Joskus tämä kasvattaminen on vaikeinta ikinä. Silloin kun saat kennelnimen tulis sun laittaa rasti johonkin ruutuun; "Ymmärrän, että jonain päivänä saatan joutua tekemään ratkaisuja jotka itkettävät minua enemmän kuin sata litraa."

Olen joutunut tekemään muutamia sellaisia päätöksiä aiemminkin mutta nyt oli yksi vaikeimmista.
Kerroin aiemmin että jätin edellisestä kai pentueesta kotiin kasvamaan/katsottavaksi "Mayan jatkajan" Fiinin. Fiini jäi tulevaisuuden toivokseni ja ajatuksella "tämän kanssa taidan kiertää näyttelyitä". Se on hyvin lupaava koira, luonteeltaan aivan ihastuttava, avoin ja sosiaalinen, erittäin omapäinen ja oikeastaan kaikkea sitä mitä kailta toivonkin. Kasvettuaan saksanseisojan kanssa melkoisessa symbioosissa, siitä on havaittavissa hyvinkin seisojamaisia piirteitä. Erittäin hauska koira.

Mutta.

Fiini on melko dominoiva. Alle kuuden kuukauden iässä se alkoi haastaa riitaa kishu Tertun kanssa. Sisätiloissa. Ei aina mutta välillä. Ulkona hommat toimii mutta sisällä ei.
Lopulta tilanne eskaloitui, Terttu ei ottanut enää kovinkaan huumorilla, itse laumanjohtajana tähän toki puututtu jne, mutta kyräily ei loppunut.
Lopulta myönsin, että elämämme ei ole rentoa enää. Huoli on aivan eri kun mukana on pieniä lapsia. Aina käy mielessä, että jos koirat ottaa yhteen - entä jos siinä on lapsi välissä?

Fiini on luonteeltaan myös erittäin ihmisrakas, en voinut kuvitellakaan että se asuisi ulkona, tarhassa. Samoin sisätiloissa porteilla erottelu ei toimi = lapset unohtelee niitä auki jne. Emme osaa erotella koiria moneksi laumaksi, se on itselle liian vaikeaa, vaan haluamme pitää oman lauman harmonisena ja hyvässä hengessä. Ja ennenkuin tilanne on aivan tulehdusherkkä katastrofi on mun mielestä parempi luovuttaa ja keksiä parempi ratkaisu.

Terttu on koirana aivan sielunmutkissani, en ikimaailmassa ole valmis luopumaan siitä. Joten ei montaa vaihtoehtoa jäänyt jäljelle.

Lopulta tein ratkaisun ja laitoin Fiinin sijotukseen ihanalle Jennylle Lappeenrantaan <3
Siellä Fiini on ainut koira, kaverinaan kissa ja kokonaan itselleen suunnattu huomio. En parempaa olis voinut toivoa! 
Koska koira edustaa itselleni sitä suht ideaalia kaita, halusin tottakai pitää jalostusoikeuden siihen, joten jos tulevaisuudessa terveystarkit yms menee ok, on Fiini yhä "ohjelmassani".