Rangerin kennel - Kuulumiset

Vuosi 2020

Torstai 31.12.2020 klo 9.54 - Kati


Outo vuosi, kerrassaan.
Itselleni tää on ollut mahdottoman isosti tunteita herättävä, silmiä avaava ja opettavainen vuosi.
Kennelnimeni Rangerin täyttää ensi vuonna 24v. Mielestäni sen kuuluukin alkaa tulla aikuisikään ja ajatusmaailman kuuluukin jo tasaantua, teini-iän suurin "meteli ja palo" alkaa jäädä taakse ja tilalle astuu varmuus, tasaisuus ja suoraselkäisyys.
Olen mielestäni siirtynyt kasvattajana seuraavalle levelille.
Pohtinut todella paljon rotujani sekä niiden tulevaisuutta, ja tehnyt vahvempia suunnitelmia. Ja olen etenkin muuttanut ajatuksenkulkua ja prioriteetteja, tai ehkä lähinnä syventänyt niitä.
Suoritin kasvattajan jatkokurssin loppusyksystä ja sen lopputyötä ”Kennelin toimintasuunnitelma” kirjottaessa koin ns. valaistumista asian tiimoilta lisää.
Aiemmat vuodet olen laukannut näyttelyissä käyden noin 10-30 näyttelyä/vuosi.
Tälle vuodelle oli ainoat käynnit Tammikuussa Kajaani KV:ssa kishu Terttu ROP ja saksanseisoja Sara NUO ERI3 SA, ja Kuopion jalostuspäivänäyttelyssö Nasse PEK2.
Kipuilin keväällä asian kanssa ja mua harmitti tosi paljon. Mietin että mitä sitä harrastaa nyt?!
Kun kesällä olis jo päässy jonnekin näyttelyihin, en enää halunnutkaan mennä. Jotain oli jo tapahtunut. Ajatusmaailmani oli kokenut jo muutoksia.
Roduissamme ulkonäkö meinaa ottaa liikaa valtaa. Siihen kiinnitetään jopa tarpeettoman paljon huomiota, unohtaen koiran perusmerkityksen; olla ihmisen paras ystävä.
Koiriemme ns kotiominaisuudet ovat ne tärkeimmät, toki unohtamatta terveyttä, käyttöominaisuuksia ja sitä rodunomaista ulkonäköä.
Näyttelyt sen sijaan on monilla muuttuneet suorittamispaikoiksi ja tavoitellaan titteleitä hullunkiilto silmissä kyynärpäätekniikalla. Solvataan kanssakilpailijoita, tuomareista puhumattakaan. 
En pidä sellaisesta. En yhtään.
En ole mikään pintaliitäjä - en ole koskaan ollutkaan, enkä aio sellaiseksi nytkään ruveta.
Lupaan, että kerron rutkasti enemmän muita kuulumisia kuin näyttelytuloksia tästäkin eteenpäin.
Käyttöominaisuudet ovat vaarassa kadota nihonken roduilla kokonaan. Olen huolissani siitä.
Ymmärrettävää tavallaan kun kaikki ihmiset ei todellakaan metsästä, joten tietenkään koirakaan ei silloin pääse toteuttamaan tuota puolta itsessään.
Yritän kannustaa ihmisiä kuitenkin harrastamaan koirineen edes jotain niille rotutyypillistä.
Itse valitsin helpoimman tien; verijälki.
Sen treenaaminen ei paljon vaadi. Ei tarvita kokonaista treeniryhmää tms.
YouTubesta videoita iltaviihteeksi, neuvoja aiemmin treenanneilta, sääntöjen lukeminen alle, ja muutama opettavainen teksti (kerron mielelläni linkkejä!), sitten vaikka lähi S-marketista naudan verta pullossa, pyykkipoikia muutama paketti ja eiku metsään jälkiä tekemään.
Kishu Tertun kanssa aloitettiin kesällä treenit, kyseltiin apuja, kaivettiin YouTubea ja saappaat jalkaan ja verta lotraamaan. Onnekseni tuo miespuolisko innostuu liki kaikesta, niin minä käärmepelkoinen olen saanu apua tähän harrastukseen häneltä PALJON!
Elokuun alussa oli ajettu jokusia jälkiä treenimielessö ja rohjettiin ilmoittautumaan kokeisiin.
9.8. ekasta kokeesta suoraan AVO1 42p.
Toinen koe 23.9. AVO1 45p. ja siirto Voittaja-luokkaan! Itkuhan siinä pärähti...
Ensi kevättä siis odotellaan ja uusia koestartteja, tavoitteena tulevina vuosina jälki-valion arvo.
Mutta parasta tuossa kuitenkin on se, että Terttu on hyväksytty hälyryhmään, josta hälytetään siis apuja haavakkoeläimiä etsimään. Joko metsästystilanteessa haavakoksi jääneitä tai esim liikenneonnettomuudessa loukkaantuneita eläimiä.
Seisoja Sara on kehittynyt Jussin ohjauksessa huimasti tänä vuonna.
Ihailen jatkuvasti heidän yhteistyötään ja sitä synkkaa jossa he toimivat yhdessä. Ihan huikeaa!
