Rangerin kennel - Kuulumiset

Kun suunnitelma alkaa vuosia ennen kuin pentuetta on edes olemassa...

Tiistai 30.6.2026 klo 22.08 - Kati

Pahoitteluni alkuun PITKÄSTÄ hiljaisuudesta blogissa, kun ei jaksa kirjoittaa niin ei vaan jaksa, ei sen kummempia selityksiä...

Ensi vuodelle olen alustavasti suunnittelemassa Sylville toista pentuetta.

Tämä suunnitelma alkoi tavallaan jo vuosia sitten...

Tämä kaikki alkoi Harunasta.

Haruna syntyi Japanissa, muutti nuorena Italiaan ja oli mukana rakentamassa koko Italian kainkoirakantaa. Se sai siellä kolme pentuetta ja kiersi handlerinsa kanssa näyttelyitä ympäri Eurooppaa menestyen hienosti.

Minä seurasin ihastellen Harua nämä vuodet täältä kaukaa... en tietenkään tuntenut henkkoht Harua, mutta jo pelkkä ulkonäkö ja videonpätkät näytti siltä, että tuollaisen koiran minä haluan.

Kun vuonna 2021 minulle tarjoutui mahdollisuus hakea Haru Suomeen, tiesin heti haluavani sen. Sanoin myös heti ääneen, että jos Haru on oikeasti niin upealuonteinen kuin olin ymmärtänyt, haluan tehdä sillä yhden pentueen - VAIKKAKIN se soti omaa periaatettani vastaan, ettei nartulla tehdä kolmea pentuetta enempää. Tämä olisi Harun neljäs pentue.

Lensin Milanoon siskoni kanssa, vietimme mukavan siskos-viikonlopun siellä ja tapasimme lentokentällä Lauran jolla Haruna oli. Hän avasin boxin oven ja syliini hyppäsi iloisin tapaamani kainkoira! Rakastuin heti.

Ei liene tarvetta sanoa, oliko Harun luonne juuri sellainen kun olin kuvitellut...

Edelleen sanoisin Harua yhdeksi parhaista kainkoirista, joita olen koskaan tavannut.
Avoin. Iloinen. Hauska. Sosiaalinen. Sellainen koira, joka sai ihmiset hymyilemään.

Kun mietin sille urosta, kysyin heti Reytä (Gekkoo No Daranibo). Rey edusti itselleni urosta isolla U-kirjaimella, tekstiä eteenpäin lukiessasi ymmärrät mitä tarkoitan.

Muistan edelleen, kuinka Reyn omistaja tapasi Harun ensimmäistä kertaa. Hän ihastui siihen välittömästi. Siinä hetkessä tuntui, että tämä yhdistelmä oli juuri oikea.

2.10.2022 syntyi pentue. Pentueeseen syntyi kolme urosta ja kaksi narttua, pienempi niistä nartuista oli Sylvi.
Jo noin kahden viikon iässä se teki päätöksensä.
Aina kun tulin pentuhuoneeseen, se irrotti otteensa emän nisästä, haistoi minut ja lähti kömpimään luokseni.
Sen jälkeen Sylvi kulki kaikkialle perässäni.

Sylvin kohdalla tuli ensimmäistä kertaa tunne, että ehkä siinä vanhassa tarinassa on sittenkin jotain perää – joskus kainkoira todellakin valitsee itse oman ihmisensä.

Sylvi on kasvanut juuri sellaiseksi kuin toivoin.
Se rakastaa ihmisiä, suhtautuu uusiin paikkoihin enemmän seikkailuna kuin ongelmana ja esiintyy näyttelyissä aina iloisena, häntä heiluen.

Näyttelyissä Sylvi on menestynyt yli odotusten. Taskussa niin juniorimuotovalion kuin muotavalionkin sekä voittaja titteleitä eri maista.

Mutta tittelit eivät ole koskaan olleet minulle tärkein asia. Tärkeintä on millainen koira on, millaista sen kanssa on elää arkielämää ja tietysti millainen terveys sillä on.

Kainkoirilla ei ole vieläkään PEVISAa, mutta tutkimme silti laajasti koiria kasvattajien kesken.

Niin myös Sylvi on tutkittu laajasti.
Lonkat B/B. Kyynärät 0/0. Polvet 0/0. Silmät terveet. Sydän terve. Selkä VA0, LTV2.

Eläinlääkärissä on tarvittu käydä ainoastaan rokotukset yms sekä ainokainen isompi murhe oli lohjennut poskihammas, joka jouduttiin poistamaan.

