Rangerin kennel - Kuulumiset

Vuosi 2019 ja ajatuksia tulevaan vuoteen

Keskiviikko 25.12.2019 klo 23:04 - Kati

Näin on saatu lahjat avattua, jouluruoat syötyä ja jonkinsortin ähkykin hankittua. On hyvä hetki istahtaa niputtamaan tämä kulunut vuosi.

Saatiin vahvistusta niin omaan laumaan kuin sijoituskoirienkin muodossa tulevaisuuden jalostustoivoja.

Helmikuussa käväisin Japanissa mutkan ja toin tuliaisina Banjon; kainkoira urospentu Waasu Finrando. Banjo jäi Helsinkiin sijoituskotiinsa Nooran ja Jeren luokse. Kodissa oli jo ennestään yksi kainkoira Dante. Pojista tuli heti erottamattomat veljekset keskenään. Ihanaa.
Banjo on luonteeltaan pidättyvämpi kuin moni muu kai, joten odottelemme kasvua ihan rauhassa. Ensi vuonna on sillä edessään rotuunotto ja terveystarkastukset. DNAnäyte otettiin heti tultuaan, ja se onkin PRA:n osalta Terve. Joten katsotaan ne loputkin tarkit ennenkuin tuumaillaan suuntaan tai toiseen.

Maaliskuussa meille tuli vahvistusta omaan laumaan kun lyhytkarvainen mäyräkoira Onerva saapui taloon Sara-seisojan työpariksi mettähommiin. Onerva tuli Leppävirralta Qenesar-kennelistä sijoitukseen.
Muutamaa kuukautta myöhemmin luultiin että menetetään Onsku, kun yhen äkin valtava nivustyrä poksahti esiin. Tyrä leikattiin ja Onsku selvisi. Sitkeää tekoa! Mutta - jalostuskäyttö oli sitten siinä. Nartulle nivustyrä on on aina riski, omalle hengelleen synnytyksessä. Ja toki perinnöllisyysasia on otettava huomioon myöskin.
Joten ensi vuonna on sterkkaus edessä.
Onsku on osoittanut jo olevansa aito mettäläinen. Luolaan pääsi jo vähän oma-alotteisesti livahtamaan turhankin ajoissa, onneksi tuli hyvin sieltä pois, supi otti siinä kyllä jo osumaa... Samoin jänisajossa on jo ääni avattu.
Ensi vuonna koittaakin sitten jo ihan tositoimet ja luolakokeet. Mainio ja hurjan vietikäs pikkupaketti!

Toukokuussa, samaan aikaan kun Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa, syntyi meidän toinen kai-pentue. Joten vitsikkäinä nimesimme pentueen Leijona-pentueeksi ja nimet kaikille pennuille joukkueen pelaajien mukaan.
Kaikille oli kodit jo jonossa, ja kun vain yksi narttu syntyi, jäi sinne vielä ihmisiä nuolemaan näppejään. Tuo ainokainen narttu meni sitten sijoitukseen ja jäi näin ollen omaan ohjelmaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Kevään myötä alkoi myös realisoitumaan, että ei mene varmasti montaa vuotta, kun meidän Helka on ainut koira Jussin hirviporukassa. Porukan koira Sasi alkoi osoittamaan jo väsymisen merkkejä 10v iässä. Ajateltiin myös että entäs jos Helkalle sattuu jotain, ei olekaan porukassa koiraa lainkaan..
Mietittiin tähän vähän ratkaisua ja päädyttiin sitten etsimään meille toinen jämtlanninpystykorva. Narttuahan me etsittiin... Löydettiinkin oikein mieluinen yhdistelmä Oulaisista, Karahkan-kennelistä. Itse olen seuraillut Karahkan koiria "sillä silmällä" jo jonkin aikaa ja mieltynyt niiden luonteisiin ja ulkonäköön. Terveyspuoli on niillä tietysti kunnossa myös, kuten pääosin koko rodussa.
Kesäkuussa pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen kotiutui sitten se pentu, jonka piti olla narttu. Mutta tulikin Nasse-poika :)
Joka sitten valloittikin koko huushollin ensimmäisistä hetkistä lähtien. Ja on yhä edelleen jollain tapaa kaikkien meidän suosikkikoira. Aivan ihastuttavan luonteinen, niin kiltti ja hellunen koira kun ikinä vaan voi olla. Kaikki, siis aivan KAIKKI, niin ihmiset kun toiset eläimetkin on Nassen mielestä potentiaalisia Ystäviä! Ihana koira...
Metsähommat ehdittiin aloitella myös, Nasse irtaantuu jo ohjaajasta hyvin, tekee hakulenkkiä ja pienet ääninäytteet hirvillekin jo tuli annettua.
Nyt on meillä lunta jo sen verran, ettei vuoden viimeisille päiville enää treenejä tehdä.
Ensi syksynä sitten lisää.
Näyttelyissä pyörähdettiin pentukehissä jo muutaman kerran. Ensimmäinen näyttely Kajaanin pentunäyttelyssä muutaman päivän yli 5kk iässä jäi eniten mieleen. Paikalla oli 9 jämtipentua, osa liki 9kk ikäisiä. Nasse oli hienosti ROP. Esiintyi jo silloin heti kuin pro ja oli valmis rakastamaan kaikkia :D
Nasse tykkää selvästi esiintyä, joten eiköhän me ensi vuonnakin käydä kehissä pyörimässä.

Kesän myötä Terttu lähti kasvattajansa tykö tekemään pentujaan. Terttu oli siis sijoituksessa kennel Yukigunista. Pennutus meni hienosti ja Terttu oli mainio äiti-koira. 
Loppusyksystä saatiin se onneksi kotiin takaisin, ikävä ehti jo olla melkoinen. Näillä näkymin ensi vuonna odottaa Terttuakin sterkkaus, itse en aio sitä jalostukseen käyttää.
Näyttelyissä meinataan kyllä käydä, aloitetaan jo Kajaanista tammikuussa. Saa nähdä onko tyttö miten into piukeena, se kun rakastaa esiintymistä ja kehissä käymistä :)

Loppusyksystä saatiin myös omaan laumaan vielä yksi vahvistus, kun sain Japanista viestiä että ottaisinko kimppaomistukseen kai-nartun. Suvuiltaan tännekin sopiva, lonkat välikuvattu terveiksi ja luonteeltaan erittäin mukava ja sosiaalinen. Hetken raavin päätäni että noh.. Ystäväni Mirka (kennel Gekkoo No) oli menossa vierailulle ja turistina KKA erikoisnäyttelyyn ja kappas, Finnairilla oli tyhjä koirapaikkakin.. Noh, laita koira tulemaan! :)
Ja toden totta, kun Karma tuli meille - kesti sillä tasan puoli tuntia tutustua laumaan ja ottaa siitä oma paikkansa ja muut oli samaa mieltä. Uskomaton paketti!
Luonteeltaan ehkä rohkein ja avoimin pentu mitä olen kainkoirissa tavannut. Laumakäyttäytyminen on hallussa hyvin, kunnioittaa vanhempia koiria hienosti, ei ole kuitenkaan mikään "lössykkä" vaan pitää puolensa. Ei jää kyräilemään ikinä ketään jne. 
Karma tulee Sai No -kennelistä, joka on ihan legendaarinen pitkään kasvattanut kennel. Pääosin sieltä tulevat koirat on näyttelykoiria, metsästyspuolelle ei juurikaan koiria ole mennyt. Tuossa samaisessa näyttelyssä jossa Mirkakin oli nyt katsomassa, oli Karman eno ROP ja Best in Show ja Karman siskopuoli oli VSP ja RES-BIS. 
Rakenteeltaan Karma on tosi kiva, hyvä ilmeinen ja yllättävän hyvin kulmautunut narttu. Nyt 6kk iässä on runko alkanut pidentyä ja hiukan on vielä jäljellä takakorkeutta. Liike on kevyttä ja vaivatonta, mutta siitä näkyy voima ja nopeus. Ja nopeutta tuossa koirassa onkin! Jestas se pyörittää noita vanhempia koiria ihan 5-0 tuossa aidatulla pihalla :D
Isoin miinus Karmassa on sen kiipeily... se ei pysy missään ulkotarhassa jossa ei ole kattoa. Katsoin taannoin kellosta, noin 1,5sekuntia kestää maasta tarhan päälle kiivetessä aikaa.
Joten ihan vaivaton se ei ole.
Se oli välikuvattu Japanissa, luusto näytti siinä vaiheessa oikein hyvältä, samoin siitä otettiin jo siellä DNAnäyte - se on PRA:n osalta Terve.
Eli tulevaisuudessa odottaisin Karmalta jos jotakin, ehkä lupaavin tähän astisista tuonneistani. Mutta katsotaan mitä aika näyttää :)

Vanhempien koirien kanssa on käyty vaihtelevasti näyttelyissä, ei mitään suuria tuloksia, lukuunottamatta Tertun viime tammikuun Kajaanin KV-näyttelyn ensimmäistä ryhmäsijoitusta. RYP-4 - ja kyllä olin fiiliksissä ja ylpeä!

Luonnetestissä käytiin Urkin ja Misan kanssa, ei millään suurilla pisteillä, mutta käytiin kuitenkin. Ja todettiin ihan porukassa, että kyllä se Urkki on sitten loppuviimein kuitenkin ihan pehmopoika :D
Suosittelen ihmisiä oikeesti viemään näitä japsejakin sinne testiin, ei siellä koiria syödä, eikä ne siitä pilalle mene. Päinvastoin, saatatte saada itselle jotain uutta näkökanta siihen omaan koiraan kun näkee sen vähän erilaisissa olosuhteissa toimimassa.
Ja niitä pisteitä, niitä kun ei kannata tuijottaa. Nuo testit on luotu palveluskoirille alunperin ja on jämähtäneet niihin aika vahvasti.
MH-testaus vois ollakin parempi mutta siinä monella pienestikään riistaviettisellä on ongelmansa, kun koiran tulis olla kytkemättä.. Jos tuomareille on ok pitää koiraa pitkässä liinassa ohjaajassa kiinni, niin siinä tapauksessa se olis parempi.

Loppusyksystä kävi myös aavistus toteen, Jussin hirviporukan norjanharmaa Sasi jouduttiin lopettamaan. Se väsymys ja hiipuminen osottautui syöväksi, joka oli levinnyt jo isolle alalle. Joten taidettiin ihan kreivin aikaan ottaa tuo Nasse kasvamaan..
Syksy meni Helkan kanssa muutenkin niin hankalasti kun vaan voi. Se särki jo alkusyksystä jalkansa ensimmäisen kerran, ja liki jokainen mehtuupäivä päättyi verisiin tassunjälkiin. Samoin ne kolme ainokaista koetta jotka ehdittiin käymään. Oikean etujalan yhdestä varpaasta puuttui pala - joka siis aukesi sitten koko ajan vaikka näytti että se on jo kiinni.
Helkan sairasloma alkoi jo hetki sitten ja kestää loppuvuoden, eli ensi syksynä seuraavan kerran metsään.
Harmittava takaisku sille, suunnitelmana oli käydä tarvittaessa useammassa kokeessa ja haalia puuttuvat kaksi ykköstulosta käyttövalion arvosta, terveystarkit - jotka tehtiinkin; lonkat A/A ja kyynäret 0/0 - ja seuraavaan juoksuun astutus. Uroskin on valittuna; aivan huippu käyttökoira.
Noh, nyt meni näin. 
Emme näe mitään syytä astuttaa "vajailla" käyttötuloksilla narttua, vaan haluamme itse, että se on tietyllä tasolla mittaroitavana ennen jalostuskäyttöä.
Rodussa, jossa on materiaalia vaikka kuinka paljon, on tämä mahdollista ja meidän mielestä vähintäänkin suotavaa.
Joten jalostushaaveet siirtyivät vuodella.

Saran kanssa Jussi aloitti kanakoirakokeet myös. Nuorten luokan vesityö-osuus meni varsin mallikkaasti täysillä pisteillä, pelto-osuudelta ei sitten tulosta herunutkaan.
He osallistuivat myös Junkkariin jossa tulosta ei tullut kokeesta, ulkomuotoarvioinnissa sen sijaan Sara sijottui todella hienosti, 59 karkkari narttua ja Sara oli PN4. Upea saavutus!

Ensi vuonna Sarallakin on terveystarkit edessään, toivotaan että on tyttö terve.

Ensi vuosi. Ihan lähellä jo.
Meille se tietää useita terveystarkastuksia kasvateille ja tuonneille, kai-pentueita, hirvikokeita, kanakoirien kokeita, mäyräkoirien luolakokeita, näyttelyitä ja uhkasin viedä Helkan luonnetestiin :) Aktiivinen vuosi siis tulossa.

Ihanaa joulunajan jatkoa sinulle ja oikein mukavaa ensi vuotta! Tule nykäisemään hihasta ja juttelemaan kuulumisia jos näet meitä tapahtumissa :)

Ps. Päivittelin samalla hiukan kotisivuja, ylävalikon "Meistä" sivun alle syntyi pari uutta sivua, käy kurkkaamassa :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvattaja, kasvatit, tuonnit, vuositilinpäätös

Näyttelyvuoden päätös

Tiistai 10.12.2019 klo 9:40 - Kati

Näin on saatu jälleen yksi näyttelyvuosi päätökseen.
Viime viikonloppu vierähti taas Messukeskuksen näyttelyissä Helsingissä.
Mukana meillä oli saksanseisoja Sara, jämtipentu Nasse ja kyytiläisenä kaipentu Iita omistajansa kanssa.

Lauantaina oli Helsinki Winner josta Sara otti tiukalta norjalaiselta tuomarilta NUO ERI1 ilman SA:ta. Sunnuntaina Voittajassa sama linja jatkui Romanialaisen tuomarin syynissä; NUO ERI1 ilman SA:ta. Molemmat tuomarit pitivät Saraa rakenteeltaan ja turkiltaan erinomaisena, mutta liian kevyenä ja hoikkasena.
Nasse oli pentunäyttelyn puolella, juuri ja juuri 7kk täyttäneenä siirtyi "isojen pentujen" luokkaan, lauantaina PEK2 KP ja sunnuntaina PEK2 ilman kp:ta - pitää miehistyä vielä.
Iita oli lauantaina PPEK2 ilman kp:ta, ei tykännyt näyttää hampaitaan ja muutoinkin kekkuloi vähän oman mielensä mukaan, sunnuntaina käytös oli jo parempaa ja sijoitus sama 2 mutta KP:n kanssa.

Olen oikein tyytyväinen viikonloppuun, pelkäsin ettei pennut jaksa koko viikonloppua mutta hienosti vetivät! Olen niistä hurjan ylpeä <3

Isot onnittelut Gekkoo No kenneliin pentujen menestyksestä! Ihana ryhmä oli kasassa.

Oli taas ihana tavata ihmisiä ympäri Suomen. Monia tuttuja tulee nähtyä vain jossain näyttelyissä, usein vasta messarissa joten olikin jo ikävä. 
Uusia tulevia pennunottajia tavattiin myös - sekin oli oikein mukavaa. Toivottavasti ensi vuonna olette samoissa tunnelmissa sitten mukana.
Myöskin joka vuotinen dinneri kasvattaja+kasvattiporukalla. Ollaan jo monta vuotta menty oman tiimin kesken syömään lauantai-iltana ja vietetty aikaa yhdessä. Ihana perinne!
Nyt meitä istui jo 17henkeä saman pöydän ympärillä, se on kyllä ihana juttu.

Palaan vielä tänä vuonna kertomaan koko vuoden niputettuna, ikäänkuin vuositilinpäätöksenä. Mukavaa pikkujouluaikaa kaikille :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, terveys, näyttely,

Pennut kasvaa isoiksi

Perjantai 18.10.2019 klo 15:08 - Kati

Syksyssä mennään jo pitkällä, äkkiä se aika kulkee..
Pikaiset kuulumiset täältäkin, hengissä ollaan!

Metsästyshommat on läppäkorvien ja jämtien kanssa tätä päivää ja kaikki ovat elementissään.

Pyysin Leijona-pentujen omistajilta kuvia pennuista ja hämmästyin itsekin tuosta yhdennäköisyydestä mikä näissä oli. 
Misa periyttää hyvin vahvasti itseään, niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta. Jännä nähdä jatkuuko kehitys samanlaisena, tähän asti ainakin kaikki on erittäin lupaavan oloisia. Tyypit on kuvissa rapiat 4kk ikäisiä.

R_Leijonat_vajaa_5kk.jpg

Saan jatkuvasti paljon pentukyselyjä, ensi vuodelle on tosiaan pentueita suunnitteilla. Varauksia on melko paljon - kyselyitä vielä enemmän. Laita soittaen tai sähköpostia niin kerron pentueista enemmän.

Mukavaa lokakuun loppua kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pennut, kasvatit, kainkoira

Kainkoirien rekisteröinti

Maanantai 12.8.2019 klo 13:11 - Kati

Sain kysymyksen kainkoirien rekisteröinnistä. Avaan sitä hiukan tässä..

Eli meillä Suomessahan rekisteröidään pennut Suomen Kennelliittoon joka on maailmanlaajuisen FCI:n alainen järjestö.
Kun tuomme Japanista koiria, jotka on rekisteröity siellä KKA:han (Kai Ken Aigokai) eli tuohon alkuperäiseen rekisteriinsä.

- Eri rekistereistä löydät erinomaisen kirjoituksen kennel Gekkoo No:n sivuilta tästä linkistä: https://gekkoono.weebly.com/kain-eri-rekisterit.html -

KKA ei ole FCI:n alainen rekisteri, eli joudumme tuomaan koirat Suomeen rotuunoton kautta. Rotuunotto on monivaiheinen prosessi, joka ei käy ihan kädenkäänteessä. Pääpointit siinä ovat:
- koira on väh. 15kk ikäinen
- kaksi ulkomuototuomaria katsoo koiran ja antavat lausuntonsa että se on puhdasrotuinen
- koiralla on otettu dna-tunniste
- rotuyhdistys puoltaa anomusta rekisteröidä koira
- rotujärjestö puoltaa anomusta rekisteröidä koira
- Suomen Kennelliitto rekisteröi koiran
Jokaiseen vaiheeseen on oltava oma kaavake, tai vapaamuotoinen anomus täytettynä. Voin tarvittaessa auttaa tällaisen tekemisessä jos jollakin on kyseinen prosessi edessään.

Tuon prosessin jälkeen koira otetaan SKL:n ER-rekisteriin, joka ei käytännössä eroa FI-rekisteristä muutoin, kun että esim näyttelyissä CACIB ei vahvisteta, eli koirasta ei voi tulla kansainvälistä muotovaliota.
Kolme sukupolvea ER-koiria tuottaa FI-rekisteri oikeuden.

Ja kuten pentue sivuiltamme käy ilmi, rekisteröin mahdollisuuksien mukaan pentuni myös KKA:han. Mitä se tarkoittaa?
Olen Japanin KKA:n kasvattajajäsen. Olen siis liittynyt sinne yhdistykseen, saanut kennelnimeni sinne voimaan ja saanut oman kasvattajanumeroni.
En osaa Japania niin hyvin, että pystyisin tämän kaiken itse toimittamaan, onnekseni olen löytänyt luotettavan avun/tulkin, jonka kautta hoidan kaikki koiriin(kin) liittyvät asiani Japanissa.

Ensimmäinen pentueemme (Mythicals-pentue) ei ole KKA rekisteröity, koska emälinja ei ole rekattu siellä, eli näin ollen pentuetta ei sinne saa. Molemmat vanhemmat tulee olla KKA-rekattuja jotta sen voi tehdä.

Toinen pentueemme; Leijonat sen sijaan on. Tai tätä kirjoittaessa prosessi on vielä kesken.

Rekisteröinti on melko erilainen tapahtuma kuin täällä Suomessa.
Suomessa naputtelet kaikki tiedot näppärästi itse Oma koira järjestelmän kautta sisään, yleensä jo seuraavana päivänä saat ilmoituksen että voit maksaa rekisteröintimaksut verkkopankillasi ja likimain välittömästi napsahtaa pentueen rekisteröinti näkyviin tietokantaan joka on kaikkien luettavissa ja päivän parin päästä pentujen rekkaripaperit on kannettu kotipostilaatikkoosi.
Japanissa KKA sijaitsee yhdessä pienessä toimistossa, jossa edelleenkään ei ole tietokonetta, eikä heillä ole edes www-sivuja - saati mitään tietokantaa!

Jotta saat pentueen rekattua, on tässä niputettu pääkohdat:
- KKA jäsenmaksu maksettuna (tapahtuu käteisellä tai pankkisiirrolla Japanissa)
- molemmat vanhemmat KKA rekattuja
- luonnollinen astutus
- valokuva astutuksesta, vanhemmat takamukset vastakkain
- valokuva emosta+pennuista 20vrk iässä
- valokuva emosta+pennuista 30vrk iässä
- astutuksen päivämäärä
- pentujen syntymäpäivämäärä
- pentujen sukutaulu, 5 sukupolvea, kirjoitetaan KÄSIN käyttäen kanji-merkkejä, vaikka vanhemmat onkin rekattu sinne samaan rekisteriin
- pentujen nimet, häntä ja väri *)
- rekisteröintimaksu maksetaan luonnolisesti käteisellä tai pankkisiirrolla Japanissa

*) Suomen Kennelliitto rekisteröi väriksi ainoastaan Brindle, KKA myös oikeasti sen värin. Eli värit ovat: kuro-tora (kuro=musta), chu-tora (chu=väliväri) ja aka-tora (punainen).
Hännät ovat sashi-o (sapeli/pystympi) sekä maki-o (kieppi).
Molemmat, sekä väri että hännät ovat vaikeita katsoa pienestä pennusta. Häntä on kaikilla vielä melko suora, heiluu minne sattuu jne. Pyysin apua nytkin Japanista sekä USA:sta muutamalta kokeneelta kasvattajalta, että kuinka katson sen oikeaoppisesti oikein.
Väri on hankala pennuilla, kun se muuttuu niin valtavasti aikuisuuteen mennessä ja vielä senkin jälkeen. (vrs meillä Urkki, joka on pian 6v vaihtaa väriään edelleen karvanvaihtojen yhteydessä!)

