Rangerin kennel - Kuulumiset

Tiukkoja valintoja

Maanantai 29.3.2021 klo 10.58 - Kati


Heippa!

Josko hiukan kuulumisia hiljaiselon keskeltä.

Käytiin alkuvuodesta terveystarkeilla muutaman koiran kanssa.
Nasse-jämti vajaa 2v ikää A/B lonkat, 0/0 kyynäret, silmät ja polvet terveet.
Karma-kai vajaa 2v ikää myös, B/B lonkat, 0/0 kyynäret, silmät, polvet ja sydän terveet.
Näihin erittäin tyytyväinen.
Mutta sitten pommi...taas.

Sara-seisoja vajaa 3v ikää, A/A lonkat, 1/0 kyynäret, 0/0 polvet, VA0, SP0, LTV1 selkä, silmät terveet.
Seisojien jalostustoimikunnan ohje on, ettei yhtäkään kyynärvikaista koiraa käytetä jalostukseen. Kuitenkin kyynärtutkimattomia on käytetty iät ajat reilusti.. mutta 1 kyynären käyttö ei ole ok.
Pohdimme asiaa, ja vaakakupissa negatiivisen puolella on myös lähisukulaisen epilepsiaan menehtyminen, joten päädyimme siihen, että Sara on poistettu jalostuskäytöstä.
Parempi olla satavarma kun lähteä riskillä liikenteeseen.

Mutta... joskus se katkeruus meinaa nostaa vähän päätään. Väkisin. 
Avaan tätä hieman.

Vuosia vuosia sitten, minun täysin terve, huippu käyttökoira malinois narttu, ei tullu tiineeksi useista yrityksistä huolimatta.
Kesti 5v saada ekat omat kai-pennut, koska koira ei vain tiinehtynyt, useista onnistuneista yrityksistä huolimatta.
Kishu-Tertun silmien PPM on minulle aivan liikaa.
Jämtit on yhä alkamatta koska Helkan tassuongelmat on vieneet sen jalostuskäytön kyllä mielessämme aika kauas.
Mäykyissä Onervan jalostuskäyttö meni hylkyyn jo aikaa sitten kun sillä oli 4kk iässä leikkauksen vaatinut nivustyrä eikä sellaisen jalostuskäyttö ole ok.
Bullterriereissä oletettu kantanarttu kuoli 2,5vuotiaana - toisaalta menetti kohtunsa 9kk ikäisenä ekan juoksun jälkeisen oireettoman kohtutulehduksen jälkeen..
Saksanpaimenkoirista en edes mainitse pidemmälle asioita mitä ja mitkä vaivat ja ongelmat...

Joten historiaan linjaten ei Sara ole siis poikkeus, ikävä kyllä.

Nyt olemme tilanteessa, että on jälleen yksi seinä noussut eteen.
Seuraamme Iitan (Leijona-pentueen ainut narttu) terveydentilaa.
Koira sai jonkinlaisen kohtauksen, oliko se kivusta vai epileptinen - sitä en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan. Verikokeiden perusteella kaikki on normaalisti. Tapahtuma on ollut tähän mennessä ainutkertainen ja on todella kädetön olo. Koira on täysin normaali oma itsensä, oli jo heti samana iltana. Kukaan ei osaa vastata.
Tein päätöksen, että suljen Iitan ulos jalostusohjelmastani, koska en tiedä mikä sillä on vialla. Vai onko mikään. Mutta en ota riskiä.
Rodussamme ei varsinaisesti ole epilepsiaa, yksittäisiä tapauksia muutamia jenkeissä, pari ollut Japanissa, Suomessa ei tiettävästi yhtäkään. Mutta onko Iitassa nyt? Vai oliko se kipukohtaus jostain? Mistä?

Nyt odottelemme ajan kulkua ja katsotaan tuleeko enää mitään.

Olen yrittänyt ottaa selvää kaikesta mahdollisesta mikä tuon olisi voinut aiheuttaa, pääsemättä oikein puusta pitkälle... turhauttaa aivan valtavasti ja kävi väkisin mielessä katkeranmakuisesti: Miksi taas jotain???

Pakko mennä asioissa eteenpäin, miettiä hyviä asioita vaikka väkisin.

Kainkoirissa olen onnekseni saanut jo neljä ihanaa pentuetta, löytänyt ihanat kodit kaikille ja kaikista koirista on kasvanut täyspäisiä koirakansalaisia.

Kasvattaminen ylipäätään ei ole helppo homma.
Teen varmasti tuhansia tunteja töitä perehtyen asioihin, vastailen ihmisten kysymyksiin, toisten ihmisten kritiikkiin, teen omia valintojani ja seison niiden takana.
Yritän tuuppia kasvatinomistajia millon mihinkäkin koiriensa kanssa. Koskien harrastuksia kuin terveystarkastuksiakin. 

Kun vastaan tulee ongelma toisensa perään, kysyy usko valtavasti lisäbuustia jostain. Aina sitä ei meinaa löytyä. Itkettää kun välitän niin kovasti. Otan itseeni ja henkilökohtaistan liian helposti asioita. Yritän kovettua ja muuttua, mutta se ei ole kovin helposti tehty, kun olet niin syvällä asioissa että tuntuu kuin sisintä revittäisiin riekaleiksi.
Sitten tulee joku pieni onnistumisen tunne, sydämellinen viesti kasvatinomistajalta tms "pikku juttu" - tuntuu kuin koko maailman päälle tulis aurinko!

Kiitos teille jotka valatte tuota hyvää energiaa ja uskoa minuunkin välillä <3

...

Menipäs diipiksi :) ...no, välillä se on sellaista. Enkä ole tottunut piilottelemaan oikeen mitään, niin miksi nytkään tekisin niin.

Pentukyselyistä.
Niitä tulee nyt jatkuvasti paljon. 

TÄLLE VUODELLE en uskalla luvata kellekään enää yhtäkään pentua. Enkä ole ihan varma uskallanko ensi vuodellekaan.
Meillä on ihania ihmisiä odottamassa pentujonossa jo lukuisia, joiden edelle en nosta ketään.
Rotu on harvinainen ja sitä on kertakaikkiaan vaan jaksettava odottaa. 

Mutta hieman kevyempään lopetukseen, KEVÄT ON TÄÄLLÄ! On ihana kuulla kun linnut sirkuttaa, eikä enää tarvitsekaan tumpata hirvittävää vällykerrosta vaatteiden alle etten aivan pakastu hengiltä ulkona.
Muistakaahan olla varovaisia lämpösten tullessa metsässä; kyykäärmeet herää myös, samoin iso vaara koirille on lämpö taas talven jälkeen. Muistakaa viilentää niitä!

Ja tietysti, koirankakkakeskusteluja odotellessa................... :)

Mukavaa kevättä kaikille!

- Kati

ps. Laitan loppuun ihanan Inarin (R. Alakazam) kuvan, hienosti neiti kehittyy ja täyttyy!
Inari_5kk.jpg

Avainsanat: kasvatustyö


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini