rangerin pyhä sylvi, "sylvi"

Sylvi on äitin koira. Maailmassa on kaikki hyvin kun se on äitin kanssa.
Sylvi jäi vähän vahingossa kotiin, olin mieltynyt sisareensa enemmän, mutta noin kahden viikon iästä alkaen alkoi käydä selväksi, että Sylvi on valintansa tehnyt. Se irrotti itsensä jopa nisältä kun tulin pentuhuoneeseen, mönki jalkoihini ja rauhoittui villasukkani päälle.
Aloin miettimään että ehkä tätä ei voi laittaa mihinkään kun se ei kerrassaan kiinnostunut kestään muusta ihmisestä. No, Sylvi jäi kotiin.
Rehellisesti sanoen kesti useamman kuukauden ennenkuin aloin tykkäämään tuosta oudosta koirasta. Se tykkäsi kyllä minusta - kuin Simo hillosta! Kulki joka paikkaan perässäni, istahti ja tuijotti, heilutti häntäänsä. Pikkuhiljaa aloin itsekin lämpenemään että okei - ehkä tässä on jotain spessua.
On todellakin ollut! Kuin varkain Sylvi on uinut sieluuni syvälle, ja väittäisin että siitä on kasvamassa Elämäni koira <3

Sylvin kanssa on helppo tehdä lähes mitä vaan. Antaa sille pikkusen aikaa - jos se sitä tarvitsee, se tutustuu, tsekkaa paikat ja ihmiset ja ookoo - mennään ja tehdään. Ollaan reissuttu siellä sun täällä näyttelyissä ja kaikki on sille tosi ok. Se on aina käsiteltävissä, huonoinakin päivinä, se on suht ahne ruoalle, sen palkkaaminen on helppoa, se on tosi kontaktinhaluinen - jopa poikkeavan paljon ollakseen kainkoira. Se on välillä vähän semmonen epä-kai...
Riistaintoa löytyy myös jossain määrin, muutama tilanne fasaanien kanssa jo ehditty kokea.
Nosework aloitettiin syksyllä 2023, siitä Sylvi tykkää. Siellä saa nuuskia paljon ja vähän hömpötelläkin, ei olla mitkään kokeet mielessä sitä tehty, lähinnä omaksi ja koiran iloksi.

Luonteeltaan Sylvi on "omaan käteen" hirmuisen mukava. Se ei säiky oikein mitään tai mistään, se kulkee reippaasti paikasta toiseen. Toisten koirien suhteen se on valikoiva, yleisesti ottaen urokset on kaikki ok, suurin osa nartuista myös. Alkuun on vähän katsottava tarkemmin ettei Sylvi ala komentelemaan liiaksi - osaa sellaisen erittäin hyvin.
Jottei menis ihan kehumiseksi, niin Sylvi on resurssiagressiivinen, kuten äitinsä Haruna. Tämä ilmeni Sylvissä jo alle puoli vuotiaana, ja siihen tartuttiin heti. Nykyään tämä on hallinnassa, mutta se on tiedostettava koko ajan. Näkyy meidän lauman arjessa mm. niin, ettei meillä ole leluja lattioilla, eikä varsinkaan puruluita. Niistä saadaan muuten riita nopeasti aikaiseksi.
Usein Sylvi yrittää alkaa vahtia keittiötä jos ruoat on sulamassa kupeissa tms, siitä riittää vain huomautus ja se tulee sieltä pois.
Ns. äkkinäiselle ihmiselle tuollainen ominaisuus voi tulla hurjana yllärinä - mutta TÄMÄ EI OLE TAVATONTA RODUSSA - näitä on paljon, eri asia puhutaanko niistä...
Resurssiagressiivisuuden kanssa voi elää helpostikin, mutta se täytyy aina muistaa. Kerron tästä mielelläni lisää, kysy vain.

Rakenteeltaan Sylvi on ns. kultaisen keskitien koira. Se ei ole liian kevyt tai missään nimessä liian raskas. Se omaa erinomaisen sukupuolileiman ja on omaan silmään melko ideaali kainkoira, takakulmauksia saisi olla hieman enempi. Kompakti koko; 44-45cm ja 15kg tekee siitä tosi nopean ja ketterän, se kulkee omin jaloin joka paikkaan mutta on tottunut myös nosteluun jos tarve vaatii.
Turkki on hyvä kaksinkertainen, ei tarvitse vaatteita talvella. Oleilee usein päivät tarhassa, jossa toki koppi - mutta tykkää olla talven keskellä.

Kaiken kaikkiaan Sylvi edustaa omaan silmään ja mieleen erinomaista jalostuskoiraa ja toiveissa onkin, että syksyllä 2025 Sylvi astutetaan ensimmäisen kerran.