Mutta niinkin kivalta ja täydelliseltä kun Sylvi kuulostaa - ei sellaista ole olemassa.
Ei siis ole Sylvikään.

Sylvi on resurssiaggressiivinen. Sen vuoksi meillä ei ole luita eikä leluja lattioilla. Ruokailuja on harjoiteltu pennusta asti, ja nykyään kaikki syövät samassa keittiössä ilman ongelmia.

Lisäksi Sylvi reagoi melko nopeasti, jos joku toinen koira haastaa riitaa. Ja aiheuttaa niitä reaktiivisena koirana välillä itsekin. 

Kaikesta huolimatta Sylvi voi elää kaikkien meidän koirien kanssa sisällä.Eli astutuksesta, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja nuorisolaisten terveystulokset ovat odotusteni mukaisia, ensi vuonna Sylvin astutetaan meidän omalla Timpalla (Rangerin Rim Tim Tagi Dim).

Ja taas tullaan siihen, että tämäkään suunnitelma ei syntynyt sattumalta.

Timpan isä Pörri (Besmira's Kai JR Like His Father) on oma Norjan tuontini. Sen emä Karma (Sai no Karina Go) on oma Japanin tuontini - Karma elää nykyään isäni luona ansaitulla eläkkeellä.
Hienoja koiria taustalla useita, mutta ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki Pörrin isä Kai (Besmira's First Wolf Boy).

Kävin Norjassa muutama vuosi sitten ja tapasin Kain siellä, muistan tunteen edelleen.
Kun näin Kain ensimmäisen kerran, kylmät väreet kulkivat selässä.

Ajattelin vain, että tuollainen uroksen kuuluu olla.

Maskuliininen.
Vahvan sukupuolileiman omaava.
Itsevarma.
Sellainen, jossa näkyy pieni "fuck you" -asenne ilman, että se muuttuu huonoksi luonteeksi.
Juuri sellaisia uroksia minä haluan nähdä myös tulevaisuuden kainkoirissa.

Timppa on vielä nuori. Vähän hullu. Vähän villi...
Sen kanssa saa tehdä vielä ihan oikeasti töitä.

Mutta samalla se rakastaa ihmisiä, on todella sosiaalinen ja siinä näkyy jo nyt paljon niitä piirteitä, joiden vuoksi ihastuin aikanaan Kaihin.

Suunniteltu yhdistelmä on linjattu tiettyihin koiriin, eritoten Harunaan.
Viiden sukupolven sukusiitosaste on 4,52 %. Kymmenen polven 6,12%.

Minulle linjaus ei tarkoita sitä, että halutaan vain yhdistää sukulaisia tai kerrata vain hienoja koiria...
Se tarkoittaa sitä, että pyritään säilyttämään sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi nämä koirat ovat alun perin jääneet mieleen.

Harun avoimuus.
Kain vahva urosleima.
Timpan sosiaalisuus.
Sylvin ilo.
Mm tällaisia ominaisuuksia ei rakenneta sattumalta, monien muiden ominaisuuksien tavoin.
Niitä rakennetaan sukupolvi kerrallaan.

Tottakai linjauksen jälkeisiin polviin tarvitaan tuoda sitten ihan uutta verta, mutta se onkin sitten jo ihan eri tarina.

Tämä suunniteltu pentue toteutuu tietenkin vain, jos terveystutkimukset ovat ok, niiden suhteen olen tarkka.

Mutta jos - ja haluan sanoa KUN niin käy, uskon tämän olevan yksi merkityksellisimmistä yhdistelmistä, joita olen saanut toteuttaa.

Kerron mielelläni lisää molemmista koirista, niiden suvuista ja tästä yhdistelmästä jos haluat jotain tietää.
Molempia voit tulla myös tapaamaan tänne meille kotiin.

❤️ Onko lukijoissa joku, joka on jo miettinyt, että haluaisisi juuri Sylvin pennun? Ilmianna itsesi, haluaisin löytää näille pennuille kodit joissa harrastetaan jotain, koska uskon, että näistä tulee vahvasti toimelijaita pentuja eikä ne sovi ehkä ihan vain sohvalle makaamaan...
Toivon myös kiinnostusta näyttelyihin edes jonkin verran, uskoisin että tässä pentueessa voisi olla potentiaalia kehäkettuiluun...

Mikäli kiinnostuit, laita säpoa rangerinkennel(at)gmail.com

Hikan pentue

Tiistai 27.10.2020 klo 9.23 - Kati

Moikkamoi!

Saatiin kuusi ihanaa pentua maailmaan reilu viikko sitten sunnuntaina, eli 18.10.2020.
Poikia 3 ja tyttöjä 3. Synnytys oli kuin oppikirjasta ja emo sekä pennut voi erinomaisen hyvin.
Kakarat kasvaa ja pulskistuu vauhdilla. Tänä aamuna olin jo näkevinään jollain silmän pienesti "viiruttavan" eli varmaan kohta ruvetaan näkemään niiden pienet simmut.

Meillä istuu koko perhe vuorotahtiin pentulaatikolla, on ne vaan niin ihanaa seurattavaa. Varsinkin lapset on niin innoissaan. Ulkoiluttavat emoa apuna, hellivät pentuja sekä emoa tasapuolisesti jne.
Kohta sitä virtaa sitten piisaakin kun töppöset saavat alleen.

Voit seurata pentujen kasvua meidän instagramissa @rangerinkennel nimellä, yritän postaille sinne stoorin puolelle joka päivä videoita ja kuvia kasvusta.
Koko pentue on varattu, joten voit ihan turvallisin mielin niitä ihastella :)

Pentuja!

Keskiviikko 23.9.2020 klo 9.52 - Kati

Heippa!

Niin vain syksy alkaa hiipiä taas, miten nää vuodet meneekin niin nopsaan?!
Kesä taittui kummallisissa merkeissä, ei yhtäkään näyttelyä - ei olla käyty sitten tammikuun missään näyttelyssä. Skipattiin koko 2020 niiden osalta. Hyvä niin.

Sen sijaan muutama kasvatti on käynyt, ja merkittävin sieltä on tietysti Akiran (Rangerin Mythicals Pegasos) valioituminen! Samalla Akira valioitui Ruotsiin, hurjasti onnea kotiin!

Itse ollaan aktivoiduttu enempi käyttöpuolella, ajettu verijälkeä ja aktivoitu koiria.
Terttu-kishu avasi kishujen pelin MEJÄ kokeissa, saaden suoraan hienosti 1-tuloksen 42/50pistettä.
Yritetiin saada koepaikkaa jos jonnekin, kaikki kokeet on täynnä.. Onneksi oman alueemme Itä-Suomen mäyräkoirat järjestää vielä yhden kokeen, itseasiassa tänään! - ja saatiin paikka siihen. Jännittää kovasti mutta käydään kokeilemassa. Toivottavasti tulossa oleva juoksu ei sekoita neidin päätä. Kerron kokeesta siis myöhemmin.

Mutta sitten se tärkein uutinen, MEILLE ON TULOSSA PENTUJA! Ihanaa!

Astutettiin Hikka Dantella, eli herra on oikealta nimeltään Gekkoo No Kallan Kuohu.

Dante on ihastuttava herra, hyvinkin omilla jaloillaan seisova tasapainoinen, ei turhia hötkyilevä koira. Tykkään siitä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Dante asuu meidän Banjon "isoveljenä" Helsingissä, ja on erittäin hyvä isoveikka.

Terveyspuoli on oikein hyvä, B/A lonkat, kyynäret+polvet+silmät+sydän terveet.

Näyttelyissä Dante on pärjännyt hienosti lyhyestä urastaan huolimatta.

Se on käynyt yhteensä viisi näyttelyä, kaikissa näyttelyissä on ollut useampi muu osallistuja, neljässä näyttelyssä se on ollut ROP, yksi niistä oli erikoisnäyttely, jossa oli jo kaikkien aikojen korkein osallistujamäärä 15 koiraa, MVA-titteliin riitti kolme ekaa näyttelyä.
Hieno koira - kaikin puolin!

Yhdistelmältä odotan aika paljon, molemmat on kivan luonteisia suht avoimia, terveitä ja touhukkaita koiria. On mukava nähdä miten pentuset sitten kasvaa.

---

Sellaisilla uutisilla tällä kertaa, palataan taas ja ihanaa syksyä kaikille!

Pennut kasvaa isoiksi

Perjantai 18.10.2019 klo 15.08 - Kati

Syksyssä mennään jo pitkällä, äkkiä se aika kulkee..
Pikaiset kuulumiset täältäkin, hengissä ollaan!

Metsästyshommat on läppäkorvien ja jämtien kanssa tätä päivää ja kaikki ovat elementissään.

Pyysin Leijona-pentujen omistajilta kuvia pennuista ja hämmästyin itsekin tuosta yhdennäköisyydestä mikä näissä oli. 
Misa periyttää hyvin vahvasti itseään, niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta. Jännä nähdä jatkuuko kehitys samanlaisena, tähän asti ainakin kaikki on erittäin lupaavan oloisia. Tyypit on kuvissa rapiat 4kk ikäisiä.

Saan jatkuvasti paljon pentukyselyjä, ensi vuodelle on tosiaan pentueita suunnitteilla. Varauksia on melko paljon - kyselyitä vielä enemmän. Laita soittaen tai sähköpostia niin kerron pentueista enemmän.

Mukavaa lokakuun loppua kaikille!

Misan taustaa - pientä historiaa

Sunnuntai 16.6.2019 klo 11.32 - Kati

Misa on ns. pelastetusta Komarou-verilinjasta. Linjan on luonut Mr Yanagisawa joka omisti kai uroksen nimeltään Komarou.
Komarou oli todella merkittävä koira kaiden jalostuksessa. Samoin kuin tuo aikansa herrasmies Mr Yanagisawa.
Mr Yanagisawalla oli Tokiossa kauppa, jossa hän piti toimistoaan sekä möi kainkoiria. 
Hän vastasi todella paljon muidenkin kasvattajien jalostusvalinnoista. Ehkä nykypäivän sana hänen roolilleen voisi olla jalostusneuvoja. Kaikki asiaan paneutuneet kasvattajat tietävät kuka oli Mr Yanagisawa ja mikä koira oli Komarou.

Pääsin Misan hakureissulla helmikuussa 2017 vierailemaan tuossa kaupassa, jossa oli enää muistot jäljellä, Herra itse on jo kuollut mutta hänen noin 60v tyttärensä tapasin ja sain vierailla tuossa kaupassa. Tyttärellä oli vielä yksi kai narttu jäljellä, sekin tosin oli jo reilusti yli 10vuotias eläkeläinen. Viimeinen heidän Komarou linjastaan.
Kaupassa oli tavallaan melko surullista, tavallaan historia kuiskutteli seinillä ja sai kylmänväreet menemään pitkin selkääni. Seinän vierustoilla oli yhä häkkirivistöt, joissain vielä vesikupitkin tyhjinä paikoillaan.
Pöly ja hämähäkinseitit oli peittänyt kaiken alleen. Samaan aikaan mietin, että uskomatonta, tuossa on kirjoituspöytä jonka ääressä Mr Yanagisawa on istunut ja kirjoittanut artikkeleita rodusta ja siihen liittyvistä asioista ja laatinut suunnitelmia jotka ovat olleet merkityksellisiä KOKO rodulle jota itse nyt yritän vaalia eteenpäin...... kyllähän siinä kyynel nousi silmään, myönnetään.

(kuvassa Komarou)

Mutta palataampa Komarouhun...
Se oli itsessään erinomainen metsästyskoira ja periytti vahvoja jälkeläisiä. Koira oli todella kuuluisa ja myöskin tätä myöten käytetty koira omana aikanaan.
Linja kuitenkin katosi pikkuhiljaa. Tai näin uskottiin.

Kävi kuitenkin ilmi, että mm. juuri Koroukan kennel on ollut pelastamassa tätä verilinjaa hyvinkin hiljaisesti.
Se on vaatinut omaan silmääni jopa uhkarohkeita sukusiitoskokeiluja, mutta nyt jälkeen päin ja itsekin yksilön tästä omistavana - ja sen terveeksi tutkineena - on tuo riski kannattanut. Komarou linja jatkuu yhä.

Suurin osa Misan verilinjasta on siis todella vanhaa, eikä sitä olekoskaan  tuotu Japanin ulkopuolelle aiemmin. Misan sisko Yako asuu USA:ssa, ja on Misan lailla ainut linjansa edustaja Japanin ulkopuolella.
Meille todella tärkeä narttu jalostusta ajatellen.

Luonteeltaan Misa on suht avoin ja itsevarma. Se osaa olla myös erittäin välinpitämätön.
Ulkonäössä on omaan makuuni vähän virheitäkin, niinkuin kaikilla, mutta ei mitään vakavaa. Sen ulkonäkö on erilainen kuin muilla meillä Suomessa olevilla koirilla. Karvanlaatu on hiukan pidempää, häntä on turhankin puuhkamainen, päänmuoto on hiukan eri.
(mielenkiinnolla odotan Leijonat-pentueen pennuilta minkä näköisiä niistä tulee, kun Urkki on tasapainottamassa Misaa).

Misa ei ole mikään "kehäkettu". Kun sen näkee näyttelyssä - saa useimmiten siitä haluttoman kuvan. Koiraa on treenattu jne, mutta se vaan ei ole sen juttu. Kun taas jos näkisit koiran metsässä - näkisit aivan erilaisen eläimen :D
Se viihtyy parhaiten omien ihmistensä kanssa. He veneilevät kesäisin paljon, vaeltavat metsissä jne. 
Näyttelyissä on käyty sen verran että viralliset arvostelut on haettu.