Vuoteen mahtui muutamia Lapin riekkoreissuja, sorsan pyyntiä, pienpetojen harventamista ja tietysti kanakoirakokeita syksypuolella. Ensin AVO luokan vesitöistä elokuussa täydet 20p. ja joulukuussa ensimmäistä kertaa AVO luokan peltokokeeseen, huikeat 87p. ja siirto voittaja luokkaan.
Kyllä Jussiakin jo hymyilytti :)
Onervan-mäykyn kanssa Jussi on kokeillut vähän kaikenlaista, että millekä hyö alkais. Vahviten taitaa luolahommat kiinnostaa, loppuvuodesta ensimmäinen kettu nostettu luolasta. Ja ensimmäinen luolakoe starttikin mahtui tähän syksyyn. Ei millään kummoisilla pisteillä - mutta hyvä yritys jo!
Onsku on kyllä aikamoisen tivakka tyttö. Jännä nähdä mitä tulevat vuodet sille tuo tullessaan.
Jämteissä Helkalla epäonni jatkui. Jalat ei meinannut alkaa kestää ollenkaan, joka koe ja treenireissu päättyi ennen aikojaan kun jalat aukes. Ihan loppu vuodesta alkoi onni ja tropit suosia, jalat kesti ehyenä ja hirvijahdissa kaatokin saatiin.
Nasse poika askarteli vielä alkusyksyn, mutta näin loppuvuodesta yhtenä sunnuntaina lamppu syttyi ja poika tajusi mikä on homman nimi. Sen jälkeen on ollu kyyti kylmää, haukku raikaa 3km:n päähän ja jokaisena mehtuupäivänä on ollu hirvi edessä.
Ensimmäinen hirvenhaukkukoe kokeiltiin vielä ihan loppumetreillä 30.12. ja erinomaisilla 85,5 pisteillä lohkesi HIRV-1 tulos. Mieletön fiilis!
Sanokaa mun sanoneen, että Nassesta kuullaan vielä paljon!
Jämteihin tuli meille uusi tyttö vahvistukseksi; Vilina.
Viltsu on vahvojen käyttökoirien jälkeläinen ja odotusarvo työhommiin on tottakai myös kova. Mutta mikä mainio luonne tuolla pikkukoiralla on! Ai jukra, miten ihastuttava tyyppi. Ensi vuonna nähtäneen töissä.
Ja sitten kasvatit, tuontikoirat ja kaikkien näiden ihanat omistajat, tärkeimmät kaikista <3
Kaikki ovat selvinneet vuodesta taas hienosti. Muutamia terveystarkkeja on tehty - kiitos aktiivisuudesta!
Käyttöpuolella Turre on loistanut työhommissa kaurisjahdissa - Huippuhienoa!
Fiinin kanssa aloittivat verijälkitreenit, kevät ja kokeet mielessä - Ihan mahtavaa!! ️
Kaikki muutkin ovat toimittaneet omaa virkaansa aivan erinomaisesti.
Näyttelyrintamalla oli vähän hiljainen vuosi - niinkuin kaikilla.
Mutta erityismainintana Akira (R.Mythical Pegasos) - elokuussa sai viimeisen SERT ja valioitui sekä Suomeen että Ruotsiin samalla, ONNEA ja kiitos kun viette hienoa poikaa kehiin Suomen MVA arvon sai myös Misa, onnea kotiin! Heille jo lupasin että ei tartte käydä enää kehissä :D
Kuka Misan on nähnyt näyttelyssä, tietää syyn. Ei voi koira enempää vihata pönöttämistä kuin Misa!
Keväällä epäonni seurasi toista ja Misa sekä Hikka jäi tyhjiksi. Syksyyn oli suunniteltu Unin astutus. Yllättäen Hikka juoksi uudestaan jo ennen Unia, joten astutin sen ja kohta perään Unin. Ajattelin että josko toinen jää tyhjäksi... no eipä jäänyt!
Lokakuussa Hikka synnytti 6 pentua luonnollisesti ja kuin oppikirjan sivuilta luettuna.
6vkoa myöhemmin Uni pyöräytti 4 pentua nopeasti ja luonnollisesti.
Kaikille pennuille oli jo kodit valmiina odottamassa.
(Pentujono on nytkin olemassa jos lukiessa mietit.)
Meidän koiravuosi on ollut kaikenkaikkiaan mainio, muutamia takapakkeja poislukien.
Olen kiitollinen että kaikki on nyt terveenä ja hengissä.
Ja ehdottoman kiitollinen olen itselleni, että olen selventänyt ajatusmaailmaani itselleni valtavasti. Kiitos minä.
Ensi vuosi tuo tullessaan paljon uutta.
Tiedossa on terveystarkastuksia, uusia pentueita, kokeita vaikka missä lajeissa, ehkä joku näyttelykin. Saa nähdä.
Haluan toivottaa kaikille Hyvää uutta vuotta ja etenkin terveyttä näinä aikoina!

Kasvattien ja tuontikoiriemme omistajille KIITOS kuluneesta vuodesta, olkoon seuraava yhtä mainio, olette kaikki tärkeitä meille.
(Kuvassa Rangerin Mythical Pegasos Akira)

RangerinMythicalPegasos_valiokuva.jpg


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini