Rangerin kennel - Kuulumiset

Misan taustaa - pientä historiaa

Sunnuntai 16.6.2019 klo 11.32 - Kati

Misa on ns. pelastetusta Komarou-verilinjasta. Linjan on luonut Mr Yanagisawa joka omisti kai uroksen nimeltään Komarou.
Komarou oli todella merkittävä koira kaiden jalostuksessa. Samoin kuin tuo aikansa herrasmies Mr Yanagisawa.
Mr Yanagisawalla oli Tokiossa kauppa, jossa hän piti toimistoaan sekä möi kainkoiria. 
Hän vastasi todella paljon muidenkin kasvattajien jalostusvalinnoista. Ehkä nykypäivän sana hänen roolilleen voisi olla jalostusneuvoja. Kaikki asiaan paneutuneet kasvattajat tietävät kuka oli Mr Yanagisawa ja mikä koira oli Komarou.

Pääsin Misan hakureissulla helmikuussa 2017 vierailemaan tuossa kaupassa, jossa oli enää muistot jäljellä, Herra itse on jo kuollut mutta hänen noin 60v tyttärensä tapasin ja sain vierailla tuossa kaupassa. Tyttärellä oli vielä yksi kai narttu jäljellä, sekin tosin oli jo reilusti yli 10vuotias eläkeläinen. Viimeinen heidän Komarou linjastaan.
Kaupassa oli tavallaan melko surullista, tavallaan historia kuiskutteli seinillä ja sai kylmänväreet menemään pitkin selkääni. Seinän vierustoilla oli yhä häkkirivistöt, joissain vielä vesikupitkin tyhjinä paikoillaan.
Pöly ja hämähäkinseitit oli peittänyt kaiken alleen. Samaan aikaan mietin, että uskomatonta, tuossa on kirjoituspöytä jonka ääressä Mr Yanagisawa on istunut ja kirjoittanut artikkeleita rodusta ja siihen liittyvistä asioista ja laatinut suunnitelmia jotka ovat olleet merkityksellisiä KOKO rodulle jota itse nyt yritän vaalia eteenpäin...... kyllähän siinä kyynel nousi silmään, myönnetään.

(kuvassa Komarou)

Mutta palataampa Komarouhun...
Se oli itsessään erinomainen metsästyskoira ja periytti vahvoja jälkeläisiä. Koira oli todella kuuluisa ja myöskin tätä myöten käytetty koira omana aikanaan.
Linja kuitenkin katosi pikkuhiljaa. Tai näin uskottiin.

Kävi kuitenkin ilmi, että mm. juuri Koroukan kennel on ollut pelastamassa tätä verilinjaa hyvinkin hiljaisesti.
Se on vaatinut omaan silmääni jopa uhkarohkeita sukusiitoskokeiluja, mutta nyt jälkeen päin ja itsekin yksilön tästä omistavana - ja sen terveeksi tutkineena - on tuo riski kannattanut. Komarou linja jatkuu yhä.

Suurin osa Misan verilinjasta on siis todella vanhaa, eikä sitä olekoskaan  tuotu Japanin ulkopuolelle aiemmin. Misan sisko Yako asuu USA:ssa, ja on Misan lailla ainut linjansa edustaja Japanin ulkopuolella.
Meille todella tärkeä narttu jalostusta ajatellen.

Luonteeltaan Misa on suht avoin ja itsevarma. Se osaa olla myös erittäin välinpitämätön.
Ulkonäössä on omaan makuuni vähän virheitäkin, niinkuin kaikilla, mutta ei mitään vakavaa. Sen ulkonäkö on erilainen kuin muilla meillä Suomessa olevilla koirilla. Karvanlaatu on hiukan pidempää, häntä on turhankin puuhkamainen, päänmuoto on hiukan eri.
(mielenkiinnolla odotan Leijonat-pentueen pennuilta minkä näköisiä niistä tulee, kun Urkki on tasapainottamassa Misaa).

Misa ei ole mikään "kehäkettu". Kun sen näkee näyttelyssä - saa useimmiten siitä haluttoman kuvan. Koiraa on treenattu jne, mutta se vaan ei ole sen juttu. Kun taas jos näkisit koiran metsässä - näkisit aivan erilaisen eläimen :D
Se viihtyy parhaiten omien ihmistensä kanssa. He veneilevät kesäisin paljon, vaeltavat metsissä jne. 
Näyttelyissä on käyty sen verran että viralliset arvostelut on haettu.