Ymmärrettävää siis on, että käytän apua/tulkkia tähän kaikkeen! :D
Tuo prosessi on jopa Japanilaisille itselleen riittävän kankea ja hankala, saati täällä muussa maassa toimivalle.

Voisihan pennut jättää rekkaamattakin sinne, ei siinä mitään väärää ole. Mutta itse haluan tehdä niin, tunnen sen jotenkin hienoksi perinteeksi, arvokkaaksi tapahtumaksi - vaikkakin kankeaksi! - ja on siitä se hyöty, että jos kuvitellaan että pentueesta joku pentu meneekin ulkomaille, on joissakin maissa suoraan KKA papereilla rekisteröinti yksinkertaisempaa heidän oman maansa rekisteriin.

Monimutkaista mutta kun nää tekee yhdessä osaavan ihmisen kanssa läpi, niin eipä se niin hankalaa olekaan.

Ajallisestihan tämä on hidasta, meillä rekisteröinti on edelleen Japanissa kesken, vaikka se on aloitettu jo heinäkuun puolivälissä.

Lopuksi kuva Misan Japanin rekkareista, hiukan erinäköiset kuin Suomalaiset.

misa_rekkarit.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kainkoira, kai ken, rekisteröinti, kasvatit, rotuunotto

Misan taustaa - pientä historiaa

Sunnuntai 16.6.2019 klo 11:32 - Kati

Kerron tähän väliin hiukan Misasta, josko saisin aikaiseksi kertoa kaikista koiristamme täällä bloginkin puolella pätkän taustaa :)

Olin etsinyt Urkille sopivaa narttua Mayan lisäksi jo tovin, jättänyt sanaa Japaniin ja toivetta suvullisesti jne. Kunnes sain yhteydenoton tutusta paikasta; Koroukan kennelistä.
En tiennyt, että heillä on toinenkin linja siellä...eikä tiennyt kyllä kovin moni muukaan...

Misa on ns. pelastetusta Komarou-verilinjasta. Linjan on luonut Mr Yanagisawa joka omisti kai uroksen nimeltään Komarou.
Komarou oli todella merkittävä koira kaiden jalostuksessa. Samoin kuin tuo aikansa herrasmies Mr Yanagisawa.
Mr Yanagisawalla oli Tokiossa kauppa, jossa hän piti toimistoaan sekä möi kainkoiria. 
Hän vastasi todella paljon muidenkin kasvattajien jalostusvalinnoista. Ehkä nykypäivän sana hänen roolilleen voisi olla jalostusneuvoja. Kaikki asiaan paneutuneet kasvattajat tietävät kuka oli Mr Yanagisawa ja mikä koira oli Komarou.

Komarou.jpg

Pääsin Misan hakureissulla helmikuussa 2017 vierailemaan tuossa kaupassa, jossa oli enää muistot jäljellä, Herra itse on jo kuollut mutta hänen noin 60v tyttärensä tapasin ja sain vierailla tuossa kaupassa. Tyttärellä oli vielä yksi kai narttu jäljellä, sekin tosin oli jo reilusti yli 10vuotias eläkeläinen. Viimeinen heidän Komarou linjastaan.
Kaupassa oli tavallaan melko surullista, tavallaan historia kuiskutteli seinillä ja sai kylmänväreet menemään pitkin selkääni. Seinän vierustoilla oli yhä häkkirivistöt, joissain vielä vesikupitkin tyhjinä paikoillaan.
Pöly ja hämähäkinseitit oli peittänyt kaiken alleen. Samaan aikaan mietin, että uskomatonta, tuossa on kirjoituspöytä jonka ääressä Mr Yanagisawa on istunut ja kirjoittanut artikkeleita rodusta ja siihen liittyvistä asioista ja laatinut suunnitelmia jotka ovat olleet merkityksellisiä KOKO rodulle jota itse nyt yritän vaalia eteenpäin...... kyllähän siinä kyynel nousi silmään, myönnetään.

(kuvassa Komarou)

Mutta palataampa Komarouhun...
Se oli itsessään erinomainen metsästyskoira ja periytti vahvoja jälkeläisiä. Koira oli todella kuuluisa ja myöskin tätä myöten käytetty koira omana aikanaan.
Linja kuitenkin katosi pikkuhiljaa. Tai näin uskottiin.

Kävi kuitenkin ilmi, että mm. juuri Koroukan kennel on ollut pelastamassa tätä verilinjaa hyvinkin hiljaisesti.
Se on vaatinut omaan silmääni jopa uhkarohkeita sukusiitoskokeiluja, mutta nyt jälkeen päin ja itsekin yksilön tästä omistavana - ja sen terveeksi tutkineena - on tuo riski kannattanut. Komarou linja jatkuu yhä.

Suurin osa Misan verilinjasta on siis todella vanhaa, eikä sitä olekoskaan  tuotu Japanin ulkopuolelle aiemmin. Misan sisko Yako asuu USA:ssa, ja on Misan lailla ainut linjansa edustaja Japanin ulkopuolella.
Meille todella tärkeä narttu jalostusta ajatellen.

Luonteeltaan Misa on suht avoin ja itsevarma. Se osaa olla myös erittäin välinpitämätön.
Ulkonäössä on omaan makuuni vähän virheitäkin, niinkuin kaikilla, mutta ei mitään vakavaa. Sen ulkonäkö on erilainen kuin muilla meillä Suomessa olevilla koirilla. Karvanlaatu on hiukan pidempää, häntä on turhankin puuhkamainen, päänmuoto on hiukan eri.
(mielenkiinnolla odotan Leijonat-pentueen pennuilta minkä näköisiä niistä tulee, kun Urkki on tasapainottamassa Misaa).

Misa ei ole mikään "kehäkettu". Kun sen näkee näyttelyssä - saa useimmiten siitä haluttoman kuvan. Koiraa on treenattu jne, mutta se vaan ei ole sen juttu. Kun taas jos näkisit koiran metsässä - näkisit aivan erilaisen eläimen :D
Se viihtyy parhaiten omien ihmistensä kanssa. He veneilevät kesäisin paljon, vaeltavat metsissä jne. 
Näyttelyissä on käyty sen verran että viralliset arvostelut on haettu.

Lapsiin Misa suhtautuu hienosti, vaikkei heillä kotona lapsia olekaan. Meillä ollessaan Misa hakeutuu lasten kanssa touhuilemaan, käyttäytyy hienosti niinkuin aikuistenkin kanssa.
Vieraat ihmiset Misa ottaa vastaan ensin ikkunasta haukkuen - samoin tein syliin kiiveten.

Toiset koirat ovat pääosin ok. Kotona Misalla on kavereina kaksi kissaa, ja tuo ainoan koiran rooli näkyy meillä laumaan tullessa. Misa osaa olla välillä jopa raivostuttavan Diiva! :)

Ts Misan kohdalla otettu iso riski, niin jalostuksellisesti kuin taloudellisestikin (rehellisesti sanoen, minulla ei ole ikinä ollut näin kallista koiraa kaikki kulut huomioiden!!!) on kannattanut aivan 100%:sti. Olen TODELLA tyytyväinen siihen, että aikanaan päätin ottaa tuon riskin.

(kuva Laura Kemppainen)

misa_pihalla.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, pennut, leijonat, misa

Pentuarkea

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10:42 - Kati

Pentujen kanssa aika hujahtaa äkkiä, tänään ne täyttää jo 3vkoa! 
Nyt mennään jo kovaa vauhtia, painitaan ja vähän jo haukutaan ja isosti kiljutaan kun on nälkä. Kynsiä on leikattu jo useasti, hirmu kyytiä kasvaa. Kiinteä ruoka on aloiteltu jo myös, se on melko.......sotkuista hommaa :D

Misa hoitaa vielä pentuja hienosti, ei ole semmonen hyysääjä äiti vaan antaa pennuille myös tilaa touhuta omiaan, tykkää mennä aitauksen toiselle puolelle nojatuoliin ja katselee niiden touhuja siitä. Ikäänkuin pienimuotoista vieroitusta jo tekee niistä, mun mielestä hyvin tyypillistä alkukantaisen äidin käytöstä. Menee sitten paikalle kun katsoo että on oikeesti tarve, syöttää kyllä monesti päivässä vielä hienosti. Ja yöt tuntuis nukkuvan pentujen vieressä.

Pikkuhiljaa alkaa myös hahmottua kuka pentu lähtee mihinkäkin kotiin, eli myös nimet alkavat löytää oikealle pennulle. Jännä nähdä miten nimi ja pentu natsaa :D

Kuvia ja videoita löydät meidän facebook sivulta lisää;  https://www.facebook.com/pg/RangerinKennel

leijonat_03.jpg

leijonat_04.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, pennut, leijonat

Pikku Leijonat on täällä!

Perjantai 31.5.2019 klo 9:31 - Kati

Heippa!


Misan pennut ovat syntyneet. Ne on niin ihania ja pontevia kaikki!

Pennut syntyi sunnuntaina 26.5. Suomen kultapelin aikana, alle kahteen tuntiin koko toimitus oli ohitse. Misa oli hämmentävän luonteva, ei mitään hötkyilyä tms, vaan hoiti kuin Pro koko toimituksen, lähinnä seurailin vierestä.

Me saatiin 4 poikaa ja 1 tyttö. Ja koska ajankohta oli tuo Suomen kultapeli, on ehkä pakko nimetä pennut Leijonien mukaan :)
Pojat: Kaapo, Kevin, Mörkö-Marko ja Pesonen. Ja tyttö: Savinainen

Pennut on todellisia raitapaitoja, mielenkiintoista nähdän mihin värit vielä kehittyvät. 
Kaikilla pennuilla on rinnassaan valkoinen merkki, jollain ihan pieni, jollain tosi iso. Molemmilla vanhemmilla on tuo merkki niin näin vähän odottelinkin että näilläkin se on. Se ei ole hylkäävä virhe, ei varsinaisesti toivottu asia, muttei siitä mitään haittaakaan ole. Jos valkoisia laikkuja olisi useampi - se olisi hylkäävä. Mutta rintalaikku ei haittaa mitään. Parilla pennulla aikuisikään mennessä luultavasti häipyy kokonaan näkyvistäkin, sen verran vähäinen se on.

Tilaan juuri dna-paketteja, kaikista pennuista otetaan näyte talteen ennen lähtöään omaan kotiinsa, eli saadaan tietää suoraan jo esim ne PRA-kantaja asiat. Tärkeää tietoa minulle, kasvattajana.

Kaikki pennut ovat varattuja.

Latailen kuvia instaan liki päivittäin, faceenkin usein, käy kurkkaamassa siellä jos haluat nähdä pikku-leijonien kasvua :)

leijonat_01_.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, pennut, leijonat

Ilon hetkiä

Maanantai 29.4.2019 klo 8:18 - Kati

Viime viikolla ultrattiin Misa kantavaksi! Jee! Pentuja syntyy touko-/kesäkuun vaihteessa.
En melkein malta odottaa! :D

Viime viikolla vietettiin myös valtakunnallista Koiranpäivää.
Oltiin edustamassa Varkaudessa kennelpiirin tapahtumassa Tertun ja Saran kanssa.

terttu_kati01.jpg

Lapsetkin oli mukana, Amalia on nohevoitunut kennel He-Man'sin chihujen kanssa ja esittikin rotuparaatissa yhden sellaisen.

Eilen tunsin hurjaa ylpeyttä, kun R.M. Pegasos aka Akira kävi ensimmäisen aikuisluokan Kiuruveden ryhmänäyttelyssä. Sijoitus oli huikean hieno; JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP!
Ja vieläpä niin, ettei ollut ainoana rotunsa edustajana, vaan paikalla oli jopa 4 kaita! Se on jo melko paljon meidän rodussa. Harvoin on tilaisuuksia saada kilpakumppaneita.

Tänä aamuna tuli ensimmäiset DNA-testituloksetkin näkyviin. Nimenomaan Akiran osalta.
Eli Akira on myös cord1-PRA/crd4 - Kantaja, niinkuin isänsä Garoukin. Lisätesti on jo ostettu, eli josta selviää prcd-PRA:n kantajuus.
Tämähän ei tarkoita että Akira olisi sairas, vain sairauden kantaja. Tämä tulee huomioida tulevaisuuden jalostusvalintoja tehdessä niin, että tuolta osin narttu on oltava Terve.

Näiden pentujen suku on sellainen, että Suomesta ei löydy kuin muutama koira, joka ei olisi jostain kohtaa tällekin pentueelle sukua. Eli kun joku sanoo Höpö höpö dna-testauksen kohdalla, viittaa se kintaalla koko sairaudelle! 
Itse näkisin järkevänä testata koko Suomen kannan, jotta nähtäisiin mitä tuhoa on jo saatu aikaiseksi.
Jalostuksellisesti olis niin tärkeää saada katkaistua tuo katala tauti HETI alkuunsa täältä pois. Ja se olisi vielä mahdollista. Jos kaikki kasvattajat tutkisivat koiransa.
Omalta osaltani pidän tästä huolen ja julkaisen kotisivuilla kaikkien testitulokset, jotka ovat myös julkisia ja aina löydettävissä.

Palaan näihin kun tuloksia tippuu lisää, mukavaa viikkoa kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvatit, terveys, näyttely,