellä sisällä oleilee/yöpyy Sara, Fiini, Garou ja Terttu. Kaikki syövät keittiössä yhdessä, jokainen huolehtii omasta kupistaan ja kun on syönyt, poistuu korrektisti vähän sivummalle odottamaan että muutkin saavat syötyä. Lopuksi kierretään yhdessä putsaamassa kupit :)

Ylipäätään meillä on hyvä laumaharmonia, vaikka tässä onkin 7 koiraa ja sekaisin uroksia että narttuja. Laumajärjestys on muodostunut selväksi ilman tappeluita ja kaikki voi hyvin. Tertulla kesti pitkään sulattaa Garou - en tiedä miksi - mutta nyt nekin tulevat toimeen, eilen Terttu jopa pesi Garoun korvat.. ❤️

Meillä satelee lopultakin lunta - saataiskohan nyt oikeesti jo talvi ja loppuis rapakelit?!

Seuraavaan kertaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koiranhoito, koirat

Terveystarkastukset

Tiistai 6.11.2018 klo 14:08 - Kati

Heippa!

Käytiin eilen Tertun, Kubon ja Misan kanssa Joensuussa terveystarkeilla. Eli kaikilta kuvattiin lonkat+kyynäret, sekä Kubolta ja Misalta katsottiin myös silmät+sydän+polvet. (Tertulla nuo tutkimukset olikin jo voimassa.)
Kaikilla kaikki ok, jee!

Tänään tuli jo viralliset tuloksetkin tytöille näkyviin Kennelliiton tietokantaan. Kubon tulokset viipyy, koska sen Suomeen rekisteröinti on yhä kesken. Jenkkien päässä ei tuo toimintanopeus ole ihan meidän totuttua luokkaa, joten tarkkitulokset saadaan virallisesti näkyviin heti kun Kubo on rekattu Suomeen. Mutta hyvät oli silläkin, ei missään mitään huomauttamista.

Misan lonkat oli C/C, kyynäret 0/0. Lonkkien C syynä matalat lonkkamaljat. Eli mitään rikkoa tms ei ole. Japanilaisilla tuntuu olevan järestään kaikissa roduissa tuota mataluutta - liekö sattumaa...tuskin. Syitä siihen on varmasti monia.

Tertun lonkat oli B/B ja kyynäret 0/0. Myöskin selitteenä matalat lonkkamaljat. Mutta selkeästi kuvasta näkeekin, että mataluutta on vähemmän kuin Misalla ja tiiviyttäkin enemmän.

Itse olen oikein tyytyväinen ja jokainen voi halutessaan tutkia itse nuo kuvat, laitan ne molempien omalle sivulle katsottavaksi.

Samalla vahvistui se, että odottelemme Misan seuraavaa juoksua alkavaksi, tuurillaan aloittaa jo tän vuoden puolella.. Astutamme sen meidän Urkilla.
Mielenkiintoinen yhdistelmä. Molemmat ovat Japanista, samalta kasvattajalta mutta täysin erilinjaisia. Molempien takana on vahvoja metsästyskoiria, joten uskoisin että jotain sellaista vois olla odotettavissa. Mitään en kuitenkaan lupaa tuon metsästyksen suhteen. Mutta toivon kovasti, että löydettäis taas ainakin yksi metsästävä koti, jossa oltaisiin avomielisiä ja annettais mahdollisuus kainkoirallekin kokeilla perinteisten metsästysrotujen rinnalla...

Toiveena olis saada mahdollisesti kaikkia värejä, uskoisin että enemmän jopa ruskeaa ja punaista kuin mustaa, koska molempien vanhempien takaa tulee vahvasti sekä ruskeaa että punaista. Jopa sitä "oikeaa maagista punaista" :) Mutta saapa nähdä sitten!

Odottelemme myös Tertulle juoksua, tarkoitus on astuttaa se Kubolla. Se alkanee tuossa kevätpuolella.
Siitä voitaneen odotella valkoisia ja seesamin värisiä pentuja.
Molemmat vanhemmat on ihmis- etenkin lapsirakkaita. Terttu on Kuboa huomattavasti rauhallisempi, mutta myöskin seurallisempi. 
Kubo lämpenee hitaasti uusille ihmisille, mutta Terttu taas on ylitsevuotavan ystävällinen ihan kaikille, ventovieraillekin. Eli odottaisinkin näiden tasapainottavan toisiaan hyvin.

Meiltä aina kysellään paljon näiden rotujen eroja, tai onko niitä. On niitä. Paljonkin. 
Parhaiten sen huomaa kun näiden kanssa on ja elää. Tietysti. 

Kishuhan on hyvinkin paljon huumorintajuisempi, seurallisempi ja kontaktinhaluisempi kuin Kai. Ainakin meillä.
Kait ovat paljon jäykkämielisempiä, ei niinkään lahjottavissa ja hyvinkin yhden ihmisen koiria. Ne selkeästi tekevät valintansa ihmisen suhteen ja harvassa on tuon mielipiteen vaihto..
Kishut valitsevat tavallaan myös, mutta ovat paljon joustavampia tämän suhteen.

Mutta jännää on, että kaita on omasta mielestäni helpompi lukea ja tulkita kuin kishua, kait näyttävät selvemmin aikeensa ja eleensä. Kishut ovat hyvinkin eleettömiä.
Ylipäätäänhän Nihonkenit ovat täynnä mikroeleitä, joita ne myös tulkitsevat ihmisestä erinomaisesti... Sitä ei toinna unohtaa ikinä.

Kerron noista mielelläni lisää jos haluatte :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, terveystarkastukset

Kishulle sijoituskoti?

Maanantai 29.10.2018 klo 12:06 - Kati


Heippahei :)

Viikonloppuna oltiin talkoissa Varkaudessa koirayhdistyksen hallilla Fiinin kanssa, oli hauska havaita, ettei pentu pelännyt kerrassaan mitään. Uudet ihmiset oli ihania, mattorullien päällä taiteilu oli pala kakkua ja jopa juukelin kovaa meteliä pitävä raksaimuri oli niiiiin siisti! Kerrassaan hauska tuo pentu :)

Millaisia ”elämän treenejä” te teette pentujen kanssa? Itse pyrin kuskaamaan koirat pentuaikana varsinkin joka paikkaan mistä ne vaan saa erilaisia kokemuksia. Normi arjessa mulla on usein pentu töissä mukana, jossa se näkee paljon ihmisiä ja kuulee erilaisia ääniä.

Meille tarjoutui tilaisuus tuoda Japanista valkoinen kishu urospentu jalostusta silmällä pitäen. Nyt etsinnässä oliskin hyvä ja yhteistyökykyinen sijoituskoti. Edellisen peruuttaessa varauksensa. Noutaisin pennun vuodenvaihteen jälkeen Japanista ja se olisi valmis heti tuolloin muuttamaan uuteen kotiin, ollen n. 4,5kk ikäinen. Olisitko kiinnostunut? Laita viestiä tai soita, niin kerron lisää. rangerinkennel(at)gmail.com tai 0443017191/Kati

Pentu on toinen kuvassa olevista.

kishupojat.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kishu, kotia etsii, sijoituskoira

Meidän kuulumisia ja blogin avaus

Torstai 25.10.2018 klo 12:17 - Kati

Moikkamoi!

Yritän aktivoida itseni kirjoittelemaan meidän kuulumisia tännekin näkyviin.

Eli nyt syksyllä saatiin Maya-vainaan muistolle meidän Mythical-pentue lähtemään maailmalle. Hauskaa on, että kaksi pojista muutti Lappiin, toinen narttu ja yksi uros ihan etelään ja Fiini jäi sitten tähän meille kotiin Daddy-Garoun kaveriksi.
Pennut on kasvaneet hienosti ja tasaisesti kaikki, painot nousee hienosti ja poikien pallukat on laskeutuneet paikoilleen.
Kokonaisuutena olen tähän pentueeseen niin tyytyväinen kun ikinä voi olla, pennut ovat hyvin tasaiset keskenään, luonteiltaan hyvinkin avoimia ja super reippaita. Ulkonäöllisesti on mielenkiintoista nähdä mitä heistä kehittyy, värit näyttävät ainakin nyt tosi kivoilta kaikilla.

Elokuussa toin kai narttu Hikan Japanista, ja päätin että katselen ja kuulostelen aikani sitä kotona, jotta mimmonen neiti sieltä tulikaan. Ihastuttava koira! Energinen ja omasta mielestäni jopa poikkeuksellisen miellyttämisenhaluinen, sanoisin että harrastekoira - lajiin kun lajiin kokeilemaan. Ei niinkään riistaviettinen, eli metsästys - jää varmasti kysymysmerkiksi.
Päätin lopulta sijoittaa Hikan, ja se tekeekin juuri lähtöään omaan uuteen kotiin Pieksämäelle. Tavoite oli löytää koti läheltä, jotta yhteistyö jatkossa olisi helpointa.

Jussilla on omat koirakuvionsa täydessä vauhdissa, koska metsästyskausi on käynnissä. Helka-jämtin kanssa on viikonloput hirvijahtia ja Sara-saksanseisojan kanssa "jotain lintuhommia" jatkuvasti :) ..ne ei varsinaisesti ole minun juttuja, niin voin ihan avoimesti myöntää etten niistä hirveesti edes ymmärrä. Mutta hienoa on kuulla, että harjoittelu tuottaa tulosta ja molemmat etenee treeneissä.

Näyttelyissä ei olla juurikaan paljoa nyt käyty, itsellä on ollut niin paljon työkiireitä pitkin Suomea, mutta vielä Jyväskylään ja Messariin toki ollaan matkalla tänä vuonna.
Jyväskylään mennään lauantaina Urkin ja Misan kanssa, Messariin lähteekin sitten Misa ja Sara (saksanseisoja) pentunäyttelyn puolelle. 
Luottomatkakaveri Terttu saa nyt lomailla loppuvuoden näyttelyistä ansaitusti.

Ihania syksyilmoja kaikille, palataan taas!

- Kati -

kainkoira_fiini_1.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kennel, kuulumiset, me