Lapsiin Misa suhtautuu hienosti, vaikkei heillä kotona lapsia olekaan. Meillä ollessaan Misa hakeutuu lasten kanssa touhuilemaan, käyttäytyy hienosti niinkuin aikuistenkin kanssa.
Vieraat ihmiset Misa ottaa vastaan ensin ikkunasta haukkuen - samoin tein syliin kiiveten.

Toiset koirat ovat pääosin ok. Kotona Misalla on kavereina kaksi kissaa, ja tuo ainoan koiran rooli näkyy meillä laumaan tullessa. Misa osaa olla välillä jopa raivostuttavan Diiva! :)

Ts Misan kohdalla otettu iso riski, niin jalostuksellisesti kuin taloudellisestikin (rehellisesti sanoen, minulla ei ole ikinä ollut näin kallista koiraa kaikki kulut huomioiden!!!) on kannattanut aivan 100%:sti. Olen TODELLA tyytyväinen siihen, että aikanaan päätin ottaa tuon riskin.

(kuva Laura Kemppainen)

Pentuarkea

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10.42 - Kati

Pentujen kanssa aika hujahtaa äkkiä, tänään ne täyttää jo 3vkoa! 
Nyt mennään jo kovaa vauhtia, painitaan ja vähän jo haukutaan ja isosti kiljutaan kun on nälkä. Kynsiä on leikattu jo useasti, hirmu kyytiä kasvaa. Kiinteä ruoka on aloiteltu jo myös, se on melko.......sotkuista hommaa :D

Misa hoitaa vielä pentuja hienosti, ei ole semmonen hyysääjä äiti vaan antaa pennuille myös tilaa touhuta omiaan, tykkää mennä aitauksen toiselle puolelle nojatuoliin ja katselee niiden touhuja siitä. Ikäänkuin pienimuotoista vieroitusta jo tekee niistä, mun mielestä hyvin tyypillistä alkukantaisen äidin käytöstä. Menee sitten paikalle kun katsoo että on oikeesti tarve, syöttää kyllä monesti päivässä vielä hienosti. Ja yöt tuntuis nukkuvan pentujen vieressä.

Pikkuhiljaa alkaa myös hahmottua kuka pentu lähtee mihinkäkin kotiin, eli myös nimet alkavat löytää oikealle pennulle. Jännä nähdä miten nimi ja pentu natsaa :D

Kuvia ja videoita löydät meidän facebook sivulta lisää;  https://www.facebook.com/pg/RangerinKennel

Pikku Leijonat on täällä!

Perjantai 31.5.2019 klo 9.31 - Kati

Heippa!

Misan pennut ovat syntyneet. Ne on niin ihania ja pontevia kaikki!

Pennut syntyi sunnuntaina 26.5. Suomen kultapelin aikana, alle kahteen tuntiin koko toimitus oli ohitse. Misa oli hämmentävän luonteva, ei mitään hötkyilyä tms, vaan hoiti kuin Pro koko toimituksen, lähinnä seurailin vierestä.

Me saatiin 4 poikaa ja 1 tyttö. Ja koska ajankohta oli tuo Suomen kultapeli, on ehkä pakko nimetä pennut Leijonien mukaan :)
Pojat: Kaapo, Kevin, Mörkö-Marko ja Pesonen. Ja tyttö: Savinainen

Pennut on todellisia raitapaitoja, mielenkiintoista nähdän mihin värit vielä kehittyvät. 
Kaikilla pennuilla on rinnassaan valkoinen merkki, jollain ihan pieni, jollain tosi iso. Molemmilla vanhemmilla on tuo merkki niin näin vähän odottelinkin että näilläkin se on. Se ei ole hylkäävä virhe, ei varsinaisesti toivottu asia, muttei siitä mitään haittaakaan ole. Jos valkoisia laikkuja olisi useampi - se olisi hylkäävä. Mutta rintalaikku ei haittaa mitään. Parilla pennulla aikuisikään mennessä luultavasti häipyy kokonaan näkyvistäkin, sen verran vähäinen se on.

Tilaan juuri dna-paketteja, kaikista pennuista otetaan näyte talteen ennen lähtöään omaan kotiinsa, eli saadaan tietää suoraan jo esim ne PRA-kantaja asiat. Tärkeää tietoa minulle, kasvattajana.

Kaikki pennut ovat varattuja.

Latailen kuvia instaan liki päivittäin, faceenkin usein, käy kurkkaamassa siellä jos haluat nähdä pikku-leijonien kasvua :)