Lapsiin Misa suhtautuu hienosti, vaikkei heillä kotona lapsia olekaan. Meillä ollessaan Misa hakeutuu lasten kanssa touhuilemaan, käyttäytyy hienosti niinkuin aikuistenkin kanssa.
Vieraat ihmiset Misa ottaa vastaan ensin ikkunasta haukkuen - samoin tein syliin kiiveten.

Toiset koirat ovat pääosin ok. Kotona Misalla on kavereina kaksi kissaa, ja tuo ainoan koiran rooli näkyy meillä laumaan tullessa. Misa osaa olla välillä jopa raivostuttavan Diiva! :)

Ts Misan kohdalla otettu iso riski, niin jalostuksellisesti kuin taloudellisestikin (rehellisesti sanoen, minulla ei ole ikinä ollut näin kallista koiraa kaikki kulut huomioiden!!!) on kannattanut aivan 100%:sti. Olen TODELLA tyytyväinen siihen, että aikanaan päätin ottaa tuon riskin.

(kuva Laura Kemppainen)

Pentuarkea

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10.42 - Kati

Pentujen kanssa aika hujahtaa äkkiä, tänään ne täyttää jo 3vkoa! 
Nyt mennään jo kovaa vauhtia, painitaan ja vähän jo haukutaan ja isosti kiljutaan kun on nälkä. Kynsiä on leikattu jo useasti, hirmu kyytiä kasvaa. Kiinteä ruoka on aloiteltu jo myös, se on melko.......sotkuista hommaa :D

Misa hoitaa vielä pentuja hienosti, ei ole semmonen hyysääjä äiti vaan antaa pennuille myös tilaa touhuta omiaan, tykkää mennä aitauksen toiselle puolelle nojatuoliin ja katselee niiden touhuja siitä. Ikäänkuin pienimuotoista vieroitusta jo tekee niistä, mun mielestä hyvin tyypillistä alkukantaisen äidin käytöstä. Menee sitten paikalle kun katsoo että on oikeesti tarve, syöttää kyllä monesti päivässä vielä hienosti. Ja yöt tuntuis nukkuvan pentujen vieressä.

Pikkuhiljaa alkaa myös hahmottua kuka pentu lähtee mihinkäkin kotiin, eli myös nimet alkavat löytää oikealle pennulle. Jännä nähdä miten nimi ja pentu natsaa :D

Kuvia ja videoita löydät meidän facebook sivulta lisää;  https://www.facebook.com/pg/RangerinKennel

Pikku Leijonat on täällä!

Perjantai 31.5.2019 klo 9.31 - Kati

Heippa!

Misan pennut ovat syntyneet. Ne on niin ihania ja pontevia kaikki!

Pennut syntyi sunnuntaina 26.5. Suomen kultapelin aikana, alle kahteen tuntiin koko toimitus oli ohitse. Misa oli hämmentävän luonteva, ei mitään hötkyilyä tms, vaan hoiti kuin Pro koko toimituksen, lähinnä seurailin vierestä.

Me saatiin 4 poikaa ja 1 tyttö. Ja koska ajankohta oli tuo Suomen kultapeli, on ehkä pakko nimetä pennut Leijonien mukaan :)
Pojat: Kaapo, Kevin, Mörkö-Marko ja Pesonen. Ja tyttö: Savinainen

Pennut on todellisia raitapaitoja, mielenkiintoista nähdän mihin värit vielä kehittyvät. 
Kaikilla pennuilla on rinnassaan valkoinen merkki, jollain ihan pieni, jollain tosi iso. Molemmilla vanhemmilla on tuo merkki niin näin vähän odottelinkin että näilläkin se on. Se ei ole hylkäävä virhe, ei varsinaisesti toivottu asia, muttei siitä mitään haittaakaan ole. Jos valkoisia laikkuja olisi useampi - se olisi hylkäävä. Mutta rintalaikku ei haittaa mitään. Parilla pennulla aikuisikään mennessä luultavasti häipyy kokonaan näkyvistäkin, sen verran vähäinen se on.

Tilaan juuri dna-paketteja, kaikista pennuista otetaan näyte talteen ennen lähtöään omaan kotiinsa, eli saadaan tietää suoraan jo esim ne PRA-kantaja asiat. Tärkeää tietoa minulle, kasvattajana.

Kaikki pennut ovat varattuja.

Latailen kuvia instaan liki päivittäin, faceenkin usein, käy kurkkaamassa siellä jos haluat nähdä pikku-leijonien kasvua :)