Rangerin kennel - Kuulumiset

Kuulumisia

Tiistai 7.9.2021 klo 10.21 - Kati


Moikka!

- pitkästä aikaa..

Kaikenmoista on ehtinyt tapahtua - mutta me ihmiset kaikki ollaan pysytty terveinä!

Koirien kanssa on olo ollut kuin päätä olis lyönyt seinään, viime keväänä kerroin Iitan kohtauksesta, joka tosiaan sitten uusi noin 3kk jälkeen, ja välittömästä siitä aloittivat epilepsialääkityksen ja ainakaan toistaiseksi ei ole kohtauksia lisää tullut. Onneksi!
Tämä tarkoitti itselleni sitä, että oletan tuon olevan epilepsiaa - jolloin sairaan koiran vanhempia ei myöskään enää jalostukseen käytetä. Eli Urkki ja Misa siirtyi "eläkkeelle" myös.
Olo oli todella murtunut, lähinnä Misan osalta... mutta minkäs teet. Joku muu ehkä oliskin käyttänyt sitä vielä, mutta itse en pysty - en halua ottaa riskiä että tuottaisin mahdollisesti uuden sairaan koiran. 
Parempi näin.

Vappuna saatiin alulle meidän Leffa-tytöt pentue, isänä Gekkoo no Kallan Kuohu ja emänä meidän Fiini. Kaikki meni hienosti kantoaikana, kävi heti selväksi että pentue tulee olemaan pieni, Fiinillä oli melkoisen pieni massukin jne.
Kaksi tyttöä syntyi 29.6. ja olivat terveen ja pontevan oloisia. Toinen chu-tora ja toinen kuro-tora. Heluna ja Mymmeli :)

Viikot vierivät, Fiini hoiti pentujaan hyvin ja kaikki oli muutenkin oikein mallikkaasti ja normaalisti. Varasin tarkkiajan 6vkon ikään. Päivää paria ennen tarkkia huomasin että musta tyttö alkoi kääntämään ranteesta toista jalkaa ja välillä ontumaan. Ontui - ei ontunut - ontui - ja taas ei...
Eläinlääkäri katsoi tarkilla jalkaa ja totesi myös ettei nyt kaikki ole aivan reilassa ja suositteli ortopedille ajanvarausta.
Koska käyttämämme ELL Jari Aho Joensuusta oli vielä lomalla, varasin ajan Helsinkiin Aistiin ja ajeltiin sinne 7vkon ikäisenä. Vietiin Fiini ja sisko-Heluna omaan kotiinsa (Heluna muutti äitinsä mukana Jennyn ja Tonin luo asumaan.) ja mentiin ortopedille.
Lääkäri katsoi jalkaa ja totesi ohhoh... otettiin sarja röntgenkuvia ja ihmeteltiin niitä yhdessä ja karu totuus paljastui; etujalkojen värttinäluut olivat epämuodostuneet eikä kiinni nivelissä lainkaan. Ei voisi korjata mitenkään.

Lääkäri oli ihmeissään kun pentu oli juossut, hyppinyt ja rallattanut niinkuin pennut tekee. Se ei vinkaissut niitä kertaakaan. Ainut oire oli tuo kääntyminen ja ontuminen.
Vika on sikiöaikainen kehityshäiriö, ei tunnettavasti perinnöllinen.
Vaihtoehtoja ei jäänyt - Mymmeliä ei herätetty enää nukutuksesta lainkaan :(
Tunne oli aivan kamala. Itkusta ei meinannut tulla loppua. 7vkoon ehtii kiintyä pentuun jo aikalailla... Taisin samoilla itkuilla itkeä kaiken muunkin epäonnen samaan syssyyn. Olo oli aivan turta monta päivää.
Vaan eteenpäin on mentävä jos meinaa jotain saada aikaiseksi.
Juhannuksena ystäväni Mari ajeli pohjoiseen astuttamaan Toraa (Gekkoo no Saanan Salaisuus) jonka olin vuokrannut seuraavaan pentueeseen.
Astutus sujui oppikirjan mukaan, isänä pennuilla on Akira (oma kasvattini ekasta pentueesta; R.Mythical Pegasos) jonka kanssa Toralla on aina synkannut tosi kivasti kun ovat jossain tavanneet.
Pennut syntyi 25.8. ja saatiin kaksi poikaa ja yksi tyttö, lisäksi tuli yksi enkeli-poika matkassa :( ..sekin suretti tottakai.
Pennut olivat kohtalaisen isoja ja TODELLA elinvoimaisia, tätä kirjoittaessa ne ovat päivän vajaa 2vkon ikäisiä. Tyttö on jo avannut silmät, pojat raottelevat vielä.
Pennut ovat mielestäni isoja - Toralla tulee maitoa aivan valtavasti!
pentu2vkoa.jpg
Pentukyselyjä tulee jatkuvasti tosi paljon, niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Jono on melkoinen.. Pahoittelut siitä. Kaikkien on pakko odottaa jos tämän rotuisen mielii saada.
Mitäs muuta meillä on tehty kuin pentuja?
Terttu (kishu) käväisi korkkaamassa MEJÄ kokeissa Voittaja-luokan, saaden tuloksen, mutta pari sekoilua jäljellä jätti ykkösen vielä odottamaan. Vaan se ei haittaa! Tuo koira on jo rutkasti ylittänyt odotukset jälkihommien suhteen.
Samoissa kokeissa teki Hikka (kainkoira) debyyttinsä MEJÄ kokeisiin. Harmiksi sotkeutui riistan jäljille ja hukat merkattiin ja taskuun jäi pyöreä 0p. mutta kokemusta sitäkin enemmän. Hikka on muutenkin kunnostautunut metsästyshommissa, istunut jo monet kerrat sorsapassissa ja mikä hauskinta, se SEISOO linnut pelloilla! :)
Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea he ehtivät koiran kanssa vielä tekemään.
Jämtit on päässeet taas metsään hirviä hakemaan, kokeita pukkaa syksyn myötä.
Jussi on käynyt Saran kanssa KAER kokeissa ja Onervaa käytettiin keväällä luolakoirien putkikokeissa usempaan kertaan.
Melko nopea selonteko kuulumisiin - mutta siis elossa ollaan! :)
Palataan taas!
Kati


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini