Pahoitteluni alkuun PITKÄSTÄ hiljaisuudesta blogissa, kun ei jaksa kirjoittaa niin ei vaan jaksa, ei sen kummempia selityksiä...

Ensi vuodelle olen alustavasti suunnittelemassa Sylville toista pentuetta.

Tämä suunnitelma alkoi tavallaan jo vuosia sitten...

Tämä kaikki alkoi Harunasta.

Haruna syntyi Japanissa, muutti nuorena Italiaan ja oli mukana rakentamassa koko Italian kainkoirakantaa. Se sai siellä kolme pentuetta ja kiersi handlerinsa kanssa näyttelyitä ympäri Eurooppaa menestyen hienosti.

Minä seurasin ihastellen Harua nämä vuodet täältä kaukaa... en tietenkään tuntenut henkkoht Harua, mutta jo pelkkä ulkonäkö ja videonpätkät näytti siltä, että tuollaisen koiran minä haluan.

Kun vuonna 2021 minulle tarjoutui mahdollisuus hakea Haru Suomeen, tiesin heti haluavani sen. Sanoin myös heti ääneen, että jos Haru on oikeasti niin upealuonteinen kuin olin ymmärtänyt, haluan tehdä sillä yhden pentueen - VAIKKAKIN se soti omaa periaatettani vastaan, ettei nartulla tehdä kolmea pentuetta enempää. Tämä olisi Harun neljäs pentue.

Lensin Milanoon siskoni kanssa, vietimme mukavan siskos-viikonlopun siellä ja tapasimme lentokentällä Lauran jolla Haruna oli. Hän avasin boxin oven ja syliini hyppäsi iloisin tapaamani kainkoira! Rakastuin heti.

Ei liene tarvetta sanoa, oliko Harun luonne juuri sellainen kun olin kuvitellut...

Edelleen sanoisin Harua yhdeksi parhaista kainkoirista, joita olen koskaan tavannut.
Avoin. Iloinen. Hauska. Sosiaalinen. Sellainen koira, joka sai ihmiset hymyilemään.

Kun mietin sille urosta, kysyin heti Reytä (Gekkoo No Daranibo). Rey edusti itselleni urosta isolla U-kirjaimella, tekstiä eteenpäin lukiessasi ymmärrät mitä tarkoitan.

Muistan edelleen, kuinka Reyn omistaja tapasi Harun ensimmäistä kertaa. Hän ihastui siihen välittömästi. Siinä hetkessä tuntui, että tämä yhdistelmä oli juuri oikea.

2.10.2022 syntyi pentue. Pentueeseen syntyi kolme urosta ja kaksi narttua, pienempi niistä nartuista oli Sylvi.
Jo noin kahden viikon iässä se teki päätöksensä.
Aina kun tulin pentuhuoneeseen, se irrotti otteensa emän nisästä, haistoi minut ja lähti kömpimään luokseni.
Sen jälkeen Sylvi kulki kaikkialle perässäni.

Sylvin kohdalla tuli ensimmäistä kertaa tunne, että ehkä siinä vanhassa tarinassa on sittenkin jotain perää – joskus kainkoira todellakin valitsee itse oman ihmisensä.

Sylvi on kasvanut juuri sellaiseksi kuin toivoin.
Se rakastaa ihmisiä, suhtautuu uusiin paikkoihin enemmän seikkailuna kuin ongelmana ja esiintyy näyttelyissä aina iloisena, häntä heiluen.

Näyttelyissä Sylvi on menestynyt yli odotusten. Taskussa niin juniorimuotovalion kuin muotavalionkin sekä voittaja titteleitä eri maista.

Mutta tittelit eivät ole koskaan olleet minulle tärkein asia. Tärkeintä on millainen koira on, millaista sen kanssa on elää arkielämää ja tietysti millainen terveys sillä on.

Kainkoirilla ei ole vieläkään PEVISAa, mutta tutkimme silti laajasti koiria kasvattajien kesken.

Niin myös Sylvi on tutkittu laajasti.
Lonkat B/B. Kyynärät 0/0. Polvet 0/0. Silmät terveet. Sydän terve. Selkä VA0, LTV2.

Eläinlääkärissä on tarvittu käydä ainoastaan rokotukset yms sekä ainokainen isompi murhe oli lohjennut poskihammas, joka jouduttiin poistamaan.

Mutta niinkin kivalta ja täydelliseltä kun Sylvi kuulostaa - ei sellaista ole olemassa.
Ei siis ole Sylvikään.

Sylvi on resurssiaggressiivinen. Sen vuoksi meillä ei ole luita eikä leluja lattioilla. Ruokailuja on harjoiteltu pennusta asti, ja nykyään kaikki syövät samassa keittiössä ilman ongelmia.

Lisäksi Sylvi reagoi melko nopeasti, jos joku toinen koira haastaa riitaa. Ja aiheuttaa niitä reaktiivisena koirana välillä itsekin. 

Kaikesta huolimatta Sylvi voi elää kaikkien meidän koirien kanssa sisällä.Eli astutuksesta, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja nuorisolaisten terveystulokset ovat odotusteni mukaisia, ensi vuonna Sylvin astutetaan meidän omalla Timpalla (Rangerin Rim Tim Tagi Dim).

Ja taas tullaan siihen, että tämäkään suunnitelma ei syntynyt sattumalta.

Timpan isä Pörri (Besmira's Kai JR Like His Father) on oma Norjan tuontini. Sen emä Karma (Sai no Karina Go) on oma Japanin tuontini - Karma elää nykyään isäni luona ansaitulla eläkkeellä.
Hienoja koiria taustalla useita, mutta ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki Pörrin isä Kai (Besmira's First Wolf Boy).

Kävin Norjassa muutama vuosi sitten ja tapasin Kain siellä, muistan tunteen edelleen.
Kun näin Kain ensimmäisen kerran, kylmät väreet kulkivat selässä.

Ajattelin vain, että tuollainen uroksen kuuluu olla.

Maskuliininen.
Vahvan sukupuolileiman omaava.
Itsevarma.
Sellainen, jossa näkyy pieni "fuck you" -asenne ilman, että se muuttuu huonoksi luonteeksi.
Juuri sellaisia uroksia minä haluan nähdä myös tulevaisuuden kainkoirissa.

Timppa on vielä nuori. Vähän hullu. Vähän villi...
Sen kanssa saa tehdä vielä ihan oikeasti töitä.

Mutta samalla se rakastaa ihmisiä, on todella sosiaalinen ja siinä näkyy jo nyt paljon niitä piirteitä, joiden vuoksi ihastuin aikanaan Kaihin.

Suunniteltu yhdistelmä on linjattu tiettyihin koiriin, eritoten Harunaan.
Viiden sukupolven sukusiitosaste on 4,52 %. Kymmenen polven 6,12%.

Minulle linjaus ei tarkoita sitä, että halutaan vain yhdistää sukulaisia tai kerrata vain hienoja koiria...
Se tarkoittaa sitä, että pyritään säilyttämään sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi nämä koirat ovat alun perin jääneet mieleen.

Harun avoimuus.
Kain vahva urosleima.
Timpan sosiaalisuus.
Sylvin ilo.
Mm tällaisia ominaisuuksia ei rakenneta sattumalta, monien muiden ominaisuuksien tavoin.
Niitä rakennetaan sukupolvi kerrallaan.

Tottakai linjauksen jälkeisiin polviin tarvitaan tuoda sitten ihan uutta verta, mutta se onkin sitten jo ihan eri tarina.

Tämä suunniteltu pentue toteutuu tietenkin vain, jos terveystutkimukset ovat ok, niiden suhteen olen tarkka.

Mutta jos - ja haluan sanoa KUN niin käy, uskon tämän olevan yksi merkityksellisimmistä yhdistelmistä, joita olen saanut toteuttaa.

Kerron mielelläni lisää molemmista koirista, niiden suvuista ja tästä yhdistelmästä jos haluat jotain tietää.
Molempia voit tulla myös tapaamaan tänne meille kotiin.

❤️ Onko lukijoissa joku, joka on jo miettinyt, että haluaisisi juuri Sylvin pennun? Ilmianna itsesi, haluaisin löytää näille pennuille kodit joissa harrastetaan jotain, koska uskon, että näistä tulee vahvasti toimelijaita pentuja eikä ne sovi ehkä ihan vain sohvalle makaamaan...
Toivon myös kiinnostusta näyttelyihin edes jonkin verran, uskoisin että tässä pentueessa voisi olla potentiaalia kehäkettuiluun...

Mikäli kiinnostuit, laita säpoa rangerinkennel(at)gmail.com